Antaa padan porista

Oli tiukka työpäivä.

Alkuillasta luin nettilehtiä. En löytänyt itselleni yhtään uutista.

Poliitikko ja politiikka elävät julkisuudesta. Julkisuus tekee rahaa poliitikoilla. Ei meistä muuten kirjoitettaisi.

Tilanteemme muistuttaa kesää 2003, jolloin Tony Halmeesta piti olla juttua joka päivä. Kun asiapuolen eväät loppuivat, keksittiin lisää.

Niin se tässäkin tapauksessa menee.Viikkojen vatulointia riittää siihen saakka kun klikkausta riittää.

En aio vastata arvostelijoille mitään. Ihmiset ovat paljon viisaampia kuin yleisesti ymmärretään. Kannattajani eivät selityksiä kaipaa ja vastustajat eivät niitä usko.

Tapasin eilen pesäpallomatsissa valtiopäiväneuvos Raimo Vistbackan. Miehen, joka piti puoluetta pystyssä Eduskunnan istuntosalissa yksin kahdeksan vuotta. Ilman häntä ei koko puoluetta olisi. Joten. Pientä kunnioitusta. Käenpojat.

Kovan päivän ilta

On syntynyt uusi tilanne. Eilistä päivää ei enää ollut.

En olisi uskonut, enkä olisi halunnut nähdä sitä päivää, että jätän perustamani puolueen eduskuntaryhmän. Tein sen silti yhdessä parinkymmenen muun kanssa.

Aavistin kyllä jo kuukauden verran asioiden tolan ja kerroin tuntemuksistani Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä.

Vanhat SMP: läiset, sadat Perussuomalaiset saivat osakseen pilkkaa ja antikristillinen retoriikka rehotti erilaisilla keskustelupalstoilla. Salaisilla vain puolueen jäsenille ja puoluekokouksiin tuleville jäsenille oli omat suljetut ryhmät.

Jäsenyys kuulemma tarkistettiin. Miten se on mahdollista? Mistä se tarkastettiin? Kuka tarkasti? Olen ollut politiikassa vuosikymmeniä, enkä ole koskaan kokenut vastaavaa.

Kaiken huippu puoluekokouksessa oli puoluevaltuuston valinta. Se tehdään yleensä nuijan kopautuksella piirien esitysten perusteella. Jyväskylässä käsitykseni mukaan Suomen Sisun jäsen esitti vaihtoehtoisen listan ja vei sen äänestykseen. Sillä olisi muutettu demokraattisia piirien päätöksiä ja korvattu ne toisilla henkilöillä, keneltäkään kysymättä.

Kirjoitin kovan plokin loikkareista. Se on tuossa alhaalla. En sitä sensuroi, enkä poista.  Se joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu. En selitä, enkä välitä.  Miksi kirjoitin viikko sitten noin? Näin vaaran, jota en halunnut uskoa.

Jouduin tilanteeseen, jota en osannut edes kuvitella. Tein omat päätökseni, en kadu, otan vastuun ja kaiken kritiikin vastaan. Tiedän, että tämä kulkee mukana hautaan asti. Kuten kaikki muukin tekeminen ja tekemättä jättäminen.

Tottakai tiesin, että saan omat sanani silmilleni. Kestän sen.

Elämä runtelee jokaista ihmistä. Jätin Perussuomalaiset, jota en tunnistanut samaksi puolueeksi puoluekokouksen jälkeen kuin ennen sitä.

Kun ei voi jäädä, päätin lähteä. Olen saanut satoja viestejä. Osa ymmärtää, osa ei. Sadat ihmiset Perussuomalaisissa tuntevat minut hyvin ja pitkältä ajalta. En päätä mitään tunnekuohussa.

Olen edelleen ylpeä siitä, että ajoin läpi seteliselkärankapykälän. Sillä oikaistiin historian vääryys.

Rahalla ei ollut mitään tekemistä eroamiseni kanssa. Raha ei ratkaissut. Ei ole kohdallani koskaan ratkaissut, missään asiassa.

Elämä jatkuu. On kiva olla hengissä kovan päivän iltana.

Aamukammassa yksi piikki

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja kaikki muukin.

Takana on 20 vuotta Perussuomalaisten puheenjohtajana. Hengissä.

Viimeinen puhe puheenjohtajana on pitämistä vaille valmis.

Se on vähän erilainen. Kerron siinä, miltä matka maistui. Miehen tie.

Huomenna Perussuomalaisista vastaavat uudet puoluekokouksen valitsemat johtajat. En viikonloppuna kommentoi heitä, enkä jaa lausuntoja.

Se on heidän hetkensä.  Paras päivä puheenjohtajana.

Aamukammassa on yksi piikki. Viimeinen. Terävä ja mieluinen.

Juudas meni ja hirtti itsensä

Kyllä systeemin oksennusta, Helsingin Sanomia, paljon luetaan.

Olen tämän päivän aikana saanut kasakaupalla palautetta Kuukausi-liitteen jutusta, jossa käytiin läpi politiikkani Via Dolorosaa. Oli siinä myös Gloriaa.

Palaute on ollut pelkästään myönteistä, mikä on jo sinänsä epäilyttävää.

Hesarin politiikan toimituksen pinna ei kestänyt. Marko Junkkari lankesi Lännen Median ansaan ja kirjoitti arvolleen  sopimattoman pakinan Soinista ja seteliselkärankaisista.

Ajatus siitä, että loikkaisin perustamastani puolueesta on mieletön. Se oli Juudas, en minä, joka meni ja hirtti itsensä. Kolmellakymmenellä hopearahalla, jotka kavaltaja sai, ostettiin savenvalajan pelto muukalaisten hautausmaaksi.

Perussuomalaisten puoluekokous kuumentaa tunteita jo siinä määrin, että järjen valo jättää herkimmät.

Pidän loikkareita luusereina. Siksi ajoin hallitusneuvotteluissa läpi niin sanotun seteliselkärankaisten rappiopykälän kumoamisen. Historiallinen vääryys ja Kekkosen ajan politiikan rappiotila joutui tilille ja historian hämärään.

Nykyisen valemedian aikakautena minun oli pakko ottaa kantaa tähän valheeseen, joka leviää  ja jota levitetään sosiaalisessa mediassa ruton lailla. Hesari häpäisi itsensä Lännen Median megafonina toimiessaan. Samaan lätäkköön lähti rypemään myös Suomen Tietotoimisto.

Tätä ei olisi voinut tapahtua legendaaristen Arto Astikaisen, Pekka Vuoriston ja Pertti Nymanin aikaan ( entisiä Hesarin ja STT:n politiikan emeritus toimittajia, laatujournalismin ajalta).

Valhe aseena on alhaisin astalo.

Pellot pakettiin – SDP

SDP: lle kaikki peliä. Yleensä vielä muiden rahoilla.

Hallitus haluaa alentaa ja monen pienituloisen kohdalta poistaa YLE- veron. Suurituloisimmat maksaisivat sitten enemmän.

Tämä ei sosialisteille sopinut.

Nyt kun talous kasvaa ja työllisyys paranee, pidetään maltti ja järki. Oppositio on ratkeamassa turhautumiseensa.

Pidetään sovitut asiat ja miehen/naisen sana kunniassa.

Olen ollut luja ja joskus kova johtaja. Olen saanut viime päivinä poikkeuksellisen paljon kiitosta kentältä siitä, että kurin ja järjestyksen kanssa puolue on pysynyt ja pidetty kasassa.

Se on iso kiitos Vanhan Liiton miehelle.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto