Presidenttifoorumi

Kävin presidenttifoorumissa. On hyvä, että sellaisia järjestetään. Pikkuhiljaa niissä aletaan puhumaan suorempaan.

Päätoimittaja Erkki Laatikaisen muistelo siitä, kuinka valtamedia asettui Suomen EU-jäsenyyden propagandistiksi oli vertaansa vailla.

Ulkopolitiikka ei voi olla kevyttä heittelyä. Siinä pienen kansan on oltava mahdollisimman yksimielinen totuudesta tinkimättä.

En ole EU-uskovainen, enkä sellaiseksi tule. Suomen eliitti on , eikä se muuksi muutu.

Ilmeisesti kaava on sama kuin Neuvostoliiton suhteen. Suomen johto tukee kuolevaa rohjaketta ja kun elvytys on lopetettu, rohkee meikäläinenkin eliitti sanoa, että kyllä minäkin tiesin, ettei siitä mitään tule.

Jos Suomelle joku maa on tärkeä, se maa on Venäjä. Siinä se on aivan vieressämme, 1300 kilometriä rajaa ja 140 miljoonaa ihmistä. Nöyristellä ei tarvitse, eikä pidä, mutta ajatuksissa sen on oltava.

Kävin viime eduskuntakaudella Venäjän Duumassa ja yksi EU-intoilija kysyi isänniltä, että koska Venäjä liittyy EU:iin?Isäntä kohotti kulmiaan ja koko delegaatio hymyili: Mitä ? Venäjä on itsenäinen ja suvereeni maa.

On onni, ettei EU ole liittymässä Venäjäänkään!

Tänään on Timon päivä. Pahus kun EU-fanaatikot ovat ryöstäneet nimipäiväni muovisen Unioninsa juhlapäiväksi. No, mies kestää.

Juhlapuhe Kannunvalajissa

Sanan mahti on lyömätön.

Hyvä puhe antaa paljon sekä puhujalle että kuulijalle.

Kohdalleni lankesi kunnia pitää juhlapuhe valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden vuosijuhlassa viime lauantaina.

Kutsu oli mieluinen, hieman yllättäväkin. Siihen aikaan , kun itse palavasieluisena vennamolaisena opiskelin valtio-oppia Helsingin yliopistossa (1981-1988) moinen valinta tuskin olisi tullut kysymykseen.

Nykyopiskelijat ovat suvaitsevampia kuin edeltäjänsä, jotka kailottivat ”avarakatseisuuttaan”, mutta käytännössä toimivat monenmoisen hyödyllisen idiotismin aisankannattajina.

Puhuin politiikan puolesta. Sen puolesta, ettei politiikkaa jätettäsi poliittisten psykopaattien ja eriasteisten tomppeleiden temmellyskentäksi.

Itse en katsonut edustavani puhtaasti kumpaakaan ongelmatyyppiä, mutta totesin, että puhdastakin lajityyppiä päätöksenteosta löytyy.

Kuulijakunta oli todella fiksua ja hyväkäytöksistä. Jonkinlainen järkytys oli kuulla, että pääsykokeen läpäisee vain 11 prosenttia tiedekuntaan hakevista. Kun itse aikanani pääsin valtiotieteelliseen hyväksyttiin 25 prosenttia hakijoista.

Nautin illasta täysin siemauksin. Sekä virallisesta että epävirallisesta osuudesta. Ken on fuksi 1981, ylös nouskohon… sai nostalgiakyyneleen silmäkulmaan.

Oli mahtavaa puhua runsaalle 130:lle kuulijalle, enkä malttanut pysyä pelkästään kirjoittamassani paperiversiossa.

Olen sen verran puheita pitänyt, että tiedän milloin puhetta kuunnellaan ja milloin ollaan vaan kohteliaasti paikalla.

Puheen jälkilöylyt olivat antoisat. Suomen poliittinen päätöksenteko tarvitsee nuorta ennakkoluulotonta voimaa, sitä on tulossa myös valtiotieteilijöistä. Puoluekanta on sivuseikka, vaikken kenellekään voi vanhoihin puolueihin liittymistä suoraan suositellakaan.

Tsemppiä sinne valtsikkaan. viihtykää kohtuudella myös huvielämän kärjessä, sillä elämä on ihmisen parasta aikaa.

Piilosoini

Olen havainnut ilolla, että Suomeen on ilmestynyt piilosoineja.

Siis keitä?

Puhun henkilöistä, jotka jollain tai useilla tavoin tuntevat sympatiaa ja empatiaa politiikkaani kohtaan. Jokunen jopa persoonaani kohtaan.

Perussuomalaiset on puolue, jota eivät monet julkisesti katso voivansa kannattaa. Tai sitten he eivät kerro, että kannattavat. Gallup-tutkimuksissa tämä vääristymä näkyy selvästi.

Kaikki kannattajat eivät kuitenkaan äänestä perussuomalaisia. Kyse on useimmiten ehdokkaista.

