Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Ensin meni kuva, sitten menee äänikin

Legendaarinen selostaja Voitto Liukkonen totesi aikoinaan YLEn urheiluselostuksen lähetysongelmista: ”Ensin meni kuva, sitten menee äänkin.”

Ja meni kanssa.

Suomelta meni EU-jäsenyyden myötä merkittävä osa itsemääräämisoikeutta ja EU-perustuslain mukana menisi lisää.

Suomen herrat ovat kovalla tohinalla pyrkineet EU:n ytimiin. Nyt ei päästä edes puhumaan.

EU ja Yhdysvallat pitävät huippukokousta. Kaikki EU-maat eivät saa edes puheenvuoroa. Suomi vaikuttaa vaikenemalla – molemmilla kotimaisilla.

Lopputuloksesta voimme kuitenkin olla varmoja: Torjuntavoitto tai ainakin paras mahdollinen saavutettavissa ollut tulos ovat tuomisina.

Sillä lailla, sanoi Tarvajärvi.

Elä rohkeasti

Edesmennyt irlantilainen ystäväni sanoi minulle vuonna 1990: ”Elä rohkeasti Timo, make the most of it.”

On parempi katua tehtyjä kuin harmitella tekemättömiä. On elettävä rohkeasti. Tuli mitä tuli.

EU-vaaliehdokkuus oli kova päätös, joka otti lujille. Tiesin mitä siitä seuraa. Tein tuon päätöksen silti.

Miksi? Koska minä halusin.

Haluan käydä tämän vaalitaistelun. EU-politiikan, Perussuomalaisten ja itseni vuoksi.

Olen nyt ehdokkaana. Kilpailijat puhuvat minusta ikään kuin olisin jo tullut valituksi EU-parlamenttiin.

Valinnasta eivät päätä Timo Soini tai kanssakilpailijat vaan äänestäjät.

Minua, ehdokasta, voi ja saa arvostella. Vaalitulosta on kunnioitettava, minun ja muiden, oli se sitten mikä tahansa.

Martti Korhonen arveli minun käyttävän vaaleja hyväkseni. Mitä ihmettä? Niinhän vaaleja kuuluukin käyttää, Suomen hyväksi. Nämä vaalit käydään nimeomaan siksi.

Suomen EU-vaaleihin tuli kertaheitolla uutta puhtia. Ja se jos mikä on hyvä suomalaiselle kansanvallalle.

Politiikassa ei kannata selittää. Kannattajasi eivät selityksiäsi tarvitse ja vastustajasi eivät niitä usko.

Eletään rohkeasti. Ja vastataan seurauksista. Henkilökohtaisesti.

Kiitos plokin lukijoille. Teitä on enemmän kuin koskaan.

Ryhdyn EU-ehdokkaaksi

On inhimillistä muuttaa mielensä ja tuskallista tunnustaa se.

Minä ryhdyn Perussuomalaisten EU-vaaliehdokkaaksi tulevan kesän EU-vaaleissa. Miksi?

Olen arvostellut Euroopan Unionia koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Äänestin EU-jäsenyyttä vastaan.

En ole tyytyväinen Suomen EU-politiikkaan, enkä Euroopan Unioniin. Sen perustuslain läpirunnaaminen ja keplottelu uusintaäänestyksineen on pitkä farssi. Vastustan EU-perustuslakia, jota nykyään peitellysti Lissabonin sopimukseksi kutsutaan.

Tämä EU-vaali on viimeinen mahdollisuutemme herättää koko Eurooppa vastustamaan sopimuksen läpirunnomista. Ehdokkuuteni toimii myös kanavana suomalaisille sopimuksen vastustajille väkevänä vastalauseen ilmauksena, joka tuntuu ja joka huomataan.

EU-vaaleja tämän ehdokkuuteni jälkeen ei Suomessa voi viedä läpi matalalla profiililla. Nyt Perussuomalaiset velvoittavat vanhat puolueet ja vihreät haastavaan EU-keskusteluun.

Olen varma, että Suomen kansa kiinnostuu näistä vaaleista, kun kirkastamme asetelman tällä tavalla. Nyt kansalle on tarjolla erottuva vaihtoehto.

Jos tulen valituksi, otan paikan vastaan.

Menen itse paikan päälle katsomaan onko Euroopan Unionista mihinkään ja miltä se käytännössä, sisältä päin nähtynä näyttää ja kuinka toimii.

Pyrin lisäksi jatkokaudelle Perussuomalaisten puheenjohtajan tehtävään Perussuomalaisten toukokuun 16.–17. päivän puoluekokouksessa. Puoluekokousväki päättää siellä, hyväksyykö se tämän ratkaisuni. Tulen asettumaan ehdolle ja vetämään vuoden 2011 eduskuntavaalit.

Elämässä on tehtävä rohkeita valintoja joista sitten vastataan. Tämä päätös otti lujille, se koskettaa minua, perhettäni sekä puoluetta.

Laitan itseni ja kaiken taitoni tähän ja äänestävä Suomen kansa päättää, miten minun ja meidän Perussuomalaisten näissä vaaleissa käy.

Uskon tähän menettelyyn. Uskon, että tällä ilmoituksella on vaikutusta äänestysvilkkauteen. Uskon että tästä aukeaa uusi yhteiskunnallinen keskustelu.

Ja lopuksi, uskon, että ehdokkuuteeni hyödyttää koko Perussuomalaisten listaa ja vaaliliitto takaa lisäksi ylimääräisen vipuvarren.

Vaaliliiton tavoite – kaksi paikkaa – on täysin realistinen. Kun ihmiset todella lähtevät liikkeelle, on tästä vielä suurempi potti mahdollinen.

Nyt tästä päättää Suomen kansa.