EU ei ole demokratia vaan byrokratia.

EU-kansanäänestyksestä tulee AINA oikea tulos. Jos ei ensimmäisellä kerralla, sitten äänestetään uudestaan.

EU on ikuinen, niin väitettiin Neuvostoliitostakin.

Itsenäisyyden asia ei vanhene koskaan.

Itsenäisyys on päivän lähempänä.

Vastineeksi Suomi sai “vakuudet”. Niin hyvät, että ne piti salata.

Asiantuntijat raivostuivat ja valittivat. Oikein. Myös perussuomalaiset valittivat. Oikeuteen.

Ministeriö säikähti. Heräsi huoli, että KHO saattaisi vaatia ihan oikeaa julkisuutta asialle. Niinpä VM myönsi toimineensa lainvastaisesti Kreikka-vakuuksien salaamisessa ja julkisti osan vakuussopimuksesta.

Ei vakuus, vaan johdannaissopimus

Ministeriön päätös on kahdella tavalla mielenkiintoinen.

Ensinnäkin se vahvisti sen, mitä me arvelimme heti helmikuussa: niin sanotut “vakuudet” ovatkin monimutkainen TOTAL RETURN SWAP –johdannaissopimus.

Olimme jälleen oikeassa. Olimmeko oikeassa myös siinä, että pahimmassa tapauksessa “vakuudet” kattavat vain 20 % Suomen antamista lainatakauksista?

Kyllä: senkin on ministeriö nyt myöntänyt. Aluksi ei myöntänyt.

Pahin tapaus voi olla pelottavan lähellä, kun Espanja luisuu letkun päähän ja Suomen ylitakaukset astuvat voimaan.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että VM:n laatimat selitykset eduskunnalle Kreikka-vakuuksien sisällöstä eivät ainakaan täysin vastanneet todellisuutta. Oikeudellisesti kyseessä ei ole vakuus, vaan johdannaissopimus.

Päätösmallissa ministeriö antaa lisäksi ymmärtää, että salaamisen taustalla oli pyrkimys välttää Kreikan velkojen panttaamattomuussitoumusten laukeaminen:

“Toteutustapa määräytyi pitkälti Kreikkaa koskevien rajoitteiden perusteella. Osaan Kreikan valtion velkakirjoista sisältyy ns. panttaamattomuussitoumuslauseke, jonka mukaan kyseisen velkakirjan haltijan asemaa ei saa heikentää suhteessa muihin velkojiin, tai velka erääntyy välittömästi Kreikan valtion maksettavaksi. Järjestelystä sovittaessa lähtökohtana on pidetty, että sen toteuttamista koskevat asiakirjat ovat luottamuksellisia.”

Monet asiantuntijat arvelivatkin julkisuudessa, että tämä olisi yksi syy sopimuksen salaamiselle. Kun se on salattu, muut velkojat eivät voi valittaa asiasta.

Ei julkistus, vaan silmänkääntötemppu

Ministeriön takinkääntö on toiseksi mielenkiintoinen siksi, että se ei julkista mitään. Kyseessä on silmänkääntötemppu.

Julkistetuissa papereissa on niin vähän tietoja, ettei niiden perusteella voi sanoa mitään sopimuksen todellisesta sisällöstä.

Tämä ei ole vain minun asiantuntematon mielipiteeni. Varman korkosijoitusjohtaja Wilhelm Backlund sanoi Ylen haastattelussa, että VM:n julkistamat asiakirjat eivät kerro mitään siitä, miten edullinen vakuusjärjestely on Suomelle:

“Faktisesti tästä sopimuksesta on poistettu kaikki oleellinen taloudellinen tieto. Eli näistä sopimuksista ei saa mitään uutta muuta kuin varsinaiset lomakkeet. Sisältö on poistettu kokonaan.”

Tämähän on niin kuin asunnonvälittäjä kertoisi kuluttajalle: “Olet ostanut asunnon. En voi kertoa, miten iso se on, mitä se maksoi ja missä se sijaitsee… Tässä ovat nämä sopimuksen mallipohjat, ole hyvä!”

Harhaanjohtavia tietoja?

Ministeriön toiminta tekee pilkkaa julkisuusperiaatteesta. Taloudellisten tietojen täydellinen salaaminen on hyvin kyseenalaista tapauksessa, jossa puhutaan jopa miljardien eurojen riskeistä suomalaisille veronmaksajille.

Tietojen jatkuva pimittäminen on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että on syytä epäillä ministeriön johtaneen eduskuntaa ja kansalaisia harhaan aiemmilla tiedoillaan. Suomi ei ole saanut lainkaan vakuuksia, vaan monimutkaisen total return swap -johdannaissopimuksen.

Asiakirjat osoittavat, että perussuomalaisten spekulaatio oli oikeaa. Se tarkoittaa, että ministeriön laatimat julkiset asiakirjat olivat ainakin todennäköisesti harhaanjohtavia. Nyt ei julkisuudessa ole lainkaan tietoa siitä, mitä sopimus TODELLA sisältää – eli mitä se Suomelle maksaa ja mitä riskejä se tuo mukanaan.

Voimme olla väärässä. Sitä on mahdoton tietää, kun olennaiset tiedot on salattu.

Mitä seuraavaksi

Tulemme valittamaan uudesta päätöksestä. Demokratiaa on kunnioitettava.

Uskomme, että KHO ymmärtää, mistä on kyse. Nyt ei ole kyse poliittisesta kilpailusta, vaan suomalaisen kansanvallan ja julkisuusperiaatteen tulevaisuudesta.

Eikä kaikkea tarvitse julkistaa. Meitä kiinnostaa vain yksi dokumentti: Total Return Swap Confirmation. Sieltä löytyvät ne rahasummat.

Ministeriön julkistamissa papereissa tämä asiakirja on pyyhitty täysin tyhjäksi.

Keskeiset rahasummat voitaisiin julkistaa siltä osin kuin ne ovat Suomen kulujen ja riskien kannalta olennaisia. Vastapuolen identiteetin ja liikesalaisuuksien suojaa voitaisiin kunnioittaa.

Nimipäivätunnelmissa kysyn pääministeri Kataiselta Euroopan Unionin keinotekoisena juhlapäivänä, että vieläkö hallituksen niskalenkki markkinavoimista pitää?

Euroalueella on edessään Jugoslavian kohtalo.

Mikä ihme Hesariin meni, kun menivät julkaisemaan tilaamansa EU:ta vähemmän mairittelevan gallupin?

No, ei hätä ole tämännäköinen. Olli Kiviselle tilaa yliöön, niin kyllä se siitä.

Kansa on taas äänestänyt väärin – nyt Kreikassa. No, aitoon EU-demokratia tyyliin, äänestetään uudestaan, niin kuin Irlannissa tehtiin, kun kansa äänesti väärin.

Eläköön EU – mutta ei kovin kauan.

Verkkomedia on entistä tärkeämpi tiedotus- ja keskustelukanava. Ymmärrämme tämän. Turkkila on Suomen parhaita alallaan. Siksi hänet valittiin. Ammattimies.

On uskallettava uudistua. Perussuomalaiset pärjäävät omalla linjallaan. Turkkilan tehtävä on tuoda tuo linja yhdessä meidän muiden kanssa tutuksi koko Suomen kansalle.

Kansalainen ottaa sitten viestiimme ja linjaamme kantaa. Vaaleissa ja vaalien välillä. Puolesta ja vastaan, niin kuin kansanvaltaan kuuluu.

Vahva demokratia ei pelkää, eikä panettele.

On katsottava eteenpäin, mahdollisuuksia kohti. Myötämielellä.

Luotan siihen, että Turkkila hoitaa homman.

Sen, että Perussuomalaisten verkkosivuista tulevat Suomen seuratuimmat politiikkaa käsittelevät sivut.

Kuka pelkää Perussuomalaista? Minä en ainakaan.

Otin kantaa Perussuomalaisten puolesta. Olemme Suomen kiinnostavin puolue. Gallupeja ei pidä ylitulkita vaan tehdä omaa politiikkaa. Se puree – ajan kanssa. Aivan kuten ehdokkuus europaramenttiin 2009.

Afganistan oli pintaraapaisunakin hurja kokemus. Väkivallan uhka oli jokapäiväistä.

Myönteisenä mieleen jäi käynti suomalaisjoukkojen luona Mazar e Sharifissa. Vietimme kansallista veteraanipäivää yhdessä järjestetyssä koskettavassa seremoniassa.Päättäjien on syytä käydä katsomassa paikan päällä, minne ovat poikansa lähettäneet.

Hyvää oli myös suurlähettiläs Pauli Järvenpään ammattitaito, joka aukaisi ovet presidentti Hamid Karzain tapaamista myöten.

Mutta, mutta.

Afganistanin kriisi ei ole ohi, vaikka joukkoja vähennetään ja siirtymistä siviilikriisinhallintaan joudutetaan.

Ongelmia on ja niistä isoimmat ovat turvallisuustilanne, korruptio , talous sekä ihmisoikeudet.

Ilman työtä ei ole tulevaisuutta. Afganistaniin asti piti mennä vakuuttumaan siitä,että kansalaispalkka ei ole kestävä ja kattava ratkaisu. Ora et labora.

Talouden kuntoon saattamisen kautta tulee kaikki muu. Jos työtä ei ole, unikko alkaa rehottamaan. Jostakin se leipä revitään.

Tyttölasten asema on etenkin maaseudulla karmea. Jo kolmetoistavuotiaita naitetaan vanhoille äijille vaimoiksi. Kuuluu kulttuuriin tai ei, tämä räikeä ihmisoikeuksien loukkaustavan muuttaminen on asetettava ykköstavoitteeksi ja talousavun antamisen ehdoksi.

Afganistan on maa, jossa ratkaistaan paljon. Maksaa vaivan yrittää, vaikka takeita menestyksestä ei ole. Vaikka sen kuusivuotiaan pojan muistoksi, joka lähti ilolla työntämään kottikärryä pientä palkkaa vastaan torin toiselle puolelle. Kärry räjäytettiin kauko-ohjauksella puolivälissä – pojasta jäi jäljelle pieni torso.

Tuskin se ketään lohduttaa, että tehtävän antanut tunnistettiin. Hän katosi ilman oikeudenkäyntiä.

Afganistan pysyy otsikoissa. Jos ei pysy, ihmisoikeudet on myyty.

Onnistuneen vaalitaistelun kannalta pohjatilanne on tunnettava. Tosiasioiden mukaan – ei toiveisiin perustuen.

Aikataulussa ollaan ja tahti kiihtyy.

Kunnat kuntoon – korruptio kuriin. Perussuomalaiset palvelujen puolesta.

Näillä mennään ja täältä tullaan.

—

Lähden tänä iltana puhemiehen valtuuskunnassa viralliselle vierailulle Intiaan.

Viikko siellä vierähtää.

Siellä se Soini on – jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Perussuomalaisetkin noteerattiin: ” Perussuomalaisista ei ole ollut puheenjohtaja Timo Soinia lukuun ottamatta haastamaan hallitusta. Soinikin on ollut viime ajat vaisu. Presidentinvaali tai uuden puoluetoimiston hankinta taisi viedä virtaa.”

Kuulosti niin tutulta, että muistellaan hetki menneitä.

“Sitä mukaa kuin kannatus kasvaa ja vaalit lähenevät, Soinista karisee kansanmiehen lupsakkuus. Vaalitententeissä on nähty sutkauttelijan sijaan kireä, jopa jörö puheenjohtaja. ” Lainaus on Helsingin Sanomista 4.4.2011.

Ja Pravda jatkoi: Perussuomalaisten kannattajien suhtautuminen ei näytä muuttuneen. Kun Timo Soini on äänessä, ei ole väliä, tuliko puhuttua miljoonista tai miljardeista.Tärkein on mielikuva. Kannattajat uskovat Soinia, päästeli hän suusta mitä tahansa. ”

Niin sellaisia ne Perusuomalaiset Pravdan mielestä ovat, siis kansanryhmänä kaiketi?

Viimeisen tv-vaaliväittelyn satoa Pravdan mukaan, HS 15.4.2011, :”Näin puheenjohtajat pärjäsivät viimeisessä väittelyssä: “Uupuneen oloisen Soinin puheiden keveys on ollut viime tenteissä koetuksella. Hauskoja laukovasta suorasuusta on tullut äreä vanhoja hokemia toistava marttyyri. ”

Muutama päivä tuon jälkeen Perussuomalaiset saivat kaikkien aikojen vaalivoiton.

No mitäs pienistä, iso lehti, iso virhemarginali.

Vitsinä samainen sanomalehti suositteli lauantain pääkirjoituksessaan – siis lehden virallisena kantana – Perussuomalaisille ruskean paidan käyttämistä.

Taattua tavaraa. Asenteellisuudessaan ainutlaatuista.