Olen hahmotellut huomista puoluevaltuuston puhetta ja miettinyt sitä, miten puolueemme kannatus edelleen kasvaisi ja vankistuisi.

Olen myös miettinyt sitä millä hinnalla olen valmis kasvattamaan puoluetta.

Ajoimme puolueen kaksiin vaaleihin puheenjohtajavetoisella kampanjalla. Voitimme tällä taktiikalla sekä presidentin- että eduskuntavaalit.

Olen saanut molemmissa vaaleissa tukun sellaisia ääniä, joita en itsekään olisi uskonut saavani. Kaikista äänistä olen kiitollinen, muutamasta jopa ylpeä.

Monta ääntä jäi saamatta sen vuoksi, että eduskuntavaaleissa voi äänestää vain yhden vaalipiirin ehdokkaita. Vaalipäivänä sain lukuisia puheluja Helsingistä, kun ihmiset tulivat pois vaalikopista soittamaan, että eihän sun numeroa ole tuolla kopissa. Niitä kaikkia ääniä perussuomalaiset eivät valitettavasti saaneet.

Perussuomalaisissa suurin käyttämätön voimavara ovat naiset. Olemme edistyneet asiassa, mutta siellä meillä on vielä mahtavasti voitettavaa.

Tällaisena julkisoinina tunnen syvää kiitollisuutta muutamaa piilosoinia kohtaan, että he auttavat näkemään kirkkaammin. Voimat ja vaarat.

Tosiystävät sanovat suoraan, sillä heillä on siihen varaa ja moraalia.

Kiitän aina palautteesta ja muistan iltarukouksessa.

Viron tilanteesta

Viron tilanne menee huonompaan suuntaan. Niin käy aina, kun asia pitkistyy, se myös mutkistuu.

Lausunnonantajaa nousee kuin sieniä sateella. Minultakin on tiedusteltu.

Ajattelen seuraavasti:

On täysin Viron asia, missä ja minkälaisia patsaita sen alueella on.

Virolaisten ja venäläisten on selvitettävä asia keskenään. Kolmannet osapuolet ovat asiassa korvapuusteja.

Venäjä on suurvalta. Nöyristellä ei tarvitse, eikä pidä, mutta Venäjä on aina otettava huomioon.

Suurvallat ajattelevat aina suurvaltojen tavalla. Tämä perusasia ei muutu mihinkään.

Kestävä ratkaisu syntyy vain osapuolten sopimalla tavalla. En kaipaa Suomeenkaan neuvonantajia maamme rajojen ulkopuolelta neuvomaan, miten asioitamme tulee hoitaa. Suon saman oikeuden Virolle.

Viro on sekä NATOn että EU:n jäsen. Venäjä ottaa sen huomioon, mutta ei tee päätöksiä näiltä hyväksyntää kysymällä.

Kävin viime eduskuntakaudella Venäjän Duumassa. Delegaatiossamme joku kysyi, että koska Venäjä liittyy EU:n jäseneksi? Vastaus oli, että me olemme suvereeni ja itsenäinen maa. Miksi liittyisimme? Tätä vastausta kannattaa hetki miettiä.

EU on aikamoinen sotku. Turkki muka kuuluu EU:iin ja Venäjä ei. Tällä laillahan EU:n eliitti ajattelee. Mielestäni EU tuo enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. Näin on etenkin tulevaisuudessa.

Sympatiani ovat Viron puolella.

Hallitus ja Vappu

Hallitus sai tänään luottamuslauseen neljään kertaan. Oma epäluottamuslauseponteni kaatui äänin 115-66.

Nauttikoon nyt hallitus luottamuksestaan ja keväästä, sillä myrskyisä tulevaisuus on odotettavissa.

Hallituksen sisäinen dynamiikka on perin haavoittuvainen. Julkisuus on arvaamatonta ja hallituksessa on mielestäni muutama mahdollinen ” painomusteholisti ”, joten kirjoitettavaa riittää. Asiasta ja vierestä.

Vappu on entinen vasemmiston voimanäyttöpäivä. Kovin ovat harvat rivit tätä nykyä.

Punalippuja on enemmän työväenyhdistysten varastoissa kuin niille olisi kantajia kulkueissa.

Ihmehän se olisi, jos joukot innolla marssisivat EU:n lihapatojen ääressä turvonneiden leipäpappisosialistien jalkojen juureen globalisaation autuutta kuuntelemaan.

Jos ennustaja olisin voin uumoilla, että sosialistit ja kommunistit pauhaavat vappuna keskitetyn tupon kaatumisesta.

Ikään kuin heillä olisi ollut sileäkätisten työnantajien mielipiteisiin yhtään enempää vaikutusvaltaa.

Tänä vappuna en puhu politiikkaa. Presidentinvaalit ja eduskuntavaalit runsaan vuoden sisällä kypsyttivät tällä kertaa tällaisen päätöksen.

Vappuaamuna käännän kylkeäni siihen aikaan, kun tiedän, että normaalisti lähtö lentokentälle olisi edessä.

Kuuntelen muiden puheita ja otan oppia, jos/kun aihetta on.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto