Aihearkisto: ploki

Susi kävi Mynämäellä

Susipolitiikka on ollut paljon tapetilla. Ongelmakone EU:han on nähnyt tarpeelliseksi ottaa kantaa ja päättää jopa Suomen susien määrästä.

Brysselin byrokraateilta ei tunnetusti itsetuntoa puutu. He näyttävät pystyvän lasilinnastaan ja simpukansyönnin vahvistamalla pätevyydellään päättämään näistäkin asioista.

Nyt olisi oppi tarjolla – Mynämäeltä.

Kansanedustajaehdokkaamme Juhani Hannulan pihapiiristä susi vei eilen vasikan. Susirajasta kun on yleensä puhuttu – ei ole Mynämäki ensimmäisenä tullut mieleen.

Mynämäellä on susihistoriaa. Mynämäen historian mukaan 1880 ja 1881 sudet veivät yhteensä kolme lasta. Toivottavasti vastaavaa ei nyt pääse tapahtumaan.

Sudet eivät kuulu pihapiiriin.

Päivän nettivihjeenä tänään on luonnollisesti Juhani Hannula, joka on pitkän linjan puolueihminen. Hannulan Juhani ja Pertti vaimoineen ovat aitoa SMP-perinnettä perussuomalaisissa.

www.perussuomalaiset.fi -sivun kautta pääsee Varsinais-Suomen sivuille ja sieltä löytyy myös Juhani.

Surkeaa räpellystä

Mielipidemittaukset toitottavat, että suurin piirtein sama meno jatkuu seuraavat neljä vuotta.

En tahdo uskoa moista. Suomalainen demokratia on happikaapissa, mikäli vanhat puolueet onnistuvat betonoimaan valtansa. Niistä ei mitään uutta saa puristetuksi ulos.

Presidentinvaalien jälkeen olen ollut jatkuvassa pommituksessa, 60-80 puhelua ja yli sata sähköpostia on jokapäiväinen saldo. En usko, että ihmiset ihan piruuttaan soittelevat ja viestittävät.

On aika erikoista huumorintajua, että päähänpotkitut ihmiset rientäisivät riemurinnoin äänestämään kolmea vanhaa puoluetta. Jos näin käy voi suoraan sanoa, että sait mitä tilasit. Se voi jonkun herättää.

Kuukausi on vaaleihin aikaa. Kova homma on edessä. Huomenna kiertue, joka ulottuu vielä jokaiseen vaalipiiriin, jatkuu Kontulasta Lappeenrantaan. Keikkaa pukkaa.

Väkeä on ollut hyvin ja mediakin ollut suht asiallinen.

Toivotaan, että politiikkaan saada vauhtia ja muutosta. Muuten tästä tulee surkeaa räpellystä; vanhojen puolueiden valtaa.

Perussuomalaisilla, Vasemmistoliitolla, Vihreillä ja Kristillisellä on yhteinen intressi; käydä vanhojen puolueiden kimppuun.

Se ei onnistu, mikäli haastajat nuolevat vanhoja puolueita päästäkseen hallitukseen.

Perussuomalaiset eivät osallistu vaaleihin vanhojen puolueiden ehdoilla – erottautuminen on elinehto ja vaihtoehto. Sen puolesta aamulla lähden matkaan.

—-

Nettivihjeenä Pirkanmaan ehdokkaamme Markku Talosen sivut www.talonen.net Markku pohtii asioista monipuolisesti. Markku hakee ratkaisuja kokemukseen perustuen, ennakkoluulottomasti. Se on ihmiselle hyvä.

Kyselytunti

Eduskunnan kyselytunti on hieno homma. Kansanedustajilla on mahdollisuus pommittaa ministeriä tämän tietämättä kysymystä etukäteen.

Tänään oli tämän Eduskunnan viimeinen kyselytunti. Pääsin esittämään lisäkysymyksen ajankohtaisesta Venäjän tilanteesta. Mainituksi tulivat rekkaruuhkat ja venäläisten hinku ostaa Suomesta kiinteistöjä.

Näen Venäjän enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Katsahdus karttaan pitää jalat maassa, nöyristellä ei pidä, eikä tarvitse, mutta väleissä on oltava.

Tällä eduskuntakaudella sain 36 varsinaista suullista kysymystä ja lukuisan joukon tämänpäivän kaltaisia lisäkysymyksiä.

Vauhdikas kyselytunti kiinnostaa aina kansaa, lehterit ovat poikkeuksetta täynnä ja digi-kanava näyttää kaikki kyselytunnit tv:sta.

Monella ministerillä on ollut kovat paikat kyselytunneilla. Syytä onkin . Ministerin tehtävä on arvokas ja vaativa. Aika hyvin ministerit yleensä vastaavat. Mauri Pekkarinen on huippu, vaikken Kepun politiikasta pidäkään.

Puoluehallitus oli tänään. Päätökset tuli tehtyä ja niissä pysytään. Annoin tunnustusta kovassa paineessa painivalle henkilökunnallemme. Nyt tarvitaan ääniä. Pohja on kunnossa.

MTV:n iltamat kutsuvat. Minä ja Kike Elomaa olemme kutsuttujen joukossa. Kannustusjoukot ovat niin ikään mukana.

Kikestä täytyy sanoa myönteinen todistus tässä yhteydessä. Mestariurheilija on opiskellut vaaliohjelman ja tietää, että menestys on ennen työtä vain sanakirjassa. Sitkeän Kiken nettisivulle www.kikeelomaa.com pääsee tästä.

Vaalilaki oikeudenmukaiseksi

Suomessa jokainen ääni ei ole samanarvoinen. Vaalilaki suosii räikeästi suuri puolueita. Vanhat puolueet aikoivat kuitenkin torjua pirua belsebuubilla eli ehdottavat kyllä sinänsä oikein suhteellisuuden lisäämistä Itä-Suomessa, mutta Uudenmaan kustannuksella, Uusimaa pilkkomalla. Ei käy.

Puhun asiasta Porvoossa tänään ja haastan kaikki Uudenmaan kansanedustajat puolustamaan omaa vaalipiiriään pilkkojia ja silpojia vastaan.

Vaalit kuumentavat aina tunteita. Minusta puhutaan monenlaista. Kansalaisilta tulee etupäässä myönteistä palautetta. Hörhöjäkin joukossa on.

Politiikkani kansalaiskeskustelussa on selkeä, kritiikkiä saa esittää, kiroilua ja huutamista en kuuntele hetkeäkään. Yleensä tämä ymmärretään.

Politiikassa täytyy kestää julkista arvostelua. Voin omasta kokemusta sanoa, että sitä kyllä joutuukin kestämään. Politiikka ei ole heikkohermoisille. Yleensä läheiset ja puoluetoverit loukkaantuvat enemmän puolueeseen ja persoonaani kohdistuvista herjauksista.

Julkinen panettelu yleensä merkitsee sitä, että kannatus on nousussa, nollaa ei kukaan vaivaudu lyömään.

Vaaleissa ei miinusääniä voi antaa. Perussuomalaisten ehdokkaat joutuvat loppuviikkoina kovaan paineeseen. Meidän täytyy uskaltaa arvostella perustellusti vanhojen puolueiden politiikkaa ja kestää kritiikkiä. Hätää ei ole, asia kestää.

——–

Porvoon keikka oli erittäin hyvä. Ihmisiä oli mukavasti. Pirkko Ruohonen-Lerner näyttää olevan tunnettu ja tunnustettu Porvoossa . Se on hyvä, sillä jokaista ehdokasta tarvitaan.

Perussuomalaisilla on nyt todella hyvät mahdollisuudet kahteen paikkaan Uudellamaalla.

Päivän nettivihjeenä Anneli Manninen Vantaalta www.manneli.net Anneli on ahkera kirjoittaja, joka sain juttunsa tänään Hesariin. Vastaavaan pystyi myös Saana Lehto alkuviikosta.

Pätevät naiset on perussuomalaisuuden suola. Olen aina kannustanut naisia mukaan, puolue tarvitsee heidän panostaan.

Kaikille lukijoille Hyvää Ystävänpäivää. Ystävä muistaa myös huonona päivä, joita meidän kaikkien kohdalle tulee.

LIPPONEN

Puhemies Paavo Lipposesta on jokaisella politiikkaa seuraavalla varmasti mielipide. Minullakin.

Nyt kun Lipposen poliittinen ura kansanedustajana on päättymässä kannan minäkin korteni kekoon muutamalla mielipiteellä, jotka ovat täysin omiani, eivätkä puolueen virallinen kanta.

Olemme eri aikakauden ja eri ikäluokan miehiä. Mielipiteissäkin on paljon eroja, mutta niistä saa selvää.

Olen Lipposen kanssa jyrkästi eri mieltä EU-jäsenyyden siunauksellisuudesta, pakkoruotsin opettamisesta ja kuntauudistuksesta. Tästä huolimatta pidän Lipposta merkittävänä poliitikkona ja hyvänä puhemiehenä.

Puhemiehenä Lipponen on ollut tasapuolinen, eikä minun nähdäkseni ole millään tavoin antanut mahdollisten henkilökohtaisten mieltymysten vaikuttaa puheenvuorojen saatavuuteen esimerkiksi kyselytunnilla.

En puutu Lipposen loppuliun puheisiin esim. ydinvoimasta. Se on pieni piste ison miehen suuressa urassa. Lipposesta jää jäljelle muutakin kuin isot monot.

Puoluejohtajilla on samat ongelmat, oli puolue suuri tai pieni. Se on yksinäistä hommaa, kun aallot käy ikkunaan. Kymmenen vuoden kokemuksella tiedän tämän.

Aina on joku naukumassa kimpussa, jos ei vieraat, niin omat. Jättäähän se jälkensä, eikä suoranaista pottuilua viitsi vaiti kuunnella. Jossakin vaiheessa tulee tarve antaa takaisin ja kun osaa niin painokoneet käyvät.

Lipponen on oman linjansa mies. Tekee niin kuin uskoo oikein olevan. Reki varsan kolaa, viisas mies huomaa, että maailma muuttuu.

Suomen politiikassa ei ole puutetta sanojista, mutta sellaisista on, joiden sanomisesta saa selvän. Ja joilla on sanomaa. Ja tämä pahenee kun Lipposesta tulee emeritus.

Itse olen ollut tekemisissä Lipposen kanssa puolueen puheenjohtajana. Käynyt hallitusneuvotteluissakin kahdesti. Istunut monissa paneeleissa.

Viime vaalitaistelun viimeinen päivä Vantaan Tikkuraitilla jäi erityisesti mieleen. Olin omalla vaalistandilläni, kun silloinen pääministeri Lipponen valtavan lehdistölaahuksen ja kamerankantajien keulilla suuntasi kohti SDP:n vaalimökkiä… Liike loppui. Lipponen pysähtyi, nosti peukalon pystyyn ja sanoi minulle: Tsemppiä. Tapasimme seuraavan kerran vaalivalvojaisissa, puheenjohtajina ja kansanedustajina.

Olen tällä eduskuntakaudella joutunut asioimaan puhemiehen luona myös ikävissä asioissa. Pidin Raimo Vistbackan kanssa puhemiehen informoituna kollegamme tilanteesta läpi koko rankan vaalikauden. Asia oli kaikille vaikea monestakin syystä. Puhemiehen selkärankainen suhtautuminen ei ole jäänyt minulle epäselväksi. Annan arvoa. Todella.