Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Paheksun sitä, paheksun tätä

Kielessä on valtaa.

Tiedän tämän omasta kokemuksesta.

Vaalit voit voittaa kolmella sanalla. Kun on oikeat sanat.

Jos sanojen lanseeraamisesta saisi rojaltit , elelisin mukavasti. Ei tässä nyt tosin mitään isompaa vinkumista ole nytkään.

Jytky, Hillotolppa, Takiaispuolue…sileäkätinen, fillarikommunisti…

Sanan suola ja säilä kuuluvat politiikkaan. Sukupuolineutraali ilmaisu on kuiva kuin beduiinin sandaali. Silti se on mitä raakinta valtapolitiikkaa, joka pitää haastaa.

Poliittisen korrektiuden päättömyydet ” käsien pesuineen ” on orwellilaista uuskieltä, joka idiootteistaa ilmaisuamme. Mitä vikaa on vessassa?

Paheksun sitä, paheksun tätä. Uutiset eivät kerro enää siitä mitä tapahtuu, vaan mitä mieltä joku on jonkun toisen sanomisista. Tämän tien päästä ei mitään hyvää löydy.

En sano nyt mitään Markus Mustajärven sanomisista tai Linnan juhlista, kulkueista tai lipuista.

Kirjoitin plokissa jokin aika sitten sekä SDP: n ylpeydestä että Mestareista ja kisälleistä. Tämän päivän galluplukujen valossa ei mennyt paljon pieleen.

Somessa öyhöttäminen tyhmentää ja tylsyttää. Se on tarkoituskin. Paheksutaan milloin mitäkin ja  isot huijaukset jäävät huomaamatta. Kuurnitaan hyttystä ja niellään kameli.

Pitkätukkaisia jymäytetään. Aina.

Vastareaktio tulee varmasti. Suomen kielellä.

Ennemmin tai myöhemmin. Konservatiivijytky.

Kristinusko syväkuuluu Eurooppaan

Puhuin tänään Brysselissä Euroopan Parlamentin rukousaamiaisella neljälle sadalle kuulijalle.

Kutsu oli mieluinen.

Kristinusko syväkuuluu Eurooppaan.

Meidän ei tule hyväksyä minkäänlaista uskonnonvapauden rajoittamista ja itsesensuuria suhteestamme Euroopan juutalais-kristilliseen perintöön.

Vapaus uskoa ja oikeus harjoittaa uskoaan vapaasti on ihmisoikeus.

Kymmenet toimijat Euroopan Parlamentissa esittivät minulle toiveen palata Euroopan Parlamenttiin. Kuulemma minua tarvittaisiin siellä. Lupasin harkita. Samaa olen luvannut Suomessa.

Maailmassa ja Euroopassa on paljon yhteistyöverkkoja, joiden merkitystä ei pidä väheksyä. Tämä on opiksi ja ojennukseksi myös itselleni.

Kenenkään ei pidä olla niin omavoimainen, että luulee pärjäävänsä yksin. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen vie eteenpäin.

Tänä syksynä olen konkreettisesti saanut huomata, mitä on kansainvälisen yhteisön ja samanmielisten tuki.  Mittaamaton.

Aion isännöidä vastaanoton Suomen kansallisen rukousaamiaisen yhteydessä  ja osallistun myös Kongressin rukousaamiaiselle, jos kutsu edellisvuosien tapaan tulee.

Parasta Sananvapauden puolustamista on sen käyttäminen.

Kristinusko kuuluu julkiseen tilaan ja keskusteluun siinä kuin ilmastonmuutos, tasa-arvo tai puolustuspolitiikka.

Euroopan henkisen perinnön alkulähteitä ovat Jerusalem, Ateena ja Rooma. Niiden pohjavirta olemassa ja se on syytä tunnistaa. Uutta ja lisää on tullut paljon, mutta syvä virta vaikuttaa.

Suomi on maailman paras maa meille suomalaisille. On etuoikeus saada tulla itsenäisyyspäiväksi kotiin.  Suomeen.

Hyvää itsenäisyyspäivää plokin lukijoille.

Nuorten ääni ja oma ääni

Kävin eilen Sörnäisissä Nuorten Ääni- toimituksen vieraana.

Minulla oli mukavaa. Kysymykset olivat fiksuja. Paljon fiksumpia kun vaalitenteissä, joiden kysymykset ja käsikirjoituksen tietää ennalta.

Monet politiikan toimittajat voisi pistää Nuorten Ääni- kurssille reivaamaan ennakkoluulojaan ja ravistelemaan kyynisiä käsityksiään maailman menosta.

Tuntti ja vartti meni kuin siivillä.

Kun itse olin nuori vastaavia ” pajoja ” ei ollut. On todella hienoa toimintaa olla uteliaita yhdessä. Katsoa maailman menon perään.

Minulta kysyttiin omasta nuoruudesta. Kerroin. Se tuntui mukavalta, palata ajassa taaksepäin, mutta katse eteenpäin.

Nuoret olivat hyvin perillä siitä mitä edustan ja myös siitä, mikä on miehen maine. Viimeisiä tapahtumia myöten. Olin iloinen, että oltiin kohtuullisia, mutta ei liian kohteliaita.

Konservatiivi sai kertoa kantansa.

Minulla on voimakas tahto. Tahto miehessä maksaa.

En ole salaa mitään mieltä.

Olen saanut viime aikoina runsaasti puhujäpyyntöjä kristillisistä teemoista. Etenkin kansainvälinen kysyntä on lisääntynyt huimasti.

Päätin hyväksyä kutsun pääpuhujaksi Euroopan Parlamentin Rukousaamiaiselle Brysseliin huomenna aamusta. Ennakkoilmoittautuneita on nelisen sataa.

Puhe on aina henkilökohtainen. Sana on vapaa ja tekee vapaaksi.

Keltaliivien haaste

Pariisissa palaa.

Keltaliivien ” kapinasta ” on leikki kaukana.

Yhteiskuntia, myös Ranskaa, pitää uudistaa. Se kohtaa vastustusta niin kuin Suomessakin. Pitää käyttää järkeä ja malttia.

Keitä ovat keltaliivit? Mitä he haluavat ? Ja kuka heitä johtaa?

Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Mistä kaikki alkoi?

Liike alkoi vastalauseena polttoaineiden veronkorotuksille. Niiden pitäisi tulla voimaan vuoden vaihteessa.

Mitä veronkorotuksilla ajettiin takaa. Minne rahat menisivät?

Yksi rahanreikä on ekologinen transitio( siirtyminen)  ja autonvaihdossa ilmastoystävällisimpien  mallien tukeminen jopa 4000€ mallia kohden.

Tämä varoittava esimerkki on syytä ottaa vakavasti.

Hyvää tarkoittava ekointoilu sisältää pukinsorkan poikineen.

Yhteiskunnan yhtenäisyys hajoaa, jos köyhtyvät ihmiset laitetaan pääasiassa ekoilun maksumiehiksi. Niin ei pidä toimia.

Keltaliivit eivät ole ohimenevä ilmiö. Se saattaa olla uusi normaali Euroopan maissa. Nopeammin kuin luulemmekaan.

Syntyy uusia liikkeitä. Nopeasti. Vanhojen puolueiden ja valtarakenteiden ulkopuolella. Ajan merkit.

Presidentti Macron voitti nerokkaalla taktiikalla vanhat puolueet ja tuli valituksi. Nyt sama menetelmä, pienillä viilauksella, haastaa hänen valtansa ja politiikkansa.

Jos nyt Eurooppaa saisi neuvoa. Ruoka ja bensa eivät sovi kiristysruuveiksi. Se hiirenloukku tulee sormille.

Lihan ja leivän hinnankorotukset ovat pahinta myrkkyä.

Meilläkin Suomessa  poliittisissa nuorisojärjestöissä puuhataan lisäveroja lihalle ja ruualle. Sillä politiikalla saadaan keltaliivit kaduille.

Pähkähullua. Maanviljelijöitä ei saa sortaa. Päinvastoin, pitää auttaa.

Vihreät ja Vasemmistoliitto käyköön kasviksilla. Se vielä kestetään, mutta jos vanhat puolueet sekoavat, ollaan pulassa.

Minä en käy yrteillä. Mutta maustan niillä. Lihan, riistan ja kalan.

xxx

Hoosianna soi komeasti Messussa.

Kestävää kamaa. Ajatonta ja armollisia.

Tänä vuonna ilman adventtisohjoa.

SDP ylpeilee itsensä suohon

Suomen Kuvalehden kokenut toimittajakettu Heikki Vento sai Antti Rinteen ja SDP: n koko puoluejohdon ansaan.

Ylpeyden ansaan.

Tuohtuneita SDP: ssa ollaan aina, mutta ylpeys on uutta. Sopimatonta sosialistille.

Jutun pääkuva on myös aivan mainio. Hymyilevåt sosialistit sisäkuvassa( kun oikea genre olisi SAK: n maksama soppatykki)  , yksi vielä kännykkä korvalla, on täydellinen otos.

Me hymyilemme sinulle, mutta kuuntelemme kännykkää. Ei sosialistia kansan mielipide kiinnosta. Heillä on omansa. Joukkovoimalla marinoidut, jotka pitävät kiinni saavutetuista eduista ja estävät muita saavuttamasta niitä.

Tästä oivana ilmentymänä on kaikille suunnatun ansiosidonnaisen työttömyysturvan vastustaminen. Rinne oli ensimmäinen poliitikko, joka  otti kantaa sitä vastaan. Kylmäsydäminen punasydän.

Ylpeä SDP ei Jytkyä tee edes YLE: n avulla.

SDP hinnoitteli itsensä ulos Sipilän hallituksesta laskien voimansa väärin. Nyt se tekee samaa virhettä hinnoittelemalla muita ulos.  Sanassakin sanotaan, että Herra on ylpeitä, vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Ameriikoissa sanotaan, että : It is hard to be humble when You are So good. On vaikea olla nöyrä, kun niin hyvä. Se sopii sinne, mutta ei sosialistille.

Nokka pystyssä notkahdusta kohti.