Terveisiä Romaniasta ja Moldovasta

Palasin juuri parin päivän reissulta Romaniasta ja Moldovasta.

Hyviä tapaamisia, paljon uusia mahdollisuuksia. Hyvä tunnelma ystävien kesken. Kivat tutut kollegat keskustelukumppanina.

Olen tyytyväinen myös matkan järjestelyihin ja hyvään vastaanottoon.

Nämä ulkoministerivierailut eivät yleensä saa palstatilaa kotimaassa. Kohut ja epätotuudet myyvät paremmin. Sitäpaitsi asioiden todellisen laidan selvittäminen vaatii vaivaa.

Romania ja Suomi ovat perätysten EU- puheenjohtajina. On hyödyllistä suunnitella asioita yhdessä, vaikka varsinainen EU- puheenjohtajuus kaatuu seuraajani syliin.

Vastuu hyvästä pohjustuksesta on kuitenkin minulla. Työt tehdään kunnolla.

Moldova on pieni maa, joka tarvitsee ystäviä ja Suomi on Moldovan ystävä. Teemme yhteistyötä ja rohkaisemme ystäviämme uudistusten tielle ja taistelussa korruptiota vastaan.

Viime viikolla oli Kööpenhaminassa Pohjoismaat- Afrikka- kokous. Tapasin siellä kahden kesken mm. Algerian, Angolan ja Botswanan ulkoministerit ja keskustelin pitkät pätkän monen muun maan ministerien kanssa. Vierailut saatiin jalalle.

Ei näistä juuri mitään kirjoiteta. Tiistaina oli aika mukava kuitenkin latoa Eduskunnan ajankohtaiskeskustelun nämä faktat pöytään, kun oppositio kysyi, miksi Suomi ei tee sitä taikka tätä? Tekee ja tekee paljon enemmän kuin luullaan.

xxx

Aamulehdellä näyttää olevan Soini- mania menossa. En minä missään kaapissa Katajanokalla lymyile vaan kierrän töissä. Aika paljon ulkomailla, kuten ulkoministerin kuuluu.

Sain ohjeita Aamulehdestä mitä Venäjän jalkapallokisoihin tulee. Kysymällä sekin asia olisi selvinnyt. Käsittääkseni Romaniassa ja Moldovassa puhelimet toimii?

Siinä olisi toki raflaava Berliini- juttu jäänyt kirjoittamatta.

En ole menossa jalkapallon MM- kisoihin.

Kun nyt tuli tämäkin selväksi, niin riittäisikö se? Vastauksen tiedän kysymättäkin.

Aamulehden agenttitarinat

Aamulehti näyttää monistavan  agenttitarinoitaan Perussuomalaisten hajoamisen vuosipäivänä.

Kun tietää, ei tarvitse tarinoita. Totuus on tarinaa parempi.

Käsitykseni mukaan Perussuomalaiset eivät ole juurikaan  hajoamisen jälkeen hyväksyneet uusia ohjelmia.

Voimassa olevat ohjelmat ovat Vesa-Matti Saarakkalan ja minun johdollani kirjoitettu. Säännöt ovat Raimo Vistbackan johdolla laaditut ja logo on Jukka Jusulan suunnittelema.

Kukaan heistä ei kuulu enää Perussuomalaisiin.

Että sellainen vallankumous. Kuin tekijänsä.

Historiassa ei tapahdu enää mitään. Mennyt  on mennyttä. Kuollut ja kuopattu.  Elämä antaa ja ottaa.

Ei vennamolaisuus mihinkään kuole.Se kytee kansan syvissä riveissä. Se syntyy ja elää aina uudestaan suomalaisissa olosuhteissa.

Johdin kaksi Jytkyä.

Menestyäkseen populistina  pitää olla innovaattori – ei imitaattori.

Vanhan liiton pohjavire

Olen ollut politiikassa pitkän pätkän.

Herätän ihmisissä tunteita.

Pääasiassa myönteisiä.

Nettimesoaminen on asia erikseen. Nimettömien nälvintä.

Minulla on myös ärsyttämisen armolahja.

Suomessa on paljon ihmisiä, joiden mielipiteet eivät pääse esiin.

Ne mielipiteet ovat konservatiivisia. Kansan syvien rivien ajatuksia.

Parin viime viikon aikana olen käytännössä kokenut, että rehevä kansanomainen vanhan liiton linja saa kannatusta.

