Aihearkisto: ploki

Olen vapaa mies

Tänään irtosi viimeisetkin siteet  Raimo Vistbackan, Urpo Leppäsen ja Kari Bärlundin kanssa perustamaani Perussuomalaiset puolueeseen.

Puolueen ja tukisäätiön, jonka varapuheenjohtaja olen, välit selvitettiin lopullisesti. Kiitos siitä valtiopäiväneuvos Raimo Vistbackalle, joka on tehnyt työtä yhdessä asiamies Jukka Ikosen kanssa kuukausikaupalla.

Tämä ratkaisu pystyttiin tekemään Perussuomalaisten kanssa neuvotellen, ilman käräjiä. Se on kunniaksi meille kaikille ja antaa kaikille mahdollisuuden jatkaa omaa elämäänsä.

Ohi on, hyvä niin.

En tule  julkisuudessa kommentoimaan sovun sisältöä millään tavalla. Tiedän sovun sisällön ja hyväksyn sen osaltani.  Minulla ei ole enää mitään tekemistä Perussuomalaisten kanssa, eikä Perussuomalaisilla minun kanssani.

Jytkyt, annetut ja saadut äänet sekä takaiskut ovat ja pysyvät. Ne ovat osa elämääni. Suomalaista poliittista historiaa. I did It my way.

Olen vapaa mies.

Kohtalonkysymys

Tapasin tänään YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Miroslaw Lajcakin , Indonesian ulkoministeri Retno Masurdin ja YK: n pääsihteeri Antonio Guterresin.

Tapasin myös Guterresin Korkeantason Rauhanvälitysverkoston jäseniä. Heillä on laajaa ja pitkäaikaista kokemusta ja viisautta katsoa asioita monelta kantilta. Presidentti Tarja Halonen on yksi heistä.

Yksi antoisimmista päivistä ulkoministerinä. Paljon oli oppia tarjolla. Ja kyllä se minulle kelpasi. Ajatuksen voima on valtava.

Pohdin minäkin viime plokissa EU: ta. Niin ovat pohtineet muutkin. Eppu Normaali lauloi aikoinaan, että meillä on erehtymättömyyttä melko valikoima, UKK, YYA ja Imatran voima.

Samaan halpaan ei pitäisi mennä toista kertaa.

On yksi kysymys ylitse muiden, joka ratkaisee EU: n yhtenäisyyden ja kohtalon. Se ei ole ilmasto, maahanmuuttopolitiikka tai edes Bail- out- politiikka. Nämä ovat kaikki tärkeitä asioita. Yhdessä järisyttävää.

Ratkaiseva asia on se, että EU- maita ei pidä ajaa tilanteeseen, jossa ne joutuvat valitsemaan USA:n ja EU: n välillä. Tämä on ydinkysymys.

Toivottavasti Eurooppa on täynnä ulkoministereitä ja muita johtavia poliitikkoja, jotka ymmärtävät tämän. Tämä edellyttää johtajuutta ja strategista näkemystä.

Olen nyt seurannut työkseni ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa neljä vuotta Eduskunnan Ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana ja kolme vuotta ulkoministerinä.

Tieto on lisännyt tuskaa.

Kiinnostaako minua Venäjä? Kyllä. Vuorokauden ympäri.

Vapaus valita on useimmiten sitä, että valitsee vapaaehtoisesti sen, mikä lopulta on kuitenkin valittava.

Älykäs ihminen selviää hankalista tilanteista, joihin viisas ihminen ei joudu. Ollako sitten älykäs vai viisas? Vai älykäs ja viisas.

Olipa kerran EFD – Mihin Eurooppa on menossa?

Minut valittiin Euroopan Parlamenttiin kesäkuussa 2009 Suomen suurimmalla äänimäärällä. Viestini oli tuolloin ; Missä EU, siellä ongelma.

Olin perustamassa parlamenttiin EFD- ryhmää, Europe of Freedom and Democracy. Tuon ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Nigel Farage, minusta tuli pari kuukautta ryhmän muodostamisen jälkeen ryhmän työvaliokunnan puheenjohtaja.

Ryhmään kuului myös tuolloin vielä rivijäsenenä muuan Matteo Salvini, josta sittemmin tuli Italialaisen Lega (Nord) puheenjohtaja. Nykyinen Italian sisäministeri.

EFD- ryhmä oli oiva paikka oppia asioita, sillä ryhmän henkilökunta oli ensiluokkaisia ammattilaisia. Minua kiinnosti EU ja olen ollut aina ahne työlle, joka on mielenkiintoista ja jolla on merkitystä.

