Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Sitä saa, mitä tilaa


Myönnän, että erehdyin vaaliveikkauksessa kahdessa arviossa. Vasemmistoliitossa ja Persuissa  ( Iltalehti). Ennustin molemmille kaksi paikkaa, muut paikat ennustin oikein.

Li Anderssonin vaalikuninkuuden kirjoitin plokiin jo 16.5. Volyymissa oli klappia, mutta suunta selvä ja oikea.

Persuille ennustin selvää tappiota, mutta se oli vielä jyrkempi.

Miksi?

Persut on täysin hukannut ja kieltänyt vennamolaiset juurensa.

Missä EU, siellä ongelma on vaihtunut Unionin myötäilyyn.

Kokoomus on kuolemanvaarallista seuraa hallituksessa.

Perussuomalaiset on täysin peittänyt sosiaali- kristilliset juurensa.

Maahanmuutto- jankutus on ainoa politiikan sisältö epäinhimillisen saksipolitiikan ja empatiakyvyttömyyden lisäksi.

Puolue tuhosi reilun pelin ehdokasasettelussa. Teuvo Hakkaraisen savustaminen ehdokkuudesta ja puolueesta loi pelon ilmapiirin.

Jussi Halla- aho on ryhtynyt Herraksi.

Puolue on luopunut pakkoruotsin vastustuksesta.

Puolue ei ole pannut tikkua ristiin kunta- ja aluevaalien ehdokashankinnassaan. Nyt ehdokkaat ovat kiven takana.

Maakunnat ovat kuoleman kielissä. Missä on aluepolitiikka?

Kaikki muut puolue-  ja ryhmäjohdosta joutavat vaihtoon. Purraa parempaa puheenjohtajaa teillä tällä hetkellä ei ole.

Syksyllä budjetissa ei noudateta ” hyvää hallitusohjelmaa ” vaan isketään Kokoomuksen teknokraateille luu kurkkuun, neuvotellaan pienituloisia suosivat muutokset ohjelmaan tai hajotetaan hallitus. Tämä kurjistumisen kierre katkaistaan. Tämä on tuhon tie.

Mikki Hiiri- poikamainen politikka bensa- aloitteineen ja omia esityksiä vastaan äänestäminen lopetetaan.

Aletaan ajamaan vaikeuksissa olevien ihmisten asiaa ja puolitetaan arvonlisäveron korotus.

Olenko vahingoniloinen? En ole. Olen surullinen, mihin jamaan perustamani puolue on saatettu. Ja kansa kärsii.

Taloustutkimuksen YLE- gallupien laskut voi jättää maksamatta. Shamaani pystyy luistaan ennustamaan paremmin eli Ylen rahoitukseen saman verran leikkausta kun prosenteissa tuli klappia.

Elokapina ei etene

Kommunisteilla oli tavoitteena soisialismi.

Kapitalisti uskoo kaiken toimivat rahan ja markkinoiden voimalla.

Vennamolaisilla oli satumaansa.

Kristityillä on Jeesus ja iankaikkinen elämä.

Mitä on elokapinalla?

Ei mitään.

Syyllisyys on kaikkialla ja pelastusta ei ole missään.

Missä on elokapinan päämäärä, mihin uskoa. Espan katukivillä?

Te luulette, että on teillä kauheasti kannatusta. Ei sitä ole.

Ihmiset haluavat kuulla toivosta, eivät toivottomuudesta.

Kielteinen viesti ei etene.

Muurahaisena soppatykissä

Viisitoista vuotta sitten minut valittiin Euroopan Parlamenttiin.

Alun perin en ollut kovin innostunut sinne lähtemään.

Onneksi menin, siellä tajusin, että Jytky on mahdollinen.

Idea. Se kirkastui.

Et voi perustaa suurta puoluetta, mutta pienestä voi tehdä suuren, kun on tehtävä ja tarkoitus.

Puolueen koko ei ole itsetarkoitus, idea on.

SMP: n merkitys saa koko ajan historiasta uutta tukea.

Perussuomalaiset ovat matkansa keskivaiheilla. Liuku on alkanut.

Kun lähdin Euroopan Parlamenttiin; minulle sanottiin, että en voi tehdä siellä mitään, hukut kuin muurahainen soppatykkiin.

Ei Suomesta käsin voi Eurooppaa muuttaa, mutta nähtyään Euroopan, voi muuttaa Suomen ja Suomea. Jytky teki sen.

Brexit teki vielä isomman muutoksen Britanniassa.

Kumpikaan ei olisi ollut mahdollista ilman Eurooppaa.

En näe yhtään eduskuntapuoluetta, joka haluaa tällä hetkellä todellista muutosta, kaikki on pilkunviilausta.

SMP puolusti osana suomalaista eetosta kotia, uskontoa ja isänmaata.

Mitä me nyt puolustamme?

Tämä on ydinkysymys. Vastausta ei ole, koska ei ole eetosta.

Nämä seuraavat muurahaiset soppatykissä eivät tee Jytkyä.

Idea puuttuu.

Perussuomalaisten johto on erilainen kuin ennen; sivareita, homoja ja kasvissyöjiä.

Se näkyy myös politiikan sisällössä.

Vuonna 1817 Suomessa oli runsaat miljoona asukasta ja maassa syntyi n 43.000 lasta.

Vuonna 2023 Suomessa on runsaat 5,5 miljoonaa ihmistä ja maassa syntyi n 43.000 lasta.

Kun synnyin 1962, lapsia syntyi n 81.500.

Syntyvyys on romahtanut ja kirkko ja puolueet istuvat tumput suorina. Ei ole eetosta.

Kuoleva kansakunta.

 

 

Jytky Englannista

Ystäväni Nigel Farage muutti mielensä ja päätti asettua ehdolle Englannin Parlamenttiin. Aikaa ei ole kuin kuukausi.

Samalla hän asettui johtamaan Reform UK- puoluetta.

Koko vaaliasetelma meni kerralla uusiksi ja päälaelleen. Riski on valtava, mutta niin on saantikin.

Tämä on Jytky! Kaikki pelissä. Kaikki. All in.

Nigel yrittää kahdeksatta kertaa parlamenttiin. Yhtään onnistumista ei ole takana, mutta nyt on yksi onnistuminen edessä.

Euroopan Parlamenttiin hänet valittiin monta monituista kertaa.

Poliittisen elämäni hauskimmat vuodet vietin hänen seurassaan.

Tämä täytyy nähdä.

Vanha jengi on vauhdissa taas. You can not judge a man for that.

Sipilän ( hyvä ) hallitus

Tänään on tasan yhdeksän ( 9 ) vuotta siitä, kun pääministeri Juha Sipilän hallitus nimitettiin. Minusta tuli Ulko- ja Eurooppaministeri ja pääministerin sijainen eli varapääministeri. Lisäksi olin puolueen puheenjohtaja ja Espoon kaupunginvaltuutettu. Oli siinä virkaa ja nälkää, mutta nälkäinen oli mies.

Menneitä ei kannata mieleisekseen muistella. Aika antaa armoa ja perspektiiviä. Tekemisiä ja tekemättä jättämisiä voi mitata ja arvioida rennommin, kun ei enää ole myrskyn silmässä.

Meillä oli iso urakka taloudessa ja kilpailukyvyssä. Tavoitteet saavutettiin, työllisyysaste nousi ja velkaantuminen taittui. Sotessa epäonnistumme, niin kuin kaikki muutkin ovat epäonnistuneet. Jos joku haluaa onnistua, kannattaisi kuunnella Kepun legendaarista puoluesihteeri Jarmo Korhosta. Hän tietää ja tuntee asian.

Ainoa homma, johon politiikassa nyt lähtisin on ulkoministerin työ. Se oli mieleen ja onnistuin siinä. Kyllä totuuden saa sanoa. Ministeriön väki oli minulle lojaalia, myös silloin kun olivat eri mieltä. Murhemielin katson montaa ajan ilmiötä Merikasarmilla. En ymmärrä kaikkea, mitä näen, kuulen ja ennen kaikkea aistin.

Läheiset työtoverit ovat usein mielessäni. Syntyi paljon upeita muistoja. Sain lojaalia apua ja puolestani pistettiin likoon ammattitaito, työtunnit ja ennen kaikea,  jota arvostin suunnattomasti, persoona. Oli turvallista antaa itsestään parhaat puolet. Se teki vaikutuksen sydänjuuria myöten. Minuun luotettiin.

Nyt teen ohjelmia televisioon ja radioon, kirjoitan kolumneja, puhun ja esiinnyn mitä erilaisimmissa tilaisuuksissa, Podcastia on pukattu ja jotakin yllättävää on myös putkessa. Elämä on hyvää.

Olen elämässäni tehnyt kovia ratkaisuja; jättänyt kastekirkkoni ja kävellyt ulos perustamastani puolueesta. Syystä. En kertakaikkiaan suostu olemaan yhteisöissä, joihin en usko. Sillä säilyttää mielenterveytensä ja sille ei ole mitään hintaa.

Ihmistä, edes pöllöjä tai kelvottomia , ei saa vihata. Siinä on oppimista ja se ottaa koko elämän.

Yhdeksän vuotta sitten illalla söimme perheen kanssa Lehtovaarassa illallista ministeripestin kunniaksi. Diplomaattiavustaja Katja Kalamäki soitti ja sanoi, että MEP Heidi Hautalalla on ongelmia Venäjä- viisumin kanssa. Siitä se alkoi, hieno  neljän vuoden reissu ulkoministerinä. Aika, jota en milloinkaan unohda, enkä niitä ihmisiä , jotka mahdollistivat minulle tuon kaiken kannattajista, äänestäjistä avustajiin ja lähimpiin työtovereihin.

Viime lauantaina olin ystäväni Monsignore Tuomo Vimparin pappeuden 25- vuotisjuhlassa. Ymmärsin kirkossa istuessani , miten etuoikeutettu olen ollut elämäni ja urani aikana. Kaikista vastoinkäymisistä ja virheistä huolimatta.  Sitä rauhaa, minkä Kristus istuttaa ihmiseen, ei mikään, eikä kukaan voi ottaa pois.