Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Vastenmielistä painostusta

Puolueen puheenjohtajana joutuu vastaamaan kaikesta mikä puoluetta koskee.

Minulla on Perussuomalaisten johtamisesta 12 vuoden kokemus. Tiedän, mikä tämä tehtävä on ja mitä se vaatii.

Puheenjohtajan on oltava itsenäinen. On pidettävä ajatukset rehellisinä ja toimittava sen mukaan.

Eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ovat sopimassa vetoomuksesta koskien EU-vaalien pelisääntöjä.

Miksi en allekirjoita tätä vetoomusta?

Siksi, että katson RKP:n yrittäneen puuttua vetoomuksella Perussuomalaisten ehdokasasetteluun.

Tällaista käytöstä en siedä, en RKP:ltä, enkä keneltäkään muultakaan.

Olen allekirjoittanut puolueen puheenjohtajana yleiseurooppalaisen rasismin vastaisen julistuksen vuonna 1998. Se on asiallisesti samansisältöinen kuin nyt ehdotettu ja nimeni siinä on edelleen pätevä.

Painostus on aina vastenmielistä. Tuli se miltä taholta hyvänsä. En taivu painostukseen.

Puolueen puheenjohtajan tehtävä, minun, on puolustaa puolueeni itsenäistä päätös- ja harkintavaltaa. Se teen, nyt ja jatkossa.

Oma suunnitelma

Politiikassa pitää olla oma suunnitelma tai olet osa toisten suunnitelmaa.

Pääsiäisen pyhinä oli hyvä miettiä ikuisia totuuksia – vähän näitä arkisiakin asioita.

Politiikkaa tehdään ajassa, mutta ei ilman aikaa.

Kärsivällisyys on tärkeä hyve, jos tässä touhussa meinaa pärjätä.

Aika ajoin tulee mieleen kommentoida julkisesti vaikkapa Paavo ”Kaasu” Lipposen kiukuttelua.

Tyydyn vain toteamaan, että minä ymmärrän Paavo Lipposta. Tämä todennäköisesti ärsyttää häntä ja kaltaisiaan entistäkin enemmän.

Politiikassa täytyy tehdä päätöksiä ja vastata niistä. Se on minun tapani tehdä politiikkaa.

Ruusuntuoksua EU:sta

Istu ja pala.

Sain juuri käsiini valtioneuvoston selonteon EU-politiikasta. Voi hyvä tavaton. Aivan kuin lukisi entisaikojen Neuvostoliiton toiminnasta.

Ruusuntuoksua. Bumaka on bumaka, mutta praktika on praktika.

Tämän asiakirjan käsittelyssä tulee vielä monta hauskaa. Käykääpä vilkaisemassa ja tulostamassa www.vn.fi

Luettuasi koko pumaskan, katso miten se vastaa reaalimaailmaa.

Onneksi näissä EU-vaaleissa tälle höpötykselle on olemassa todellinen vaihtoehto. Perussuomalaiset.

Nyt puhutaan EU-politiikkaa.

Ensin meni kuva, sitten menee äänikin

Legendaarinen selostaja Voitto Liukkonen totesi aikoinaan YLEn urheiluselostuksen lähetysongelmista: ”Ensin meni kuva, sitten menee äänkin.”

Ja meni kanssa.

Suomelta meni EU-jäsenyyden myötä merkittävä osa itsemääräämisoikeutta ja EU-perustuslain mukana menisi lisää.

Suomen herrat ovat kovalla tohinalla pyrkineet EU:n ytimiin. Nyt ei päästä edes puhumaan.

EU ja Yhdysvallat pitävät huippukokousta. Kaikki EU-maat eivät saa edes puheenvuoroa. Suomi vaikuttaa vaikenemalla – molemmilla kotimaisilla.

Lopputuloksesta voimme kuitenkin olla varmoja: Torjuntavoitto tai ainakin paras mahdollinen saavutettavissa ollut tulos ovat tuomisina.

Sillä lailla, sanoi Tarvajärvi.

Elä rohkeasti

Edesmennyt irlantilainen ystäväni sanoi minulle vuonna 1990: ”Elä rohkeasti Timo, make the most of it.”

On parempi katua tehtyjä kuin harmitella tekemättömiä. On elettävä rohkeasti. Tuli mitä tuli.

EU-vaaliehdokkuus oli kova päätös, joka otti lujille. Tiesin mitä siitä seuraa. Tein tuon päätöksen silti.

Miksi? Koska minä halusin.

Haluan käydä tämän vaalitaistelun. EU-politiikan, Perussuomalaisten ja itseni vuoksi.

Olen nyt ehdokkaana. Kilpailijat puhuvat minusta ikään kuin olisin jo tullut valituksi EU-parlamenttiin.

Valinnasta eivät päätä Timo Soini tai kanssakilpailijat vaan äänestäjät.

Minua, ehdokasta, voi ja saa arvostella. Vaalitulosta on kunnioitettava, minun ja muiden, oli se sitten mikä tahansa.

Martti Korhonen arveli minun käyttävän vaaleja hyväkseni. Mitä ihmettä? Niinhän vaaleja kuuluukin käyttää, Suomen hyväksi. Nämä vaalit käydään nimeomaan siksi.

Suomen EU-vaaleihin tuli kertaheitolla uutta puhtia. Ja se jos mikä on hyvä suomalaiselle kansanvallalle.

Politiikassa ei kannata selittää. Kannattajasi eivät selityksiäsi tarvitse ja vastustajasi eivät niitä usko.

Eletään rohkeasti. Ja vastataan seurauksista. Henkilökohtaisesti.

Kiitos plokin lukijoille. Teitä on enemmän kuin koskaan.