YLE voisi korjata faktansa

YLE on tehnyt ison jutun minusta Maailmanluokan pelurina omille nettisivuilleen.

Korjaan yhden karkean virheen, se ei merkitse sitä, etteikö niitä olisi enemmänkin.

Jutussa väitetään, että poistuin nöyryytettynä Jyväskylästä jo lauantaina.

Se ei pidä paikkaansa.

Osallistuin sunnuntaina puoluekokouksen aamuhartauteen. Se on perinne, josta pidän kiinni.

Tämän jälkeen oli vielä ministerien kyselytunti, johon osallistuin yhdessä kaikkien ministerien kanssa.

Kyselytunnilta poistuin hotelliin. Kysykää vaikka Iltalehden Tommi Parkkoselta, hän tepasteli rinnallani hassuissa tennareissaan ja uutisoi ilmeisen tärkeänä  pitämäänsä asiaa, että poistuin sieltä takaoven kautta, joka sekään ei mennyt aivan nappiin.

Toivon, että YLE niin sanotusti ” päivittää” sivunsa.

Näitä tarinoita tehtaillaan nyt joka toimituksessa. En minä niitä tästä eteenpäin ryhdy kommentoimaan ja antamaan haastatteluja.

Jos Kummisetä- juttuja kaipaa, niitä löytyy leffoista: ” Just when I thought I was out, they pulled me back in.”

Koitetaan pysyä reaalimaailmassa. Vaikka klikkauksia pitäisi saada ja mediaa myytyä.

Agenttitarinoita

Viimeaikaiset tapahtumat hämmentävät rehellistä osaa Perussuomalaista kenttää, jota on paljon.

Puhelimeni soivat jatkuvasti, sähköposti laulaa. Saan paljon tukea. Moni tajuaa, että aika paljon on pielessä, kun minä jätän perustamani puolueen. Se ei ole pikkujuttu.

Saamani viestit ovat selvät. Oikea tieto puolueen kaappauksesta on monille tosiasia. Puoluevaltuustovaali avasi silmiä. Suomen Sisun junttaporukka aikoi mielivaltaisesti muuttaa piirijärjestöjen yhteisesti sopiman listan. Teki se paljon muutakin. Ja pitkän aikaa.

Menettely oli niin härski ja hävytön, että tulkinnalle ei jää mitään sijaa.

Ikävä kyllä Perussuomalaiset ei ollut enää se sama puolue, kuin ennen puoluekokousta. Kyse ei ole henkilövalinnoista vaan kuukausien jopa yli vuoden salaisesta organisoidusta junttatyöstä suljetuilla keskustelupalstoilla. Hommaforumi on luku sinänsä. Se onnistui jo vuosia sitten tekemään monista mediaihmisistä niin sanottuja hyödyllisiä idiootteja. Ja pyöritys jatkuu.

Totuudessa on se hyvä puoli, että se murtautuu aina esiin, kaivaa sen kuinka syvälle hyvänsä.

On hyvä, että tuo viha kohdistuu minuun. Se on oikea osoite. En koskaan ajanut näiden palstanpitäjien asiaa. Noloa sen sijaan oli se, että ilmoitin jo maaliskuun  alussa, etten ole ehdolla. Miksi poislähtevää piti mustamaalata? Siksi, että kyse ei ollut pelkästään minusta vaan koko SMP- taustasta. Se haluttiin häpäistä.

Viime päivien tapahtumat saavat aikaan kaiken maailman agenttitarinoita. Niitä myydään ja niillä myydään. Medialla on tehtävänä tuottaa voittoa. Kyllä osa siellä on totuudenkin perässä.

Runsaan viikon takainen plokini on kirvoittanut paljon puhetta. Se oli kova teksti. Sillä oli sijansa.

Juudas meni ja hirtti itsensä. Minä kävelin ulos vallatusta kodistani. Omin jaloin, taakseni katsomatta.

Antaa padan porista

Oli tiukka työpäivä.

Alkuillasta luin nettilehtiä. En löytänyt itselleni yhtään uutista.

Poliitikko ja politiikka elävät julkisuudesta. Julkisuus tekee rahaa poliitikoilla. Ei meistä muuten kirjoitettaisi.

Tilanteemme muistuttaa kesää 2003, jolloin Tony Halmeesta piti olla juttua joka päivä. Kun asiapuolen eväät loppuivat, keksittiin lisää.

Niin se tässäkin tapauksessa menee.Viikkojen vatulointia riittää siihen saakka kun klikkausta riittää.

En aio vastata arvostelijoille mitään. Ihmiset ovat paljon viisaampia kuin yleisesti ymmärretään. Kannattajani eivät selityksiä kaipaa ja vastustajat eivät niitä usko.

Tapasin eilen pesäpallomatsissa valtiopäiväneuvos Raimo Vistbackan. Miehen, joka piti puoluetta pystyssä Eduskunnan istuntosalissa yksin kahdeksan vuotta. Ilman häntä ei koko puoluetta olisi. Joten. Pientä kunnioitusta. Käenpojat.

Kovan päivän ilta

On syntynyt uusi tilanne. Eilistä päivää ei enää ollut.

En olisi uskonut, enkä olisi halunnut nähdä sitä päivää, että jätän perustamani puolueen eduskuntaryhmän. Tein sen silti yhdessä parinkymmenen muun kanssa.

Aavistin kyllä jo kuukauden verran asioiden tolan ja kerroin tuntemuksistani Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä.

Vanhat SMP: läiset, sadat Perussuomalaiset saivat osakseen pilkkaa ja antikristillinen retoriikka rehotti erilaisilla keskustelupalstoilla. Salaisilla vain puolueen jäsenille ja puoluekokouksiin tuleville jäsenille oli omat suljetut ryhmät.

Jäsenyys kuulemma tarkistettiin. Miten se on mahdollista? Mistä se tarkastettiin? Kuka tarkasti? Olen ollut politiikassa vuosikymmeniä, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa.

Kaiken huippu puoluekokouksessa oli puoluevaltuuston valinta. Se tehdään yleensä nuijan kopautuksella piirien esitysten perusteella. Jyväskylässä käsitykseni mukaan Suomen Sisun jäsen esitti vaihtoehtoisen listan ja vei sen äänestykseen. Sillä olisi muutettu demokraattisia piirien päätöksiä ja korvattu ne toisilla henkilöillä, keneltäkään kysymättä.

Kirjoitin kovan plokin loikkareista. Se on tuossa alhaalla. En sitä sensuroi, enkä poista.  Se joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu. En selitä, enkä välitä.  Miksi kirjoitin viikko sitten noin? Näin vaaran, jota en halunnut uskoa.

Jouduin tilanteeseen, jota en osannut edes kuvitella. Tein omat päätökseni, en kadu, otan vastuun ja kaiken kritiikin vastaan. Tiedän, että tämä kulkee mukana hautaan asti. Kuten kaikki muukin tekeminen ja tekemättä jättäminen.

Tottakai tiesin, että saan omat sanani silmilleni. Kestän sen.

Elämä runtelee jokaista ihmistä. Jätin Perussuomalaiset, jota en tunnistanut samaksi puolueeksi puoluekokouksen jälkeen kuin ennen sitä.

Kun ei voi jäädä, päätin lähteä. Olen saanut satoja viestejä. Osa ymmärtää, osa ei. Sadat ihmiset Perussuomalaisissa tuntevat minut hyvin ja pitkältä ajalta. En päätä mitään tunnekuohussa.

Olen edelleen ylpeä siitä, että ajoin läpi seteliselkärankapykälän. Sillä oikaistiin historian vääryys.

Rahalla ei ollut mitään tekemistä eroamiseni kanssa. Raha ei ratkaissut. Ei ole kohdallani koskaan ratkaissut, missään asiassa.

Elämä jatkuu. On kiva olla hengissä kovan päivän iltana.

Aamukammassa yksi piikki

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja kaikki muukin.

Takana on 20 vuotta Perussuomalaisten puheenjohtajana. Hengissä.

Viimeinen puhe puheenjohtajana on pitämistä vaille valmis.

Se on vähän erilainen. Kerron siinä, miltä matka maistui. Miehen tie.

Huomenna Perussuomalaisista vastaavat uudet puoluekokouksen valitsemat johtajat. En viikonloppuna kommentoi heitä, enkä jaa lausuntoja.

Se on heidän hetkensä.  Paras päivä puheenjohtajana.

Aamukammassa on yksi piikki. Viimeinen. Terävä ja mieluinen.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto