Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Isänpäivänä

Isyys on elämäni suurimpia iloja. Olen kiitollinen elämän lahjasta.

Oma isäni, Martti, kuoli kesällä 2020. Hyvä jälki jäi.

Jumala on Taivaan Isä. Sanoinkuvaamaton.

Mies. Minä olen.

——-

Kaveri laittoi tiedoksi Hesarin naiskolumnistin kirjoituksen Isänpäivästä – ei ole ihme, että stadissa putket vuotavat. Juomavedessä on jotakin outoa.

Sumiaisten miesten piiri

Late- pastori kutsui minut Sumiaisten miesten piiriin.

Keikka piti hoitaa jo huhtikuun lopulla, mutta Brysseli iski väliin.

Torstaina kävi suunnitelmat toteen, ajoin 345 kilometriä Sumiaisten kauniille seurakuntatalolle.

Salme oli apulaisineen loihtinut meille miehille mieluisat eväät.

Menin pönttöön puhumaan.

On aivan turha väittää, etteikö kristinuskosta voi  ja saa puhua. Tyhjä sali täyttyi miehistä, yhdeksänkymmentä sanoi joku lukumääräksi. Joukossa tuttuja vuosien takaa.

Saatiin vielä nähdä, näissäkin merkeissä.

Oli sekä hyödyllistä että hauskaa.

Suomi on tuttu ristiin rastiin. Tie vie ja vetää. Kuin silloin ennen.

Olen keittänyt  sopan ja saan sen syödä viimeistä lusikallista myöten.

Olin liikkeellä isäni syntymäpäivänä. Isä olisi täyttänyt Martin päivänä 87- vuotta. Minä uskon näkeväni hänet vielä.

Miesten piirissä mies saa olla mies. Henkilö ei niitä housuja täytä.

Me miehet voimme muuttaa Suomen suunnan. Vai voittavatko onkivapa ja golf- kenttä? Valinta on meidän.

Tahto miehessä maksaa.

Vote Republican

Suomalainen valtamedia on vuosia toitottanut, että kaikki toimii Yhdysvalloissa republikaaneja  vastaan. Kuoleva vanhojen  valkoisten miesten puolue.

Siirtolaisuus, aborttikysymys, naisten vapautuminen, ilmastonmuutos, monenkeskiseen kansainvälinen yhteistyö, jäätiköiden sulaminen, asekäyttöoikeudet… plus megatrendit.

Ystäväni Amerikasta laittoi viestin; Vote republican!

Kuusikymppinen valkoinen mies. Tekee työnsä, maksaa veronsa, huolehtii perheestään ja käy kirkossa. Kamalaa ( 🥳).

——-

Vaalitulos oli ystävälleni pettymys. Sellaista se on, mutta voitto se on pienikin voitto. Politiikassa mikään ei ole lopullista.

Ennen kuin abortin kannattajat selittävät vaalituloksen johtuvan Korkeimman oikeuden päätöksestä kannattaa katsoa väkirikkaitten Teksasin ja Floridan kuvernöörien vaalia. Molemmissa pro- life republikaani voitti selvästi. Että näin.

Edustajainhuoneen puolella John James, Zack Nunn ja Corey Mills olivat kaikki pro- life ehdokkaita ja he voittivat istuvan demokraattiedustajan.  Tämä paikan saaminen tai menettäminen on olennaista. Abortti  sai siis liikettä aikaan molemmilla puolilla, eikä ainoastaan toisella niin kuin kuoleman kulttuurin puuhanaiset mielellään julistavat.

Puisto – ja pössäyttelyosasto

Rappio kukkii.

Vihreät ovat pääkaupunkiseudulla Kokoomuksen puisto- osasto.

Kokoomusnuoret ovat vihreiden pössäyttelyosasto.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Entisessä koti, uskonto ja isänmaa – puolueesta ei löytynyt Eduskunnan äänestyksessä yhtään edustajaa vastustamaan nykyisen aborttilain liberalisointia.

Seuraava askel tällä polulla on vihreiden ja kokoomusnuorten  yhteisaloite ilmaisesta eutanasiasta eläkeläisille.

Ruumiin kompostointiin heillä on jo myönteinen kanta.

Tähän ei voi sanoa enää mitään järkevää.
Porvari on saapunut kykenemättömyytensä tasolle.
Vihreät ovat siellä jo ennestään.

Alliance Defending Freedom on nimensä veroinen

Abortissa ei ole kysymys terveydenhuollosta vaan väkivallasta syntymätöntä lasta kohtaan. Elämä alkaa hedelmöittymisen hetkellä, se ei ole mielipide vaan biologinen fakta.

Luterilaisen kirkon arkkipiispa on arvostellut Uuden Suomen haastattelussa ( maksumuurin takana oleva artikkeli) Alliance Defending Freedomia osaksi kansainvälistä antigender ( mitä tuollainen sanasekasotku sitten tarkoittaakaan)- liikettä.

Arkkipiispan avustaja on esittänyt väitteitä, että ADF on äärijärjestö. Väite on väärä ja valheellinen.

En puutu nyt Päivi Räsänen ja Juhana Pohjolan tapauksiin, jotka voittivat asiansa käräjäoikeudessa.

Kirjoitan omastani.

Osallistuin ulkoministerinä ollessani kynttilävigiliaan abortoitujen sikiöiden puolesta Ottawassa Kanadassa. En puhunut tilaisuudessa, eikä valtiosihteeriäni ja turvamiestäni lukuun ottamatta kukaan edes tiennyt, että olin Suomen ulkoministeri.

Valtiosihteeri lähetti omalta twitter- tililtä viestin, jossa oli kuvamme ja lyhyt teksti. Kolmen viikon päästä helvetti oli irti.

Minusta tehtiin oikeuskanslerille kahdeksan kantelua. Useat oikeusoppineet, järjestöt, joku kirjailija ja muuta ” älymystöä ” vaativat minulle potkuja. Kynttilähartauteen osallistumisesta!

Oikeuskansleri pyysi minulta selvitystä ja sellaisen toimitin. Kanteluiden tulos oli vesiperä. En ollut rikkonut lakia.

Julkisuudessa minut lytättiin täysin pääkirjoituksia myöten. Organisoitua törkypostia tuli peukalohangallinen. Ulkoministeriöön lähetettiin myös vaatehengareita. Oma piispani Teemu Sippo puolusti ja rohkaisi minua.

Eroaminen ei käynyt edes mielessä. Minä en ihmistä pelkää. Ei julkinen hakattavana  oleminen kuitenkaan mukavaa ollut.

Olin kusessa. Oikeuskanslerin on käsiteltävä kantelut ja esitettävä kaikki relevantit kysymykset. Hän teki niin. Virkansa velvoittamana.

Tarvitsin apua.

Seuraavassa lainaus kirjastani Yhden miehen enemmistö:

” Alice Neffe- niminen nainen oli kirjoittanut minulle. Hän esitteli itsensä ADF- järjestön juristiksi. Alliance Defending Freedom on ihmisoikeusjärjestö, jonka tehtävänä on suojella perusvapauksia, kuten oikeutta elämään, avioliittoon ja perheeseen sekä uskonnonvapauteen. Järjestö on avustanut ja ajanut yli 50 merkittävää oikeusjuttua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Alice kysyi, voiko hän saada oikeuskanslerin selvityspyynnön, minkä jälkeen hän ryhtyy töihin.

Elokuisena aamuna sain sähköpostia Alicelta. Hän oli tehnyt töitä lähes kellon ympäri kolme viikkoa, ja tuloksena oli 15-sivuinen ja 66- kohtainen vastaus kaikkiin oikeuskanslerinviraston esittämiin kysymyksiin sekä runsaasti viittauksia uskonnon- ja sananvapaustapauksiin eri oikeusprosesseissa . Lumoutuneena luin tekstin moneen kertaan englannin sanakirja apunani. Tajusin , että jos Suomi on oikeusvaltio, minun ei voida mitenkään katsoa toimineen lainvastaisesti. ”

Oikeuskanslerin päätös tuli 18.9.2018: ” Johtopäätöksenäni totean, että ulkoministeri Soinin ei voida osoittaa toimineen asiassa lainvastaisesti. ” Se oli siinä mustaa valkoisella.

Oppositiolle se ei riittänyt. Minua kohtaan tehtiin henkilökohtainen epäluottamuslause- esitys Eduskunnassa. SDP: n epäluottamusponsi oli täynnä asiavirheitä ja suoranaisia valheita. Ura oli katkolla. Voitin äänestyksen 21.9.2018 äänin 100-60.

Totuus on se, että ilman Alice Neffen apua en olisi voinut puolustautua niin hyvin kuin oli tarpeen. Oikeudellinen apu ja oivallukset tulivat häneltä. Minulla oli tahto taistella.

Voittoon tarvittiin molemmat. Tarvitaan rautaista juridista ammattitaitoa ja vakaumuksen voimaa. Kyky kestää henkistä epämukavuutta ja julkista painetta. Minun koettelemukseni oli ohi muutamassa kuukaudessa, mutta Päivi Räsänen ja Juhana Pohjola roikkuvat syyttäjän valituksen johdosta löysässä hirressä vielä vuoden päivät. He kestävät sen.

ADF ei sekaantunut juttuun vaan Alice Neffe tarjosi apuaan vakavia Ja perusteettomia syytöksiä vastaan. Rahatta ja hinnatta, kuten Jesajan kirjassa.

Maaliskuussa 2020 puhuin ADF: n järjestämässä seminaarissa Wienissä usean muun alustajan kanssa. Voittajan puolella voitetaan. Sanan – ja uskonnonvapaus ovat perusoikeuksia, joiden puolesta taistellaan. Puhtain asein puhtaan asian puolesta. Selkä suorana.

Me emme vaikene, emmekä antaudu milloinkaan.

Suosittelen kaikkia tilaamaan ADF: n uutiskirjeen. Siitä näkee, että taistelu sanan- ja uskonnonvapauden puolesta on maailmanlaajuinen ongelma, jolle ei anneta periksi.