Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Vuosipäivä

Tänään on 45 vuotta siitä kuin liityin SMP: n jäseneksi.

Päivä on hyvin muistissa. Koulun jälkeen bussilla Helsinkiin, kävely Sydän pamppaillen Pohjoiselle Rautatiekadulle.

Minut ottivat vastaan Anneli Nyström ja Rolf Sormo. Sinikantinen jäsenkirja, jonka kannessa valkoisella SMP.

Olin 16- vuotias lukion ekaluokkalainen. Nyt olen 61- vuotias.

SMP kaatui  ja meni konkurssiin 1995. Olin 32- vuotias tämän tapahtuessa. Samana syksynä perustettiin Perussuomalaiset. Olen yksi neljästä perustajajäsenestä.

Vennamolaisuutta ei voi tappaa, mutta sen voi omaksua. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas.

Vieläkin vennamolainen. 😄

Suurlähettiläs- bingoa Puolan tapaan

Puola on toista maata.

Siellä pelataan suurlähettiläs- bingoa.

On kotiinpaluun aika.

Suomen media ei puhu oikeusvaltio- periaatteesta  nyt mitään.
EU on mykkä todistaja.

Mitä tapahtuisi, jos Suomessa toimittaisiin näin?

Meillä järjestelmä toimii niin, että tehtäviä haetaan, ministeriössä tehdään haastattelut ja arvio, ministeri tekee esitykset ja Tasavallan Presidentti nimittää.  Ministerillä on halutessaan paljon valtaa.

Yritin olla oikeudenmukainen ja kohtuullinen. Poikkesin ministeriön pohjista muutamia kertoja. Pystyin nämä muutokset itselleni perustelemaan. Käytin valtaa. Tasavallan Presidentti ei muuttanut yhtäkään esitystäni, muutamasta kävimme keskustelun.

Yhden lähettilään kotiinkutsusta tein esityksen ja Tasavallan Presidentti kutsui kotiin. Muutama muukin ikävä asia oli pöydällä.

Ihmisen , oli hän kuka tahansa, uran katkaiseminen on asia,  johon ei voi kevyin perustein lähteä. Nykyään hutkitaan ja hakataan ennen kuin tutkitaan. En puolusta huonoa käytöstä.

Minua ei ministerinä tarvinnut pelätä. Se on suurin työstäni saamani tunnustus, josta olen syvästi kiitollinen. Että se minulle sanottiin.

Puola kutsuu nyt kotiin ” tosta vaan ” 50 suurlähettilästä.

Tällä tyylillä ei ulkoministeriötä kannata johtaa, ei meillä, eikä muualla, vaikka Suomen media, eikä EU sanoisi yhtään mitään.

Kansankirkon rappio

Erosin Luterilaisesta kirkosta naispappeuspäätöksen jälkeen.

Se oli elämäni parhaita päätöksiä. Se avasi minulle toiset ovet. Nisunjyvä todella kuoli ja alkoi kantaa hedelmää. Kymmeniä vuosia.

Mitä maksaa päivä mielenterveyttä? Sille ei ole mitään hintaa. Kansankirkko hukkasi suolansa. Piispojen sekoilu on vain looginen seuraus tästä kaikesta. Synnillä on seurauksensa.

Ihminen on pieni, muttei merkityksetön.

Henkilökohtaisesti ekumenia on kohdaltani ohi. Aikani on kallista.

Minulle kansankirkko ei merkitse enää mitään. Edes sitä vähää.

En pyydä, enkä tarvitse teiltä enää mitään. Kasteen sain, sen pidän. Siitä kiitos. Siinä on kaikki.

Avioliiton sakramentin solmin katolisessa kirkossa. Sen pidän.

Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.