Olen ollut Sanomien mielestä siis jo vuoden päivät vaisu ja väsynyt. Kai se on uskottava, kun se kerran Pravdassa lukee. Tiedän toisin.

Jyrki Katainen ilmoitti tänään halunsa jatkaa Kokoomuksen puheenjohtajana. Voimia.

Pääministeri voi luottaa EU-politiikkansa saavan Pradvan tuen.

Vastuunkantajasta on tullut vastuiden kantaja.

EU:n kannatus on EVA:n tutkimuksen mukaan noussut viime vuodesta parikymmentä prosenttia.

EU-suosion nousu on pohjoiskoreamaisissa vauhdeissa. No  mitäs pienistä. Puhemies Mao ui vastavirtaan moottoriveneen nopeudella.

Samaa taattua tavaraa kuin palomuurin toiminta.

Moderni ihminen on yltänyt kykenemättömyytensä äärirajoille.

Ilman uskoa on mahdotonta olla otollinen. Se on punnittua viisautta, jonka haluan omaksua. Tahto miehessä maksaa.

Luin Muutosvaalit 2011 kirjan.

Se vastasi ennakko-odotuksiani.

Suomen paras politiikan tutkija on edelleen oma emeritusprofessorini Tuomo Martikainen. Hän ei ollut mukana Muutosvaalit 2011 teoksessa. Nuorella polvella on varaa parantaa. Silti – sieltä se uusi tähti nousee, latva näkyy jo.

Uutuuskirja ei ole huono, annan arvosanaksi 8+. Eli kyllä se lukea kannatti.

Perussuomalaisia sekä tutkitaan että hutkitaan. Molemmat ovat hyödyksi. Hiljaisuus ei ole.

Helsingin Sanomien säätiö rahoittaa Perussuomalaisia koskevaa tutkimusta. Odotan tuloksia mielenkiinnolla, sillä rahoittajastaan vapaa tiede vasta mielenkiintoista on.

Populismista julkaistaan keväällä muutakin tutkimusta. Toivottavasti se ylittää Hanasaaren viime keväisen populismiseminaarin annin, joka oli kevyt kuin poutapilvi.

Se joka kiviä louhii, se niihin loukkaantuu.

Pärjätäkseen Perussuomalaisten pitää olla askeleen edellä vanhoja puolueita. Viime keväänä olimme. Se ei kuitenkaan takaa tulevaisuudesta mitään.

Perussuomalaisilla on yksi ratkaiseva etu SMP:hen nähden. Minulla on kengänpohjakokemusta molemmista.

Tuo etu on hyödynnettävä, uudestaan ja uudestaan.

—

Sanoin A- Talkissa kiirastorstaina, että Paavo Väyrysen käyttäytymisellä oli merkitystä Mari Kiviniemen luopumispäätöksessä.

Puoluejohto munasi sanoi mies, joka istuvan pääministerin ministerinä ei itse päässyt Eduskuntaan.

Väyrynen on vastuun ulkoistamisen mestari.

Puoluekokouksessa presidentinvaaleissa voitettu pronssi vaihtuu hävittyyn hopeaan, jos edes siihen.

Eurosta puhuminen kyllästyttää monia. Niin minuakin. En ole tätä tilannetta ja tietä valinnut.

Elämässä on tärkeämpiä asioita. Niitä muistamme ja vietämme tänä viikonloppuna.

Silti maailmasta on kannettava huolta. Jatkuvasti, suurilla ja pienillä teoilla. Tässä alla muutamia muistutuksia. Ettei pääse unohtumaan.

Siunattua Pääsiäistä!

PERIAATTEELLISET KYSYMYKSET

Tosiasioita

1. Nyt tehdyt toimenpiteet ovat EU:n perussopimusten vastaisia

Ne eivät ole ainoastaan artikloiden 123 ja 125 vastaisia. Ne ovat seurausta siitä, että jäsenmaat ovat rikkoneet EU:n sopimuksia. Kaikkia koskevan kasvu- ja vakaussopimuksen mukaan budjettivaje ei saa nousta yli 3 % bkt:sta, ja julkinen velka ei saa ylittää 60 % bkt:sta. Euroalue kokonaisuutena rikkoo omia sääntöjään.

2. Kyse on edelleen pankkien pelastamisesta

Suomessa pankit pelastettiin veronmaksajien rahoin 1990-luvun alussa. Nyt me maksamme ranskalaisten, saksalaisten ja Välimeren maiden pankkien pelastamista.

