Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

EU-eliitin lasinkilistelyt

EU-eliitti on päässyt sopimukseen EU-perustuslaista. Ylistystä laulaa herrat maan.

Olin aamulla myönteisesti yllättynyt kansanedustaja Pertti Salolaisen suorasukaisesta kommentoinnista Ylen aamu-tv:ssa. Hän sanoi, että sopimus kaatuisi varmasti, jos se vietäisiin Iso-Britanniassa kansanäänestykseen.

On tietenkin surullista, että ainoa todellinen este EU-perustuslain synnylle on asian saaminen kansanäänestykseen Iso-Britanniassa. Kansanäänestyksen järjestäminen on heidän asiansa, eikä siihen sovi muiden puuttua. Toiveen voin silti esittää.

Pidän Eduskunnassa huolen siitä, että EU-perustuslaki ei tule yksimielisesti hyväksytyksi Suomessa. Asia tulee Eduskuntaan helmikuussa.

Uusi EU-perustuslaki, jota ei siis perustuslaiksi saa kutsua, siirtää valtaa edelleen pois Suomesta Euroopan Unionille. Se on surullista. EU tunkee nenänsä yhä useampaan asiaamme ja se tietää ongelmia.

EU-eliitin lasinkilistäjäiset täyttävät uutiset. Arki on oven takana; EU on huono morsian, kysykää vaikka maajussilta.

Suurhuijaus Portugalissa

EU-vasallit kokoontuvat Portugaliin päättämään EU-perustuslain hyväksymisestä. Sopimus, joka on siis perustuslaki, jota ei saa kutsua perustuslaiksi, pitää runnoa läpi.

Teksti on lähes sama ja ajatus täysin sama kuin Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä hylkäämä perustuslaki. EU ketkuilee. Ei nimi sopimusta pahenna, jos ei sopimus nimeä.

EU-perustuslakiprosessi on oiva esimerkki siitä, miten EU toimii. Kun asia ei mennyt kerralla läpi, niin esitetään sama asia uudestaan, uudestaan, uudestaan...

Monet maat lupasivat kansanäänestyksen EU-perustuslaista. Sopimus kaatui kahdessa maassa. Nyt samansisältöisestä sopimuksesta ei saa äänestää sen paremmin Ranskassa kuin Hollannissakaan.

Suomen herrat eivät luota Suomen kansaan. Kansa sai manipuloituna kerran äänestää EU-jäsenyydestä ja se oli siinä. Äänestin eilen suuressa valiokunnassa sen puolesta, että asiasta on järjestettävä Suomessa kansanäänestys.

En voi hyväksyä EU-perustuslakia, koska se vie itsenäistä päätäntävaltaamme edelleen pois Suomesta.

Portugalissa on tekeillä suurhuijaus. Ensimmäinen uhri on totuus. EU on itse asiassa jo hävinnyt, sillä joka hiekalle - valheelle - rakentaa, se sortuu.

Puoluejohtajan arkea

Syksyn piirikokoukset ovat käynnissä. Eilen tuli käytyä Keski-Suomen piirikokouksessa Jyväskylässä. Keikka oli hyvä. Meillä oli kansalaistapaaminen kävelykadulla, puhetilaisuus valtuutettumme Kauko Tuupaisen järjestämä Speakers Cornerissa ja itse piirikokous.

Väkeä oli kuin "lipin pirua" eli osanotto oli runsas. Keskisuomalainen-lehtikin uutisoi sanomisemme kuvan kera.

Syksyisin ja keväisin pidettävissä piirikokouksissa vierailu kuuluu puoluejohdon toimenkuvaan. Siellä kuulee oman kentän mielipiteet ja väkemme käy näissä kokouksissa hyvin.

Aika ajoin homma on rankkaa, kun vilkkaan työviikon jälkeen tekee lauantai-aamuna lähtöä milloin minnekin päin. Työ palkitsee. Puolueväkemme on kovat ajat kestänyttä ja nyt nousun aikaa on mukava seurata yhdessä ja suunnitella tulevaa.

Olen ollut puheenjohtajana runsaat kymmenen vuotta se on pitkä aika, mutta perussuomalaisissa puheenjohtaja on vasta sisään ajettu, kun takana on rosoiset oppivuodet. Vuosista ja vastoinkäymisistä kasvaa karvaa rintaan.

Puoluejohtaja vastaa viime kädessä kaikesta, vaikkei olisi kaikkeen vikapääkään. Tämä pätee pieniin ja isoihin puolueisiin.

Moni ei selviä puheenjohtajana paria kautta pitempään. Kovin paikka itsellänikin oli vuonna 1999, kun kaksi vuotta puheenjohtajana oltuani en tullut valituksi Eduskuntaan. Väki luotti ja vuonna 2000 tulin valituksi Espoon kaupunginvaltuustoon ja siitä alkoi onnistumisen kierre.

Puheenjohtaja on usein yhtä hyvä kuin viimeisten vaalien tulos. Peli on raakaa, eikä aina rehellistä. Puheenjohtajan takamuksen on kestettävä merivettä. Arvostelua tulee ja se on kestettävä.

Hyvä arki on tärkeää myös puheenjohtajalle. Ongelmia tulee ja niitä menee. Se kuuluu lajin luonteeseen. Pehmosta ei ole puheenjohtajaksi. silti on tärkeä muistaa, että vaikka käsi on kova, niin sydän ei saa olla kiveä.

Ensi viikon töiden päälle nousen lauantaiaamuna Pohjanmaan junaan ja matkaan Seinäjoelle Etelä-Pohjanmaan piirin kokoukseen. Siellä notta jotta laitetahan taas vanhat puolueet paikalleen.

Puolueen kannatus on vakiintunut RKP:n edelle ja menemme eteenpäin samoissa luvuissa kristillisdemokraattien kanssa. Kukapa olisi uskonut muutama vuosi sitten, että moinen on mahdollista? Minä uskoin ja kenttä tuki. On uusien unelmien aika, kansalliselta pohjalta.

Thatcherin puumerkki

EU on kyllä varsinainen sipuli. Aina tulee kitkerämpää tavaraa, kun sitä tonkii.

Olen pitänyt metelia Suomen maksamasta Iso-Britannian jäsenmaksuosuudesta. Summa on ensi vuonna 141 miljoonaa euroa. Siis meidän rahaa Thatcherin aikana neuvotellun helpotuksen maksamisesksi suurvalta ja ydinasevalta Iso-Britannialle!

EU-meno on täysin häpeämätöntä. Tästäkään asiasta ei ole eduskunnassa kiinnostunut kuin Perussuomalaiset.

Kaiken kukkuraksi sain selville, että Saksa on jo vuodesta 2000 saanut helpotusta omaan osuuteensa tästä "Thatcherin taalerista". Ruotsille on myönnetty helpotusta lokakuusta 2005.

Entäpä mallioppilas Suomi? Käsi lipassa maksanut joka vuosi vaaditun summan, vaikka kukaan ei osaa selittää laskentakaavaa, mistä summa on saatu.

Suomi ei ole edes YRITTÄNYT kaikkina näinä vuosina hakea helpotusta tähän, vaikka mm. saamiemme maataloustukien määrä on laskenut!!

Kepeät on mullat EU-arkun päällä.

Kun vanhat puolueet haluavat kuulua kolhoosiin, niin puolustaisivat edes etujamme siinä kolhoosissa.

Suomen kansan vaaliryhdistäyminen on entistä tärkeämpää. EU litistää suomalaisen talonpojan kepulaisten jakaessa jääkiekkopaitaa maatalousministerille.

Ehkäpä kepulainen ajattelee, että onhan se mukavaa, että teurastaja on tutusta porukasta.

Kirja

Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisee kirjan elämästäni ja toiminnastani ensi maaliskuussa.

Kirja on ollut työn alla jo jonkun aikaa. Käyn siinä läpi henkilöhistoriaani lukiolaispojasta, kansanedustajaksi ja presidenttiehdokkaaksi. Matkalle mahtuu paljon värikkäitä tapahtumia. Suuria onnistumisia ja katkeria tappioita.

Kirja tuo esiin uutta tietoa henkilöistä ja tapahtumista. Kerron mm. yhteistyöstäni Veikko Vennamon ja Tony Halmeen kanssa.

Kirja antaa mahdollisuudet tehdä tilit selväksi menneiden tapahtuminen kanssa ja avaa näkökulmaa tulevaan. Olen uskon ja aatteen mies, heteromies, lihansyöjä, isä, aviomies ja ravimies. Olen näköistaiteen ystävä, sellainen tulee kirjastakin, Timo Soinin näköinen.