Kaikesta tästä on ollut minulle oiva apu toimiessani myöhemmin Eurooppa- ministerinä ja ulkoministerinä.

Oma ryhmämme ei mitenkään rajoittanut yhteydenpitoa muihin ryhmiin. Tutustuin tuolloin myös brittikonservatiiveihin. Ei siitä mihinkään pääse, että britit ovat mukavaa seuraa, hyviä keskustelukumppaneita ja osaavat työnsä.

Opin paljon ja kerroin omista kokemuksistani. Minulla oli omassa toimistossani voittava tiimi, jonka kanssa luottamus toimi ja kaikki saivat loistaa.

Olen paljon miettinyt EU: n ja Euroopan kohtaloa. Eurooppaa tarvitaan. Mutta millaisena? Mitkä ovat ne perusarvot, joista ei voi tinkiä?

Ollessani EU- parlamentin jäsen niin sanottu Bail- out- kriisi iski Eurooppaan. Totuutta peiteltiin joka puolella. Kyse oli massiivisesta pankkien ja pankkipelureiden pelastamisesta veronmaksajien piikkiin. Moraalisesta hazardista.

Kaikki se mitä EU: lle on tämän jälkeen tapahtunut, johtuu näiden kuprujen peittelystä, vähättelystä ja vastuun pakoilusta. Brexitin siemenet iskettiin maahan. Toinen merkittävä tapahtumasarja oli Lissabonin sopimuksen kansanäänestykset, jotka nollattiin kepulikonsteilla yksi toisensa jälkeen.

Soppa alkoi olla sakeaa, mutta ei vielä valmista. Vuoden 2015 turvapaikkakriisi yhdistettynä edellisiin epäonnistumisiin loi tilanteen, joka johti Brexit äänestyksen lopputulokseen.

Voihan sitä puhua propagandasta. Sitä tehtiin  ennen ja jälkeen Brexitin joka puolella. Tosiasia on, että Brexit- tulos ei syntynyt tyhjästä vaan oli pitkän kehityksen tulos. Daavid voitti Goljatin. Niin kuin voittaa aina, jos sellainen ottelu käydään.

Samaan aikaa USA: ssa oli alkanut jo kehitys, joka johti Donald Trumpin valintaan USA: n presidentiksi. Sekään ei syntynyt tyhjästä. Merkit olivat olemassa. Paninpahan merkille, että Donald Trumpin kampanjatilaisuuksissa puhui muuan Nigel Farage.

Molemmille miehille on naurettu.

Nauru on loppunut.

Minä haluan USA: n ja Euroopan välille hyvät ja lujat suhteet. Se on talouden ja turvallisuuden liitto molempien onneksi, turvaksi ja hyvinvoinniksi.

Nyt tarvitaan tietoa, taitoa, henkilösuhteita, yhteistyötä ja avointa mieltä, jotta saamme tätä elintärkeää akselia lujitetuksi.

Tuleva NATO- huippukokous on tärkeä. Myös Suomelle, vaikka emme sotilasliittoon kuulukaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä tiedusteluyhteistyö on ensiluokkaisen tärkeätä.

Ilman Nigel Faragea ei olisi tullut Brexitiä. Jytky pohjustettiin Brysselistä. Legan uusi nousu vaati Matteo Salvinin.  Emme ole veljeksiä, mutta emme tulleet tyhjästä.

Mitään ei synny tyhjästä. On oltava olosuhteet ja mies ja mikrofoni. Voi se olla nainenkin.

Olipa kerran EFD.

Minä olen huolissani Suomesta ja Euroopasta. Siksi olen politiikassa. Ajamassa Suomen asiaa Euroopassa. Se on myös Euroopan etu. Tiedän myös, että jos totuudessa ei pysytä, mikä on seuraus ja minkälaiset miehet ja naiset tekevät muutoksen.

Nyt kannattaa kaiken muun ohella katsoa tarkasti Saksaa ja Ranskaa. Ja olla aktiivinen. Tapasin eilen Ranskan Eurooppa- ministerin. Terävä nainen. Kaikki ei ole niin kuin ennen, eikä mene niin kuin kuvitellaan.

Monivuotinen rahoituskehys EU: ssa on pöydällä ja ensi keväänä on EU- vaalit. Toivon viisautta tämän asian edessä. Tämä viisaus ei löydy Brysselistä ja komission esityksestä. Se löytyy pääkaupungeista, jos on löytyäkseen. Toivon todella sitä.

Mikäli järki ei voita, Euroopassakin alkaa suon kuivattaminen.

Haapalan hikiset horinat

Toimittaja Timo Haapala kirjoittaa Ilta- Sanomissa otsahikisiä horinoitaan Perussuomalaisten vuosipäivän tiimoilta. Hauska- Haapala. Ihan totta, nautin joka sanasta. Lapa jäähän ja nimi lehteen.

Samaan Ville Pernaa ei Suomen Kuvalehdessä pysty, koska ei oikein tosissaan halua. Politiikan romantiikka kun ei oikeastaan herrasmiehelle ja tohtoritasolle sovi.

Aamulehdessä Lauri Nurmi kirjoitti omat agenttitarinansa Perussuomalaisten hajoamisesta. Haapala kirjoitti oman versionsa jonkin aikaa sen jälkeen Ilta- Sanomissa.

Ei saanut Pulizeria kumpikaan. Luulo ei ole tiedon väärti. Poliitikon ja toimittajan ero on siinä, että poliitikko tekee asioita, oikein tai väärin, ja toimittaja kirjoittaa niistä. Toisten töistä. Tietäen asiasta vain sen, joka hänelle kerrotaan. Tai vuodetaan.

Se on työstä käyvää. Olen itsekin kirjoittanut politiikasta kuusi vuotta palkkaa vastaan. Toimittaja sai silloinkin viimeisen sanan. Olin joskus oikeassa , en aina.

Poliitikon ja toimittajan välillä on aina jännite. Niin pitää olla. Se on demokratiaa.

Happalan on hyvä kirjoittaa takiaispuolueista. Se on tutun miehen termi. Niin kuin myös Jytky, fillarikommunisti, hillotolppa ja Missä EU, siellä ongelma.

Siinä se on . Innovaattorin ja imitaattorin ero.

Politiikan jälkeen voin ryhtyä taas toimittajaksi. Helpompi homma. Parempi palkka. Kysykää vaikka Enbuskelta. Paras toimittaja poliitikon kannalta on poliitikosta kirjoittava toimittaja.  Jokainen juttu joko vetää tai työntää vaalivankkureita. Jos ei murhasta syytetä.

Terveisiä Romaniasta ja Moldovasta

Palasin juuri parin päivän reissulta Romaniasta ja Moldovasta.

Hyviä tapaamisia, paljon uusia mahdollisuuksia. Hyvä tunnelma ystävien kesken. Kivat tutut kollegat keskustelukumppanina.

Olen tyytyväinen myös matkan järjestelyihin ja hyvään vastaanottoon.

Nämä ulkoministerivierailut eivät yleensä saa palstatilaa kotimaassa. Kohut ja epätotuudet myyvät paremmin. Sitäpaitsi asioiden todellisen laidan selvittäminen vaatii vaivaa.

Romania ja Suomi ovat perätysten EU- puheenjohtajina. On hyödyllistä suunnitella asioita yhdessä, vaikka varsinainen EU- puheenjohtajuus kaatuu seuraajani syliin.

Vastuu hyvästä pohjustuksesta on kuitenkin minulla. Työt tehdään kunnolla.

Moldova on pieni maa, joka tarvitsee ystäviä ja Suomi on Moldovan ystävä. Teemme yhteistyötä ja rohkaisemme ystäviämme uudistusten tielle ja taistelussa korruptiota vastaan.

Viime viikolla oli Kööpenhaminassa Pohjoismaat- Afrikka- kokous. Tapasin siellä kahden kesken mm. Algerian, Angolan ja Botswanan ulkoministerit ja keskustelin pitkät pätkän monen muun maan ministerien kanssa. Vierailut saatiin jalalle.

Ei näistä juuri mitään kirjoiteta. Tiistaina oli aika mukava kuitenkin latoa Eduskunnan ajankohtaiskeskustelun nämä faktat pöytään, kun oppositio kysyi, miksi Suomi ei tee sitä taikka tätä? Tekee ja tekee paljon enemmän kuin luullaan.

xxx

Aamulehdellä näyttää olevan Soini- mania menossa. En minä missään kaapissa Katajanokalla lymyile vaan kierrän töissä. Aika paljon ulkomailla, kuten ulkoministerin kuuluu.

Sain ohjeita Aamulehdestä mitä Venäjän jalkapallokisoihin tulee. Kysymällä sekin asia olisi selvinnyt. Käsittääkseni Romaniassa ja Moldovassa puhelimet toimii?

Siinä olisi toki raflaava Berliini- juttu jäänyt kirjoittamatta.

En ole menossa jalkapallon MM- kisoihin.

Kun nyt tuli tämäkin selväksi, niin riittäisikö se? Vastauksen tiedän kysymättäkin.