Juuri tämän takia lähes 1000 miljardin LTRO-rahoitus annettiin pankeille 3 vuodeksi. Jo sinällään tämä on 40 miljardin pankkisubventio vuodessa, pohjoisesta etelään.

3. Suomessa leikataan, nostetaan veroja ja otetaan velkaa, jotta rahaa ja lainavakuuksia voidaan lähettää muualle

Meillä ajetaan alas armeija, kunnat, poliisi.
Arvolisäveroja ja tuloveroja kovennetaan.
Rahat lähetetään välimeren maihin.

Valheita

1. “Tämä on välttämätöntä, koska tällä pelastetaan Suomen vientiä.”

Summat ovat aivan liian suuria, jotta niitä voitaisiin perustella viennin parantamisella.

Suomen vientiä pelastetaan paremmin suorin kuin epäsuorin välinein, varsinkin kun nykyiset toimet eivät selvästikään toimi.

2. “Kaikki muutkin tekevät näin, siksi meidänkin pitää. Suomen kannattaa seurata Saksaa.”

a) Saksan vienti Kreikkaan on yli 40-kertainen Suomeen verrattuna, Suomen vienti on mitätöntä.

b) Saksan pankeilla ja valtiolle oli 34 miljardin saatavat Kreikasta, Suomella vajaan miljoonan.

c) Saksan ja Ranskan suurvaltapolitiikka perustuu EU:hun, Suomella ei sellaista intressiä ole.

Miksi rahoitamme Saksan ja Ranskan suurvaltapolitiikkaa?

TALOUDELLISET KYSYMYKSET

Tosiasioita

1. Summat ovat todella suuria, Suomen maksimivastuut yli 50 miljardia (HS). Se vastaa SUOMEN BUDJETTIA.

Teimme ensimmäisinä analyysin Suomen vastuista viime syksynä.
Tulimme siihen tulokseen että vastuut ovat pahimmillaan yli 30 miljardia euroa.
Nyt ne ovat siitäkin vielä kasvaneet.

2. Summat ovat valtavia, kun otamme mukaan EKP:n kautta tulevat vastuut.

EKP:n ottamat riskit kasvavat hurjalla vauhdilla.

Lähes 1000 miljardia euroa 3 vuoden LTRO-rahaa pankeille, hyvin alhaisella korolla ja heikoin vakuuksin.

EKP:n tase on lähellä 3000 miljardia.

3. Nykyinen rakenne ei toimi. Kreikan velka on vain kasvanut. Vastuut ovat siirtyneet veronmaksajille.

Miten Kreikka tarvitsi uuden 130 miljardin tukipaketin jo näin pian, kun se vasta kesällä 2010 sai 110 miljardin paketin?

Miten se tällä logiikalla voisi nousta suosta?

Suomen vastuut ovat nyt suuremmat kuin koko ensimmäinen Kreikka-paketti.

Ketä tässä pelastetaan, Suomen taloutta vai yksityisiä sijoittajia? Taloussanomien laatima kuvio kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

POLIITTISET KYSYMYKSET

Tosiasioita ja valheita

1. SDP lupasi vaaleissa, että rahaa ei jaeta pankeille eikä pelureille.

On käynyt päin vastoin. Koko ongelmassa on kyse pankkien pelastamisesta.

Kreikka II -paketissa pelureille ja sijoittajille annettiin 15 miljardia “kannustinta” jotta he suostuivat järjestelyihin. Kreikkalaisille pankeille annettiin yli 45 miljardia.

2. SDP lupasi, että mitään ei anneta, jos ei saada täysiä vakuuksia.

Annettiin silti. Saatiin niin “hyvät” vakuudet, että ne oli pakko julistaa salaisiksi.

Näin Urpilainen voi inttää, että “vakuudet on saatu”.

Tosiasiassa Suomi sai vain 20 % total return swapin kreikkalaispankeilta – ja maksoi siitä selvää rahaa.

3. Urpilainen on luvannut, että uusi “palomuuriratkaisu” ei kasvata Suomen vastuita.

Miksi ”palomuuria” kasvatetaan, jos sitä ei olla valmiita käyttämään?

Ketä hallitus yrittää huijata? Suomen kansaa.

4. Katainen lupasi: “Muistakaa tämä luku 1,9 miljardia, siinä on Suomen maksimivastuut.”

Edes kymmenkertainen luku ei enää riitä!!

Suomen vastuut ovat kasvaneet rahoituskustannuksineen yli 50 miljardiin euroon.

5. Stubb rehvasteli: “Näillä lainoilla on tehty voittoa, olemme saaneet korkoja Kreikalta, puhdasta rahaa.”

Velka on veli saataessa, velipuoli maksettaessa.

Kreikka ei pysty selviämään laskuistaan. Se on matemaattisesti mahdotonta. Markkinat sen kyllä tietävät.

Jos tämä on niin hyvää bisnestä, paljonko on Stubbilla omaa rahaa kiinni?

Lyödäänkö vetoa Kreikan selviämisestä?

MIKÄ ON VAIHTOEHTO

Tosiasiat

Uusia ongelmia tulossa

Kreikka, vaalit ja Englannin lain alaiset lainat.
Ranska, vaalit ja budjettiongelmat.
Hollanti, budjetin kiristys vähemmistöhallituksella.
Espanja, pankit, talous, budjetti.
Portugali, Portugalin II ohjelma kesällä.

IMF-ohjelmat ovat ainoa oikea vaihtoehto

Täytyy perustua taloudellisiin tosiasioihin.
Velkoja on pakko leikata. Muuten ei tule mitään.
Maksujen täytyy olla suhteessa niistä saatavaan hyötyyn.
Suomi ei voi enää olla maksamisen maailmanmestari.

Valheet

“Miksi te kinuatte takaisin markka-aikaan?”

Nyt ei puhuta Suomen valuutasta. Nyt puhutaan siitä, pitääkö Suomen jatkaa Etelä-Euroopan kriisimaiden rahoittamista väärillä konsteilla.

“Ei ole vaihtoehtoja.”

Päinvastoin. Osallistumisesta pois jääminen olisi selvästi helpompaa.

Siihen näiden tapausten yhtäläisyydet loppuvat.

Stefan Wallin teki karkean virheen harhauttaessaan Eduskuntaa ja Suomen kansaa puolustusvoimauudistuksessa. Puolue, RKP, tuki häntä silti varauksetta.

Wallin ei kestänyt kohusta aiheutunutta henkistä epämukavuutta ja päätti jättää tehtävänsä. Arvioni on, että ilman tätä kohua hän olisi vetänyt vielä yhden kauden ja jatkanut sitten kohti RKP:laista säätiö- tai lehtimaailmaa.

Kiviniemi sen sijaan ei tappion hetkellä saanut omiensa tukea. Vuosi vaaleista auttoi toipumista, Kiviniemi ei halunnut tapella omiensa kanssa. Väyrysen rassaava ja henkistä epämukavuutta aiheuttava käytös on tässä merkittävä asia.

Politiikan vastatuulessa ovat kanssakulkijat vähissä. Kiviniemellä on keskustassa huomattavaa tukea, hiljaisuus kävi kalliiksi. Tuki – ei pelkkä kritiikki – pitää sanoa ääneen.

Samaten kuin Isä Meidän rukous. Mitä sitä itsekseen mumisemaan.

Kokemuksesta voin sanoa, että tiedän puolueen johtamisesta jotakin. Taakan kestää, kun on tukijoita.

Vuoden 1999 Eduskuntavaaleissa epäonnistuin, enkä päässyt Eduskuntaan. Olin ollut kaksi vuotta puheenjohtajana. Puoluekokous antoi toisen mahdollisuuden ja mikä tärkeintä tuen. Loppu on historiaa.

Oikotietä ei ollut. Oli pitkä tie. Kivikkoinen tie.

En ryhdy Keskustaa neuvomaan, RKP:n neuvomiseen minulla ei ole eväitäkään.

Yksi asia on selvä, puheenjohtajan pitää johtaa.

Linjaa ei pidä lähteä kyselemään S-Marketin tuulikaapista tai nettipalstojen keskusteluketjuilta. Se on luotava ja pidettävä itse.

Puheenjohtajan pitää osata yhdistää sekä vanha että uusi. Ilman historian tajua ei ole juuria, ilman huomisen tavoitteita ei ole tulevaisuutta.

Julkisuutta ei voi hallita – itseään voi.

Wallin ja Kiviniemi jatkavat matkaa. He eivät rivikansanedustajaksi jää, vaikka se kelpo tehtävä onkin.

Olen virkaiältäni vanhin puolueen puheenjohtaja, pian on täynnä viisitoista vuotta. Alkuun on päästy.