Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Dementikkojen demokratia

Poliittisten muistelmateosten rintamalla on tulossa hiljaista.
Kustantajat eivät ole ole kiinnostuneita julkaisemaan niteitä, joissa on vain pahvikansien välissä yksi sivu, nimilehti ”En muista”.

Perussuomalaisten puoluehallitus vaati viime torstaina uusia vaaleja, koska nykyhallitus on menettänyt uskottavuutensa ja toimintakykynsä.

Rappio rehottaa.

Vanhojen puolueiden rahoitusmoraali on rämettynyt. Ja kirjopyykki pyörii.

Säätiöpuolue RKP:n radiohiljaisuutta tässä asiassa ei tarvitse ihmetellä.

Entäs vihreät?
Vihreät ovat pelastamassa milloin Kuubaa, milloin napajäätiköitä ja ryhävalaita. Kieltämässä turkistarhausta ja tupakointia, formuloita ja lihansyöntiä.

Kenen kissa on vihreiden kielen vienyt kun he seisovat pönäkästi vaaliraharappion ryvettämän porvarihallituksen tukipönkkänä. Vihreät tukevat rappiota.

Vasemmistokin istuu hiljaisena naama nurkkaan päin.

Dementikkojen demokratialle terveiset: Käsi pöydälle, pöytä kertavedolla puhtaaksi ja kohti uusia vaaleja.

Keskustan karavaani kiertää maata

Kepulaiset arvelevat, että puheenjohtajakierros siivittää keskustaa uuteen nousuun.

Niin arvelivat sosialistitkin ennen viime puoluekokoustaan. Karavaani kiersi Skinnaria myöten ja Jutta Urpilainen valittiin. Nousu on vielä näkemättä.

Näin käynee keskustallekin. Mauri ei saa mennä , vaan Mauri tulee.

Puolueen Taata, Seppo Kääriäinen, pohdiskeli muutama päivä sitten, että kepun kannatus on gallupeissa laskenut hämmästyttävän vähän. Olen samaa mieltä. Vaaleissa on kuitenkin 20 prosentin raja tiukassa.

Parempaa tuskin on luvassa, sillä vaaliraharappio pysyy pinnalla eduskuntavaaleihin saakka.

Pääministeri Matti Vanhanen pakkaa tavaransa kesken vaalikauden ja käy eduskuntavaalit rivimiehenä.

Keskusta on kuitenkin sitkeä puolue, jota ei pidä aliarvioida.

Puolue taistelee rajusti hallitusasemasta. Kakkosijakin voi riittää siihen.

Puheenjohtajakaravaanin kiertäminen ympäri maata tuo jonkin verran julkisuutta. Se auttaa pääsemään maakuntalehtiin, mutta siellähän keskusta on ollut jo vuosikymmenestä toiseen.

Jotakin uutta pitää olla. Siinä en keskustalle konsultiksi rupea.

Pieni vihje kuitenkin. Miten on mahdollista, että Perussuomalaiset on Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla huomattavasti suurempi valtuustopuolue kuin Suomen Keskusta?

—-

Kokoomus on tällä hetkellä Suomen haavoittuvin puolue. Se on onnistunut viime vuosina hyvin. Kannatuksen taittuessa virheiden mahdollisuus kasvaa, vaikka tällä hetkellä varaa pieneen notkahdukseen on.

Eurovaaleissa tuli jo pieni varoitus.

Kasvovesillä ei kaikkea saa.

Kohtuus voitti 10-1

Olen hyvilläni Julkisen sanan neuvoston (JSN) langettavasta päätöksestä.

Elävän poliitikon jokainen sana tuntuu olevan suurennuslasin alla,
tämä kuuluu demokratiaan ja sopii minulle.

Edesmenneitä poliitikkoja, kuten Tonya, voi arvioida kriittisesti, sekin sopii minulle. Johonkin täytyy kuitenkin vetää raja, kuten nyt tehtiin.

Itsekritiikki on rajanvetoon paras. Suosittelen sitä itse kullekin.

Raakaa peliä reumasairailla

Heinolan Reuman sairaala on asetettu konkurssiin.

Tämä tehtiin tietoisesti ja harkiten.

Missä oli valtiovalta? Mitä tekee ministereillä, jotka eivät pysty tekemään mitään?

Kukaan ei tuntunut kannattavan sairaalan lakkauttamista ja kuitenkin se lakkautettiin. Tässä on jotakin hapanta.

Kyllä valtiolla rahaa on, ei se voinut kahden miljoonan euron rahasta jäädä kiinni.

Miksi hyvin ja tuloksellisesti toimiva sairaala, joka auttaa sairauden runtelemia ihmisiä voidaa ajaa alas?

Yleensä kun Suomessa järkevää toimintaa ajetaan alas on kysymyksessä joku älytön säännös, esimerkiksi EU-pohjainen. Kieltääkö joku säädös säätiöiden tukemisen? Miksi Kela tai ministeriö ei tehnyt mitään?

Vai halutaanko tämä ala yksityistää ja myydä kansainväliselle firmalle?

Edukunnan kyselytunnilla Perussuomalaisten Raimo Vistbacka otti terävästi kantaa tähän asiaan.

Kun kahta Suomen tullutta mummoa uhkaa karkoitus on koko eliitti liikkellä lakimuutosta vaatimassa. Kun omat sairaat kaipaisivat apua, kukaan ei voi tehdä mitään. Ei se näin voi mennä.

Tärkeintä tässä on ihminen. En minä syyllistä kaipaa vaan päätöstä sairaalan toiminnan jatkumisesta. Siellä on ammattitaitoa, osaamista, avun tarvitsijoita.

Ministeri Paula Risikko. Hoitakaa tämä asia. Te pystytte siihen, kansan tuki on takananne.

Aamun Helsingin Sanomia lukiessani tarkastin päivämäärän. Ei ollut aprillipäivä.

Homma ry:n mielipidetutkimuksen julkaiseminen päätoimittaja Janne Virkkusen viimeisenä työpaivänä on mielenkiintoinen asia.

Ei politiikassa ole sattumia tällä tasolla.

11 323 päivää politiikkaa

Olen pohtinut ihmistä, itseäni ja politiikkaa virallisesti 31 vuotta.

Olen kokenut poliitikko. Olen ollut monen herran ja rouvan kanssa marjassa. Olen pitänyt ihmisen puolta ja tehnyt tuhansia päätöksiä.

11 323 vuorokautta sitten ei ollut läppäriä, kännykkää, ei laajakaistaa. Raha oli markka ja jokaisella oli mummola. Savuja oli Suomessa enemmän, ihmisiä vähemmän.

Nyt kaikkea on paljon. Hyvää ja vähemmän hyvää. Paljon enemmän kuin 31 vuotta sitten. On ”kehitytty”.

Kun katson taakse, en haikaile menneeseen. Suren kehityksessä sitä, että vaikka maailma on monessa mennyt eteenpäin, yhtä puuttuu: NÄKEMYSTÄ.

Missä sitä on, ja mistä sitä saa? Näkemystä siitä, kuinka voimme elää hyvän elämän tässä maailmassa?

Sisältä ihmisestä se näkemys lähtee. Ei sitä missään varastoida, eikä se rahalla irtoa.

Samasta lähteestä se on kauhottava, josta minäkin sitä ammensin 16-vuotiaana. Itsestäni.

Uskon lähde on meissä jokaisessa – uskallus ottaa tämä hieno maa haltuun isovanhemmiltamme, isiltä ja äideiltä. Ja viedä sitä ajassa eteenpäin. Minulla on edelleen runsaan 11 300 päivän jälkeen väkevä näkemys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

Minua ei ole milloinkaan pidelty pahoin, mutta näkemyksiäni on nuijittu. Siksi vien näkemyksiäni eteenpäin 16-vuotiaan löydöillä, 31 vuoden kokemuksella ja pian 48 vuotta eletyllä rutiinilla. Tällä hetkellä Euroopan Parlamentissa, kansan antamilla äänillä.

Olen poliitikko ja minut saa haastaa edelleen näkemyksistäni.

Olen iloinen siitä, että näkemyksiäni nuijitaan edelleen ja nyt niitä halutaan sen lisäksi kuunnellakin. 31 vuoden kaikki päivät olen tarvinnut kirjoittaakseni tätä plokia tänään.

Vuoden päästä on taas vaalit. Kokenutkin politiikko on samalla viivalla nuorempien kanssa työnhaussa. Minä myös.

Ihmisille toivon tänä päivänä sekä siunausta yleensä, että näkemystä erityisesti; kuinka isänmaa otetaan taas haltuun.
Jotta on jotain mitä antaa edelleen lapsille.

”Äänestäjä” tarkoittaa minulle ihmistä. Nuorta sekä varttunutta.

Ja näkemyksellä tarkoitan jatkossakin itsenäistä Suomea.