Hyvää Uutta Vuotta

Historiassa ei tapahdu enää mitään, huominen ei ole vielä tullut, elämä on tässä ja nyt.

Kuitenkin näillä kaikilla on vaikutusta. Muistot, kokemukset ja haaveet vaikuttavat elämiseen ja olemiseen.

Onko ihmisellä vapaa tahto? Mitä minä tahdon? Ja mitä sillä on merkitystä? Tietääkö ihminen itsekään, mitä hän milloinkin tahtoo ja tuleeko tyytyväiseksi, jos saa tahtomansa?

Kylläsellä ihmisellä on aikoo filosofoida. Olen ulkoministerinä ja sitä ennen ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja nähnyt ja kokenut kansainvälistä politiikkaa. Se on muokannut miestä, mielipidettäkin.

SMP: n ja Perussuomalaisten kaudellani kiersin Suomen ristiin rastiin. Kymmenkunta kuntaa on käymättä. Matkapäiviä on satoja, voi olla parikin tuhatta.  Opin politiikan ja populismin.

Kokemusta on.

Nyt 55- vuotiaana katson mennyttä ja pohdin tulevaa. Olen ollut tänä vuonna hautaamassa montaa rakasta ystävääni. Arkut ovat raskaimpia kantamuksia.

Eletty elämä jättää jälkensä. Niin sen pitääkin. Ensi keväänä tulee Iivisniemeen muutosta 50 vuotta. Tämä kotikylä on hieno kylä. Upean romaanin saisi, kirjoittamista vailla valmis. Persoonien väriloistoa.

Olen ylpeä patakonservatiivisuudestani. Tiedän, että talous vaikuttaa politiikkaan ja vaalituloksiin. Suomen talous voi nyt paremmin kuin vuosiin, muttei talous ketään pelasta. Tiedän Kuka pelastaa.

Joulun välipäivinä on ollu aikaa lueskella, täyttää ristikoita, saunoa ja funtsia ja katsoa televisiota. Parasta katsottavaa oli latvialainen elokuva, joka kesti aamukahteen. Siinä kuvattiin Neuvostoliiton ankaraa vainoa latvialaisia siviilejä ja naisia kohtaan. Hyinen muistutus kommunismista. Aikamme pahimmasta vainoojasta.

Sinne meni Neuvostoliitto, historian roskatynnyriin. Samaan helvettiin kuuluvat kaikki totalitaariset ideologiat. Ja helvetti on pysyvä ero Jumalasta.

Hyvää Uutta Vuotta – ploki jatkuu. Lupausta en anna, toiveen esitän: Millwall FC pysyy Championshipissä.

Sojottaa – ei Törrötä

Kirjoitin pari päivää sitten plokiin, että oma ja uuden puolueen kannatus on noussut. Perustin näkemykseni kokemukseeni. Tuntumaan.

En hurahda gallupista. Ne kertoivat samasta, jonka tunsin luissani.

Puoluekokous meni hyvin. Tunnen henkilökohtaisesti lähes kaikki puoluekokoukseen osallistuneet pari sataa ihmistä. He ovat tekijöitä.

Kannatus on Sinisillä vielä pääosin henkilöissä, sillä puolue ei ole vielä kaikille tuttu. Monet henkilöt ovat. Kun tämä henkilökannatus saadaan liitettyä puoluekannatukseen, olemme Juhannuksena Kristillisten ja RKP: n lukemissa.

Kannatus sojottaa ylöspäin. Ei törrötä. Vielä.

Puoluekenttä pirstaloituu. Vanhat puolueet tulevat putoamaan. Kokoomus on liian oikealla ja SDP ei missään. Muu oppositio on täysin saamaton. Kun ihminen tarkemmin ajattelee ei hän halua kommareita, vihreitä ja kaappareita sotkemaan Suomen asioita.

Jokaisiin vaaleihin mahtuu yksi kunnon voittaja. Se on Sinisillä tehtävissä.

Viattomien lasten päivä

Tänään vietetään Viattomien lasten päivää.  Taas yksi päivä, joka käy sortajien hermoon. On käynyt kuningas Herodeksesta lähtien.

Kun sanot tai kirjoitat sanat syntymätön lapsi, aukeavat arvostelun patoluukut. Kuitenkin, lapsi on ensin syntymätön, kunnes se syntyy. Elämä ei ala ensimmäisestä rääkäsystä, se alkaa hedelmöitymisestä.

Kansakoulussa kuulin puheita ei-toivotuista lapsista. Se korpesi lapsen mieltäni kovin. Kyselin asian perään, vastaukset eivät tyydyttäneet. Selityksiä tuli, vastausta ei.

Kuka meistä voi sanoa jonkun toisen olevan ei- toivottu? Kenellä sellainen valta on ja mistä saatu? Ei siitä kauaa ole kun ( Nuoria) äitejä syyllistettiin äpärälapsista( tätä sanaa ei enää tohdita käyttää), vaikka ymmärtääkseni lapsen saamiseen tarvitaan sekä isä että äiti.

Ensimmäinen ihmisoikeus on oikeus elämään. Voimakas perusta.

Tahallinen väärinymmärtäminen juhlii etenkin silloin, kun joku sanoo jotakin mieltä kiinnittävää lapsista. Nyt ( väliaikaisessa) myötätuulessa purjehtiva Antti Rinne puhui ” synnytystalkoista ” elokuun lopulla( ei siitä sen enempää aikaa ole), hän sai kimppuunsa oman falanginsa… ” onneton sanavalinta, kolmannen valtakunnan retoriikkaa..,” taivastelua.

Rinne yritti sanoa jotakin kaunista lapsista. Parempi sanoa tökerösti kuin olla sanomatta lainkaan. Kyllä kansa tietää. Ja ymmärtää.

Jokainen lapsi on joidenkin lapsi. Kunnioitetaan tätä joka päivä ja muistetaan erityisesti tänä päivänä.

Katoavaista on mainen kunnia

Hallitus on vankka, kätyrlauma sankka…ei taida vanha vallankumousrallatus myydä toivotulla tavalla.

Eiväthän ihmiset pässejä ole. Tämä hallitus on ollut paljon parempi kuin kaksi edellistä. Ja selvästi parempi kuin tuleva, jos maksetut gallupit pitävät.  Talous kasvaa, vienti vetää ja  työllisyys paranee. Ei elämä tietenkään täydellistä ole. Parempaa ja pätevämpää kuin verrokit.

Hallituksen suosio ja siinä sivussa mitatut omat lukemani, ovat galluppien mukaan korkeammalla kuin koskaan sitten hallituksen aloittamisen. No gallupit on gallupeja. Viihdettä, rahalla maksettua.

Perustan politiikassa enemmän omaan tuntumaan kuin maksettuihin mainoksiin. Kolmenkymmenen vuoden kokemuksella. Suosio sojottaa ylöspäin, ei nyt ihan törrötä, mutta sojottaa.

Vakivalittajat haukkuvat aina. Niin heidän pitääkin. Sekin on tärkeä merkki. Suurempi syvä linja hyrrää hellemmin. Tällä pärställä on mahdotonta kulkea tuntemattomana. Ei se niin kamala kokemus ole, mutta kasvattava. Päivittäinen palaute pärstäkertoimella.

Katoavaista on mainen kunnia. Kissa kiitoksella elää. Politiikassa pärjätäkseen on puolustamisen sijaan myös hyökättävä. Pistää höyhenet puntariin. Oppositio on kevyt kuin poutapilvi. Siihen on iskettävä. Lujempaa. Lekalla leukaluihin ja selkäranka sirkkeliin- mentaliteetilla. Kunnon höyhennystä höyhenille.

Kun katsoi oppositioedustajien pomppimista ylös alas budjettiäänestyksissä oli naurussa pidättelemistä. Linja oli kateissa. Jopa Vasemmistoliitolta, joka vastustaa kaikkia ja kaikkea,  ei osannut tehdä sitäkään kunnolla. Umpisurkea esitys.

Fakta on, että tämä oppositio ei, jos nyt valtaan pääsisi ( taivas varjele) , peru yhtään tämän hallituksen leikkausta.

Kerroin Sinisten puoluekokouksessa, että lukuisista pyynnöistä harkitsen vielä vaaliehdokkuuksia. Tätä koskevaa postia ja palautetta tuli joulunpyhinäkin aika lailla. Sitä olen tänään lueskellut.

Vakivalittajat nukkuivat, mutta heräävät kyllä. Takki on tyhjä, mutta vielä se hommavoorumi (teko)hengittää, jos ei muuten niin NYT- liite auttaa. Pakanoiden pauhua. Ne täytyy valjastaa vaalivankkureiden vetämiseen,  vielä taistoihin tieni jos vie.

Politiikka on pahempaa kuin jalkasilsa. Siitä on vaikea päästä eroon.

Katsotaan rauhassa. Katoavaisessa maailmassa kannattaa satsata katoamattomaan. Elettävä se on tämänpuoleinenkin gospeli. Ei sitä kannata enbuskeilijoille yksinoikeudeksi jättää. Nauti ja naura välillä. Voitat naurun, voitat asian!

Joulurauha ja jouluräyhä

Terveisiä Joulukirkosta. Vapahtaja syntyi heinille härkien kaukalon, kaukana maailman mahtavista. Paimenten pahnoille. Sieltä oli pitkä matka ristille rinnalle ryövärien.

Elämästä syntyi evankeliumi. Ylösnousemususko. Huikea lupaus. Lihan ja veren liitto ikuiseksi elämäksi.

Tämä usko on monille liikaa, yli ymmärryksen käyvää. Monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen on arvokasta. Moni vesikasa luulee itsestään liikoja.

Alussa oli Sana, Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Siinä on mietittävää koko elämäksi. Parasta matkaevästä, jossa ei ole viimeistä käyttöpäivää.

Joulurauhaani haastoi jouluräyhä. Olin jo totuttautunut ajatukseen, että ” ensitreffit alttarilla ” on julkeinta hölmöyttä ja arvostelukyvyttömyyttä mitä maa päällään kantaa, kunnes vaihtoehtokanava nelonen ” panee pahemmaksi ”; nyt tehdään jo mukuloita tuntemattomien kesken. Ehdoin tahdoin.

Onneksi konservatiivi on oikeassa. Avioliitto on miehen ja naisen välinen sakramentti. Sehän siinä maailmaa riepoo ja raastaa. Totuus tekee vapaaksi ja sitä ennen se tekee kipeää.

Usko ei ole joka miehen.

Rauhallista Joulua. Kiitän plokin lukijoita joulutoivotuksista. Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi. Laittamaton lohtu. Tartu lohtuun.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto