Pressakeskustelu

Ensimmäinen presidentinvaalikeskustelu on takana.

Käsitykseni: Aika jähmeää.

Yksi asia ei muutu.

Keltaisen lehdistön raadit ruotivat ja antavat kouluarvosanoja.

Yhtä ” objektiivista ” kuin aina.

EVA: n pressakeskustelu oli ensimmäinen kahdeksaantoistavuoteen (18v), jossa en ollut kutsuttuna osallistujana. Siinä ajassa on kokonainen ikäluokka varttunut täysi- ikäiseksi.

Aikansa kutakin.

Keskustelu ja kunnon vaali on tärkeää. Ehdokkaat mahdollistavat demokratian toimivuuden.

Poikkeuslaki on kansanvaltamme häpeäpilkku.

Siksi annan arvoa jokaiselle pressaehdokkaalle.

Tiedän kokemuksesta, mitä vaali on. Se on itsensä likoon laittamista.

Sain käydä kaksi vaalia Perussuomalaisten ehdokkaana. Ne olivat suuri kunnia. Vuonna 2006 sain runsaat 103.000 ääntä ja vuonna 2012 runsaat 287.000 ääntä.

Suomi ja suomalaiset ansaitsevat hyvän keskustelun ja reilun vaalin.

 

Agenttitarinoita pukkaa

Annoin haastattelun Lauri Nurmen (LM)kirjaan( arvosana Lubenter), jossa kerrotaan Perussuomalaisten hajoamisesta.

Luku on kirjan viimeinen sana.

En koskaan hävinnyt sen paremmin SMP: ssa kuin Perussuomalaisissa yhtään vaalia. SMP: ssa voitin äänestykset sekä puoluesihteerinvaalissa että varapuheenjohtajavaalissa.

Perussuomalaisissa puheenjohtajavaalin voitin sen kerran kun siitä äänestettiin.

Vuoden 2017 puoluekokouksessa en ollut ehdolla, joten en voinut sitä hävitä. Sen sijaan puolue hävisi. Puheenjohtajistovaalin kokonaisuus toi hajaannuksen.

Ei kai kukaan voi vakavalla naamalla väittää, että ” tiesi ” Laura Huhtasaaren voittavan Jussi Niinistön varapuheenjohtajavaalissa. Minulle ei moinen pälkähtänyt päähänkään. Onhan Jussi tiedoiltaan ja taidoiltaan aivan ylivoimainen. Teuvo Hakkarainen ja Juho Eerola ovat lukuja sinänsä.

Perussuomalaiset muuttui sekä linjaltaan että hengeltään uuden puheenjohtajiston myötä, kokonaisuus katkaisi kamelin selän.

Tein ratkaisuni puoluekokouksen jälkeen. Kaikki muu on agenttitarinaa. Kysymys on Perussuomalaisten tragediasta, ei siihen puolueen ulkopuolelta ministerit tai pääkanisterit voineet vaikuttaa. Enkä usko, että oli halujakaan.

Agenttitarinat ovat mukavia, mutta eivät ne ole tositarinoita.

On väitetty, että lähden Lontooseen, pankkiin, Brysseliin, ehdolle Eduskuntaan, ehdolle EU- parlamenttiin, Amerikkaan, lähettilääksi…ja täällä minä edelleen olen. Hyvä on jos johonkin kelpaa.

Valheista vapaana. Elämää on puheenjohtajuuden jälkeen. Kaksikymmentä vuotta ei mennyt hukkaan. Nyt on uusi tilanne. Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

xxx

Nurmen kirjan ansio on siinä, että siinä yhdistetään mielestäni oikein Jussi Halla- ahon ja Ruotsidemokraattien ajattelun yhteys. Vistbackan, Leppäsen, Bärlundin ja minun perustamassa Perussuomalaisissa ei ollut äärioikeistolaisuutta. Nyt on toisin.

Kirjan nimeksi sopisi paremmin Mädättämisen miehet – Yleispuolueesta yhden asian liikkeeksi.

Valtakirja

Sinisten hallitusasema rassaa oppositiota ja laiskaa osaa mediaa.

Kansanedustajat valitaan neljäksi vuodeksi.

Jokainen kansanedustaja liittyy itse omalla allekirjoituksellaan Eduskuntaryhmään.

Tämä tehdään erikseen jokaisten vaalien jälkeen.

Jokainen kansanedustaja on samanarvoinen, oli äänimäärä ollut mikä hyvänsä.

Gallupeilla ei ole näissä kuvioissa mitään tekemistä.

Hallitus istuu niin kauan kun Eduskunnan enemmistö sitä tukee.

Kannatusmuutokset nopeutuvat kautta maailman. Mitään ei ole vielä saavutettu tai menetetty seuraavien vaalien suhteen.

Minut on valittu neljä kertaa Eduskuntaan, viisi kertaa Valtuustoon ja kerran Europarlamenttiin. Se on täysi kymppi. Niillä valtakirjoilla tässä on huseerattu .

Ja tämä viimeinen valtakirja on voimassa, mikäli hajotusvaaleja ei tule, huhtikuuhun 2019.

On siinä meillä kaikilla kestämistä.

Kiitos kannustuksesta

Olli Pohjanpalo kiinnitti Hesarissa huomiota tärkeään asiaan. Puolueveljet, entiset ja nykyiset voisivat käyttäytyä paremmin. Eräs Etelä- Karjalainen kansanedustajatkin sai ennen kokematonta palstatilaa pääkaupungin lehdessä.

Samaa mieltä käytöstavoista Pohjanpalon kanssa on suuri kansa sekä entiset että monet nykyisetkin Perussuomalaiset.

Kun en itselleni säällisessä ajassa ehdi kaikkia kannustajia kiittämään. (Teen sen kyllä jokaiselle henkilökohtaisestikin vastaamalla.) Kiitän tässä kymmenistä myönteisestä ja muutamasta kielteisestä palautteesta.

Mikähän kumma siinä on, että myönteinen palaute tulee omalla nimellä ja kielteinen nimettömänä? Se on eri miehet kun ruumiita tekee kuin niitä pesee.

Hiirtä syö rotan lailla se, että ei ole rohkeutta vastata omista sanoistaan omalla nimellä. Se ei kuitenkaan estä möykkäämistä sananvapaudella.

Nuiva on rutikuiva, usein iloton ihminen. Yhtä hauska kuin hautaansa kaivava.

Nauru pidentää ikää ja hymy saa hyvälle tuulelle. Fanaatikot ja tosikot eivät ole humoristeja. Heistä saa aikaan parasta huumoria. Ja juttuja lehtiin.

 

Maksuton vinkki

Sinisistä tulee puolue. Kannattajakortit saatiin kasataan kivuttomasti.

Luin, että Perussuomalaiset aikovat käydä kaikki kannattajakortit läpi ja antaa kenkää niille Perussuomalaisille, jotka ovat kortin allekirjoittaneet.

Älkää hölmöilkö. Stasi ei kuulu Suomeen.

Aiotteko istua siellä tiiraamassa myös kaikki Sauli Niinistön kannattajakortit? Kai joku Perussuomalainen on eksynyt joukkoon, vaikka puolueella on oma ehdokas.

Saako siitäkin kenkää?

Asiahan ei sinänsä minulle kuulu, vaikka olenkin kortin allekirjoittanut ja kerännyt muutaman kymmenen nimeä. Rannattoman typeryyden todistaminen matkan päästä vain harmittaa, Perussuomalaisissa kun on tolkunkin väkeä.

Ei siitä ole kauaa, kun puolueen toista perustajaa, Raimo Vistbackaa jahdattiin haastemiehen voimin ympäri Suomea. Potkut jäivät antamatta.

On siellä seassa kokoomuslaisten  nimiä, muitakin puoluelaisia  ja suuren rahan lehden politiikan toimittajaa ja ties mitä.

Puolue ei ole vankila. Sieltä pääsee pois. Tiedän kokemuksesta.

Kirjoitin tämän, kun vieläkin Perussuomalaisiin kuuluva vanha puolueystävä soitti ja kiroa päräytti turhautuneena, että tämäkin vielä. Puhelu päättyi hyvissä tunnelmissa. Emme ryhtyneet toisiammme käännyttämään.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto