Kristuksen syntymäjuhla

Joulu on Kristuksen syntymäjuhla.

Rauha maailmasta on kaukana.

Sydämissä se on mahdollinen. Se tarvitsee tilaisuuden. Tahdon.

Ihmiselämä on Pyhä syntymästä luonnolliseen kuolemaan saakka.

Olen kaksi kertaa saanut ottaa pienen pään kämmenelleni suoraan syntymästä. Saman soisin kaikille ihmisille. Saman soisin kaikille lapsille. Lämpimät kädet matkan alettua.

Elämä on kompurointia. Meille kaikille sattuu kaikkea, kun on tarpeeksi aikaa. Kauneus ja kamaluus samassa paketissa.

Jokainen aamu on hienoa havaita olevansa hengissä.

Elämä ja maailma ei ole oikeudenmukaista. Sitä pitää silti tavoitella. Kurottautua saavuttamatonta kohti. Samalla ihmisiksi eläen.

Kristinusko on ainutlaatuista.

Usko ei ole joka miehen, eikä joka naisen.

Toivon, että olisi.

Jeesuksesta joutuu aloittamaan ja Häneen lopettamaan.

Valita vapaaehtoisesti sen, joka lopulta on valittava.

Se on vaikea ajatus.

Seimen äärellä joudun aina uudestaan katsomaan elämän ihmettä. Mikään mahti tai ministeriys, taito tai titteli ei asiaa muuksi muuta. Lapsen syntymä on hienointa maailmassa.

Tekisin kaiken uudestaan. Elämän puolesta ja sen vuoksi.

Professori Tuomo Martikaisen muistolle

Surukseni huomasin, että täysin palvellut valtio- opin  professori Tuomo Martikainen on kuollut.

Hän ohjasi graduni. Muistan kuin eilisen päivän kun Limerickistä Irlannista soitin ja kysyin, että tuleeko minusta maisteri? Hyvinkin tuli. Gradu hyväksyttiin. Ja minua vietiin Limerickin yöhön.

Martikainen oli hyvä proffa. Pidin hänestä ja hänen tyylistään. Hän antoi tilaa inspiroida, mutta vaati faktaosaamisen. Aina.

Seminaaritöissä piti perustella asiat. Erityisesti minulle oli jäänyt mieleen niin sanotun onnellisuusmuuri- termin käyttö. Omassa laudatur-tentissäni sain tentata populismia, mutta Martikainen määräsi minulle tentattavaksi myös Bogdanovin Kybernetiikkaa, jotta pysyisi edes toinen jalka maassa.

Sen kybernetiikan tenttasin kaksi kertaa, kun ei ensimmäisellä mennyt riittävästi perille. Se oli vaikea, ainakin minulle.

Martikainen oli asialinjalla. Olin melko vauhdikas valtiotieteen ylioppilas, vennamolainen vouhottaja. Hän osasi ohjata energiani oikein. Vaati muutakin kuin mielipiteitä. Opin niistä. Otin opiksi.

Martikainen oli todellinen vaaliasiantuntija. Tutkitun tiedon tulkitsija. Minulla oli ilo ja kunnia olla eräiden eduskuntavaalien jälkeen hänen kanssa kommentoimassa vaalitulosta. Kuuntelin kokenutta miestä. Professoria.

Kun tulin Irlannin Limerickistä, kävin vielä professorin työhuoneella turisemassa. Ellen väärin muista sikarihan siinä poltettiin. Kahvilla.

Olen kiitollinen Tuomo Martikaiselle saamastani opista, ohjauksesta ja inspiraatiosta. Etenkin siitä, että hän kannusti minua perehtymään myös populismiin valtio- opillisesta näkökulmasta. Sitä käytäntöä , kun oli jo nuoruuden innolla kokeiltu.

Akateemiseen vaativaan työhön minusta tuskin olisi ollut, mutta lukutaitoa sellaisen ymmärtämiseen ja halua perehtyä asioihin Martikainen sai minuun juurrutettua. Ei päästänyt liian helpolla.

Muistan professori Martikaisen ” omana proffana ”, iso jälki minulle.

Graduni. Populismi – Politiikkaa ja Poltinmerkki; SMP: n Roolimuutos, hyväksyttiin toukokuussa 1988. Silloin heitettiin myös tittelit pois.

Kiitos Tuomo.

Timo

Kansalaispalautetta

Viestini ovat kansanmiehen ajatuksia. Miehen mukaisia.

Monet ovat samaa mieltä, useat eri mieltä.

Kirjoitukseni ymmärretään. Toisinaan väärin, mutta kuitenkin.

Kielteinen palaute on yhtä tärkeää kuin myönteinen.

Siitä näkee, että viesti on mennyt perille. Osunut! Upottanut!

Sivari/ Alikersantti . Valtiotieteen maisteri/ Kopiomaisteri. Avioliitto/Homoliitto. Jokainen ymmärtää, mielipiteet eroavat.

Kokemuksesta tiedän, että Joulunpyhinä moni tuntee tarvetta kirjoittaa. Kehua tai haukkua. Moni kertoo itsestään, vaikka kirjoittaa minulle. Se on paljastavaa, rohkeatakin.

Kaikki otetaan vastaan. Kaikkeen en vastaa. Kaiken kestän.

Vastaus on syytä antaa samalla tyylillä ja samalla mitalla.

Sananvapauden ” ritarit ” haluavat rajoittaa sananvapauttani tai kirjoittaa sanoja suuhuni. Joistakin asioista en saisi kirjoittaa ja jotkut asiat pitäisi tuomita heidän haluamallaan tavalla. Tämä ei käy.

Kansalaispalaute on arvokasta. Oli se mitä tahansa.

Kirjoitan Plokia sekä lukijoille että itselleni.

Poliitikko on täysin samantekevä, jos hän ei herätä tunteita.

Leikki täytyy kestää. Poliitikon pitää kestää henkistä epämukavuutta. Se on tärkeä ominaisuus.

Kun voitat naurun, voitat asian. Tosikot häviävät. Aina.

Pidän ihmistä. Pahoja ihmisiä on vähän. Hyvän puutetta on enemmän ja hyviä ihmisiä eniten. Kaikilla ihmisarvo.

Minä ymmärrän arvostelijoita. En välttämättä hyväksy. Ymmärrän. Se ärsyttää. Miksi? Siksi, että se osuu tunteeseen. Siihen, mihin pitää.

Hyvää ja Rauhallista Joulua.

Perussuomalaisista Persuiksi

Suomen Kuvalehti( Heikki Vento)  kirjoitti Perussuomalaisista. Se oli Venton toinen hyvä juttu putkeen. SDP: n kannatus alkoi sulamaan ylpeyden paljastumisen jälkeen. ( Kirjoitin tästä plokiin 1.12.2018 ja nyt tämä näkyy selvästi useammassa gallupissa, mikä sinänsä ei vielä riitä, mutta ylpeys- leima tuli ja siitä on vaikea päästä eroon).

Perussuomalaisten viikunanlehti vietiin. Jäljellä on totuus.Persut.

Jussi Halla- ahon puheenjohtama Perussuomalaiset on muuttanut luonnettaan täysin. SMP: n perinnöstä ei ole mitään jäljellä, eikä sitä edes välitetä peitellä. Se on rehellistä ja käy jutusta ilmi.

Halla- aho on minulle henkilökohtaisesti samantekevä hahmo. Hän tuskin miettii minua yhtään enempää kuin minä häntä.

Se ei ole tässä kiinnostavaa.

Mikään salaisuus ei ole, etten pidä Halla- ahoa minkään sortin johtajana. Uutinen voisi olla se, ettei Halla- aho pidä itseäänkään  johtajana. Olen siitä jokseenkin varma. Ettei pidä.

Halla – aho vaihtuu Laura Huhtasaareen ensi kesän puoluekokouksessa. Vaalitappion jälkeen. Vaihtuisi muutenkin, sillä Jussia ei homma kiinnosta. Sen näkee kaikesta.

Halla- aho sievistelee Suomen Kuvalehdessä vaalitappion määrittelyssä. Sievistely on hänelle epätyypillistä, ainoa kohta, jossa tunne oli haastattelussa mukana.

Perussuomalaiset saivat johdollani kaksi Jytkyä. Ensin 39 kansanedustajaa ja sitten 38 kansanedustajaa.

Jälkimmäisellä kertaa Halla- aho ei ollut ehdokkaana.

Perussuomalaisten Eduskuntaryhmään jäi 17 kansanedustajaa. Sen uusiminen ei ole vaalivoitto. Kysymys on tappion suuruudesta.

Halla- ahon valinta puheenjohtajaksi hajotti puolueen. Kulunut puolitoista vuotta on muuttanut sekä puolueen linjan että luonteen. Siinä mielessä Perussuomalaiset on ollut puheenjohtajansa näköinen puolue. Oli aikanani ja on nyt.

Suomen Kuvalehti ja siinä sivussa myös Halla- aho ansaitsee tunnustuksen siitä uutisesta, että Perussuomalaiset ei enää ole se puolue, jonka perustin yhdessä kolmen muun miehen kanssa. Soinin ja kumppaneiden Perussuomalaiset on kuollut. Henki on mennyt.

Tässä mielessä pöytä on puhdas tehdä myös omia ratkaisuja. Taakka ja vastuu ovat poissa. Perussuomalaista puoluetta, jota rakensin, ei ole enää olemassa. Se on minulle helpotus.

Tämän tajusin vaistonvaraisesti ja kirjoitin plokiin 3.8.2017:

?

Minun aikanani puolue kasvoi nollasta kolmenkymmenenseitsemän kansanedustajan hallituspuolueeksi.

Sen jälkeen tuli vedenpaisumus, nyt kaikki kelluu.

xxx

Paras mahdollinen joululahja politiikan piiristä. Olen vapaa.

Piut Paut Pakanakitinälle

Jokaisen Joulun ja keväisten koulunpäättäjäisten tienoille pakanakitisijät järjestävät hyökkäyksen joulujuhlia ja suvivirttä vastaan.

Piut Paut pakanakitinälle. Jos joskus herranterttu ei (tai hänen vanhempansa ei sitä salli)  halua osallistua joulujuhliin ja korvat eivät kestä kuulla armasta aikaa, niin pysyköön poissa.

Suomessa poliittinen korrektius- pelleily menee liian pitkälle. Sitä pitää aktiivisesti vastustaa.

Joulu- ja Pääsiäislomat ja muut edut kyllä nillittäjille kelpaavat. Ei olisi pahitteeksi, että johtavat poliitikot, kirkonmiehet sekä opettajat puhuisivat suunsa puhtaaksi ja kunnioittaisivat ja puolustaisivat maamme kristillisiä perinteitä.

Minä en kaiken maailman friikkien kalentereiden mukaan rupea elämään. Menen perinteisellä tyylillä sukuhautaan asti. Mitään kiirettä sinne ei tosin ole.

Ei pilata lapsilta yhteisiä muistoja ja kokemuksia. Koulun joulujuhlat ovat ikimuistoisia. Niistä syntyy hyvää mieltä, mielenterveyttä.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto