Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Vanhan liiton pohjavire

Olen ollut politiikassa pitkän pätkän.

Herätän ihmisissä tunteita.

Pääasiassa myönteisiä.

Nettimesoaminen on asia erikseen. Nimettömien nälvintä.

Minulla on myös ärsyttämisen armolahja.

Suomessa on paljon ihmisiä, joiden mielipiteet eivät pääse esiin.

Ne mielipiteet ovat konservatiivisia. Kansan syvien rivien ajatuksia.

Parin viime viikon aikana olen käytännössä kokenut, että rehevä kansanomainen vanhan liiton linja saa kannatusta.

Kyse ei ole yksittäisestä asiasta, vaan asenteesta.

Tahto miehessä maksaa.

Olla omaa mieltä. Pelotta. Painostukseen alistumatta.

Räväkät ja mieltä kiinnittävät sanat saa sanoa huumorin keinoin.

Suomessa on vanha vanhan liiton pohjavire.

Pitää olla Sana ja Sanoma. Ja Sanoja!

Suomessa on kova kysyntä tunkkaisen suvaitsevaiston ahdasmielisen lynkkausmielialan vastustamiselle.

Mistäkö tiedän?

Kokemuksesta ja sadoista viesteistä.

Kaksi puoluekokousta

Olin viikonlopun mökillä.  Piipahdin sieltä Suomen futismatsissa Ratinassa. Hyvä peli,  2-0 voitto.

Kävin uimassa Rautavedessä. Vähän oli viileätä. Hyvää teki.

En seurannut Kokoomuksen ja Kepun puokuekokouksia kuin kursorisesti. En siis tiedä, mikä kaikkea niissä tapahtui, mutta luulen tietäväni, miltä se keskivertokansalaisesta näytti. Puheenjohtajien lisäksi huomattiin Vapaavuori ja kotkalainen poliisi.  Levonen.

Kokoomuksessa Petteri Orpo valittiin uudestaan ja Jan Vapaavuori esitti ” rivikansalaisen ” kritiikkiä SOTE: sta. Petteri on ammattimies. Politiikassa on pula sellaisista. Liian liberaaliksi Petteri on mennyt, mutta ammattimies.

Jan Vapaavuoresta nöyryys on yhtä kaukana kuin Tofu Michelinkokista. Senaatintorin laidalla istuva Pormestari Silinterhatussaan on valmiina kaikkiin kehiin, jos SOTE kippaa.

Kokoomuksen tavoitelistan kärjessä oli minulle ufot asiat.

Kepun kokouksesta jäi mieleen Perussuomalainen puheenjohtajavaali, siis siihen aikaan, kun vielä johdin puoluetta. Sipilällä oli vastaehdokkaana entinen persu. Ettei nyt ihan pelkäksi hymistelystä menisi.

Haastaja sai 19 ääntä ja hetkensä julkisuudessa ja haukkua puheenjohtajan pystyyn. Toimittajat antoivat ” kentän äänen ” jyristä ja sitten kirjoittamaan ” näkökulmia ”.

Arvostan toimittajista Iltalehden Juha Keskistä, joka mittautti kannatuksensa Helsingissä kuntavaaleissa saaden 34 ääntä. Se on kansan kannatus. Silti lähes ainoa toimittaja, joka uskaltaa kannatuksensa mittauttaa.

Oma erinomaisuus on rikkumatonta, kun mittareita ei ole. Paitsi kavereiden ja kalliolaisten twiitit. Joku Iltalehden toimittaja/kolumnisti voisi NYT- Liikkeessä lyödä Keskisen luvut. Niukasti tosin.

SDP jäi viikonloppuna katveeseen. SDP: n aate on yhtä tuore kuin villasukan läpi suodatettu vanha kotikalja. ( Ploki syksy 2009).

Olen tietenkin täysin asenteellinen ja puolueellinen tarkkailija. Olen kuitenkin muutaman puoluekokouksen nähnyt. Sisältä tunnelma näyttää aina hyvältä, väki on motivoitunutta, ohjelmatyö on jämäkkää, tunnelmat ovat hyvät, ehdokkaita pukkaa listoille joka suunnalta ja kentällä on hyvä pöhinä.

Minulle se näytti tältä. Julkisuudessa.  Mutta voin olla väärässä. Ei olisi ensimmäinen kerta. Mutta ainut kerta se olisi.

Yhden miehen enemmistö

Ihmisen on oltava uskollinen kutsumukselleen.

Yhden miehen enemmistö.

Se on riittävä, kun asia on oikea.

Vastusta Perkelettä, niin se Sinusta pakenee.

Jos ihmiset ovat hiljaa, niin kivet huutavat.

Yhdestä kynttilästä lähtee roihu, jota ei saada sammumaan. Ei vihalla, ei vedellä, eikä vääristelyllä.

Totuutta ei saa haudattua, kaivaa sen kuinka syvälle tahansa.

Se on kipeä kohtaaminen, joka saa  maailman lapset totaltaan.

Eurooppa on liikkeessä

Olen muutaman kuukauden seurannut tiiviisti Euroopan eri maiden poliittista keskustelua ja kehitystä silmälläpitäen ensi vuoden EU- parlamenttivaaleja.

Uumoilen aikamoisia jytkyjä  läpi Euroopan. Italian politiikka on jo uusissa puissa ja lisää tulee. Kannattaa seurata tarkkaan myös muita isojen maiden keskusteluja.  Siellä tuulee jo.

On vaikeaa nähdä vasemmiston voittavan yhtään missään. Suomessakin tilanne ehtii vielä muuttua, kunhan SOTE -jauhannan jumista päästään.

EU- vaalit ovat olleet pahnanpohjimmaisena vaalina ikään kuin pakollisena pullana. Niitä ei ole pidetty kovin tärkeänä.  Syytä olisi.

EU- vaaleihin kannattaa nyt satsata läpi Euroopan. Eurooppa- politiikalla on merkitystä, koska Euroopalla on väliä.

Vaaliteemoista ei ole pulaa; euro, yhteisvastuu, maahanmuutto, taakanjako, koheesiorahat, puolustus, oikeusvaltioasiat, Venäjä- pakotteet, pakotteet ylipäätään, suvereniteetti, maksuosuudet, Brexit-malli, liberalismi- konservatismi, laajeneminen…

Sitten vielä henkilöt. EU- parlamentti on puhujalava. Pitää osata puhua ja olla sanoma. Eurooppaan ja kotimaahan.

 

Suvivirsipäivä ja Gaudeamus Igitur

Tänään lauletaan Suomen kouluissa niin, että salit raikaa.

Suvivirttä.

Hieno laulu, sanoitus ajaton, iätön, ikuinen.

Koulut loppuvat. Kesälomat alkavat.

Ylioppilaat saavat lakkinsa. Gaudeamus Igitur suolaa silmäkulman.

Hieno päivä. Elävän perinteen juhlaa.

Suomalaisuutta meille kaikille. Kaikille.