Kyse ei ole yksittäisestä asiasta, vaan asenteesta.

Tahto miehessä maksaa.

Olla omaa mieltä. Pelotta. Painostukseen alistumatta.

Räväkät ja mieltä kiinnittävät sanat saa sanoa huumorin keinoin.

Suomessa on vanha vanhan liiton pohjavire.

Pitää olla Sana ja Sanoma. Ja Sanoja!

Suomessa on kova kysyntä tunkkaisen suvaitsevaiston ahdasmielisen lynkkausmielialan vastustamiselle.

Mistäkö tiedän?

Kokemuksesta ja sadoista viesteistä.

Kaksi puoluekokousta

Olin viikonlopun mökillä.  Piipahdin sieltä Suomen futismatsissa Ratinassa. Hyvä peli,  2-0 voitto.

Kävin uimassa Rautavedessä. Vähän oli viileätä. Hyvää teki.

En seurannut Kokoomuksen ja Kepun puokuekokouksia kuin kursorisesti. En siis tiedä, mikä kaikkea niissä tapahtui, mutta luulen tietäväni, miltä se keskivertokansalaisesta näytti. Puheenjohtajien lisäksi huomattiin Vapaavuori ja kotkalainen poliisi.  Levonen.

Kokoomuksessa Petteri Orpo valittiin uudestaan ja Jan Vapaavuori esitti ” rivikansalaisen ” kritiikkiä SOTE: sta. Petteri on ammattimies. Politiikassa on pula sellaisista. Liian liberaaliksi Petteri on mennyt, mutta ammattimies.

Jan Vapaavuoresta nöyryys on yhtä kaukana kuin Tofu Michelinkokista. Senaatintorin laidalla istuva Pormestari Silinterhatussaan on valmiina kaikkiin kehiin, jos SOTE kippaa.

Kokoomuksen tavoitelistan kärjessä oli minulle ufot asiat.

Kepun kokouksesta jäi mieleen Perussuomalainen puheenjohtajavaali, siis siihen aikaan, kun vielä johdin puoluetta. Sipilällä oli vastaehdokkaana entinen persu. Ettei nyt ihan pelkäksi hymistelystä menisi.

Haastaja sai 19 ääntä ja hetkensä julkisuudessa ja haukkua puheenjohtajan pystyyn. Toimittajat antoivat ” kentän äänen ” jyristä ja sitten kirjoittamaan ” näkökulmia ”.

Arvostan toimittajista Iltalehden Juha Keskistä, joka mittautti kannatuksensa Helsingissä kuntavaaleissa saaden 34 ääntä. Se on kansan kannatus. Silti lähes ainoa toimittaja, joka uskaltaa kannatuksensa mittauttaa.

Oma erinomaisuus on rikkumatonta, kun mittareita ei ole. Paitsi kavereiden ja kalliolaisten twiitit. Joku Iltalehden toimittaja/kolumnisti voisi NYT- Liikkeessä lyödä Keskisen luvut. Niukasti tosin.

SDP jäi viikonloppuna katveeseen. SDP: n aate on yhtä tuore kuin villasukan läpi suodatettu vanha kotikalja. ( Ploki syksy 2009).

Olen tietenkin täysin asenteellinen ja puolueellinen tarkkailija. Olen kuitenkin muutaman puoluekokouksen nähnyt. Sisältä tunnelma näyttää aina hyvältä, väki on motivoitunutta, ohjelmatyö on jämäkkää, tunnelmat ovat hyvät, ehdokkaita pukkaa listoille joka suunnalta ja kentällä on hyvä pöhinä.

Minulle se näytti tältä. Julkisuudessa.  Mutta voin olla väärässä. Ei olisi ensimmäinen kerta. Mutta ainut kerta se olisi.

Yhden miehen enemmistö

Ihmisen on oltava uskollinen kutsumukselleen.

Yhden miehen enemmistö.

Se on riittävä, kun asia on oikea.

Vastusta Perkelettä, niin se Sinusta pakenee.

Jos ihmiset ovat hiljaa, niin kivet huutavat.

Yhdestä kynttilästä lähtee roihu, jota ei saada sammumaan. Ei vihalla, ei vedellä, eikä vääristelyllä.

Totuutta ei saa haudattua, kaivaa sen kuinka syvälle tahansa.

Se on kipeä kohtaaminen, joka saa  maailman lapset totaltaan.

Timo Soinin virallinen verkkosivusto