Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Ilon ja surun päivä

Eilen oli ilon ja surun päivä.

Kokemukset olivat niin väkeviä, että niistä riittää tunnetta vielä arkipäiväänkin.

Tyttäreni Silja vietti eilen ensikommuuniojuhlaa eli sai ensimmäisen ehtoollisen. Se oli ilon päivä meille kaikille.

Jalkapallosuosikkini Millwall hävisi nousukarsintamatsinsa Wembleyllä Scunthorpelle 2-3. Surun päivä.

Taivas ja helvetti. Ilo ja suru, se on elämää. OIen kiitollinen kaikesta.

Totuutta tarjolla EU:sta

Eduskunnan Suuri valiokunta hyväksyi tänään mietinnön Valtioneuvoston EU-selonteosta. Jätin mietintöön vastalauseen.

Mietintö tulee Eduskunnan suuren salin käsittelyyn ensi tiistaina 26.5.

Järjestän silloin tiedotustilaisuuden yhdessä tanskalaisen EU-asiantuntijan, Jens-Peter Bonden, kanssa klo 10.00 Eduskunnassa.

Bonde on todellinen EU-asiantuntija. Hän on ollut 29-vuotta Euroopan Parlamentin jäsen ja kirjoittanut 60 EU:ta käsittelevää kirjaa.

Bonde on selkeästi osoittanut, että EU-perustuslaki, jota nykyisin häveliäästi Lissabonin sopimukseksi kutsutaan, vähentää pienten maiden valtaa.

EU-perustuslaki myös siirtää toimivaltaa kansallisvaltiolta EU:lle.

Nämä eivät ole mielipiteitä vaan faktoja.

Olen tuntunut Bonden vuosia ja olen iloinen, että hän saapuu Suomeen. Tarjolla on totuutta EU:sta.

Suosittelen nettisivuja www.bonde.com ja www.euabc.com

Ranskan entinen presidentti Valery Giscard d´Estaing totesi useissa eurooppalaisissa lehdissä elokuussa 2007: Lissabonin sopimus on sama kuin torjuttu EU-perustuslaki. Vain muotoa on muutettu, jota kansanäänestykset voidaan välttää.

Suomen ulkoministeri Alexander Stubb on todennut, että Lissabonin sopimus on 99 prosenttisesti sama kuin EU-perustuslaki. Bonde on kysynyt Stubbilta tuon yhden prosentin perään. Vastaus on vielä matkalla.

Kansanedustaja Matti Vanhanen vaati vielä olessaan Suomen edustaja EU-perustuslakia valmistelevassa konventissa kansanäänestyksiä. Pääministeri Vanhanen ei kansanäänestyksiä halua.

Suosittelen EU-asioista kiinnostuneita lukemaan Bonden kirjoittaman kirjan : From EU Constitution to Lisbon Treaty. Se on silmiä avaava kokemus EU-eliitin toimintatavasta.

Kirjan voi ladata veloituksetta Bonden ylläolevilta nettisivuilta.

EU-vaaleissa voimakas vastalause vallassaoleville EU-puolueille johtaa EU-perustuslain kaatumiseen. Se on mahdollista. Suomessa tuon vastalauseen kanava on Perussuomalaiset. Äänestä meitä.

Puoluekokous

Viihdyin omieni parissa Perussuomalaisten kahdeksannessa puoluekokouksessa.

Olen ollut niissä kaikissa. Tiedän mistä tulemme ja minulla on näkemys siitä, mihin me menemme.

Puoluekokous oli jättimenestys ja jättijärkytys.

Tiesin, koska olen kiertänyt kenttää vuosia, mitä meillä on. Nyt sen näkivät kaikki.

Vanhat puolueet järkyttyivät. Tuska lisääntyy.

Meillä on eri puolilla Suomea satoja valtuutettuja ja lautakuntien jäseniä.

Suuri osa heistä ei itsestään metelöi. Tämä porukka tekee poliittista tulosta.

Me emme tukahduta ihmisen persoonaa. Perussuomalaisissa olet oma itsesi. Meitä ei tuoteta tuulitunnelissa. Särmä näkyy.

Ihailen Perussuomalaisia naisia. Kun on sinut itsensä kanssa, ei tarvitse kiintiöistä kalkattaa.

Perussuomalaiset naiset; Marja-Leenat, Aulit, Pirkot, Mariat, Tiinat, Katriinat, Hetat, Satut, Liisat, Ritvat, Annelit… ja Nina… I am your man.

Euroehdokkaissa on kattava otos kansasta. Mukana on myös kansaa lähellä oleva sivistyneistö.

Nautin kokosydämisesti siitä, että tavallisella suomalaisella on oma poliittinen koti.

Kokouksessamme oli noin 550 edustajaa. Se porukka on nyt vaalityössä. Tulos näkyy 7. kesäkuuta.

Ennustin plokissani viikko sitten Kepun lokakampanjan alkavan. Kun on menneisyyden puolue, on menneisyyden keinotkin.

Muutama poliittinen pääkirjoittaja, maakuntasatraappi, kaipaisi perussuomalaista kielikylpyä. Oulun ja Kuopion suunnasta tekisi opintomatka hyvää.

Politiikka on parasta paikan päällä.

Puoluekokousviikonloppuna jäivät unet vähiin. Etulinjassa ei nukuta.

Vihreät julistavat kaipaavansa miehiä. Ei ole ihme.

Miten olisi Perussuomalainen mies?

Millwallin ja Perussuomalaisten mies

Jalkapallosuosikkini Millwall saavutti tänään Englannissa playoffs-finaalipaikan 1-1 -tasapelillä Leedsissä.

Katsoin ottelun netistä kotona ja olen toipunut ilostani pian täyden tunnin. Tiedän, että tämänkään asian kanssa en ole yksin. On ystäviä, jotka iloitsevat kanssani.

Politiikan lomassa on hyvä, että on jotakin joka vie ajatukset päivittäisestä poliittisesta taistelusta.

Aamulla lähden Perussuomalaisten puoluekokoukseen Seinäjoelle.

Tiedän, että minua odotetaan siellä. On tilinteon hetki.

Olen johtanut Perussuomalaisia 12 vuotta. Se on pitkä aika. Haluan jatkaa.

Vuodet ovat jättäneet jälkensä. Helpommallakin pääsisi, mutta en halua.

Haluan olla etulinjan mies, tiedän mitä se on.

Sanomisista ja tekemisistä joutuu vastaamaan – omista ja muiden. Oikein tai väärin. Se kuuluu pakettiin myös seuraavalla kaksivuotiskaudella.

Pullasta ei voi poimia pelkkiä rusinoita.

Millwallin kannattajien laulu on: No one likes us, we dont care.

Niin Perussuomalaisistakin sanotaan.

Kyllä meistä kuitenkin pidetään ja me välitämme. Se kuuluu ihmisyyteen.

Kepun kuulat karkaavat

Ounastelin tässä eilisessä plokissa joutuvani kepin nokkaan.

Kepu ei pettänyt tällä kertaa. Hyökkäyksen ensimmäinen aalto on käynnissä.

Kepun kuulat karkaavat. Suomen kansa ei usko Kepua. Vain Kepu uskoo Kepua.

Suomen EU-jäsenyyden ratkaisi Keskusta ja Esko Aho. Veikkaankin, että Urho Kekkosen rinnalle Kepun markkinointiin vielä ennen H-hetkeä nostetaan Kannuksen Kennedy.

Olin kerran Satakunnassa puhekierroksella. Yksi kova kepulainen messusi kuuluvalla äänellä EU:n kirouksia. Sanoin hänelle, että kukas Suomen siihen EU:iin vei?

– Ka vei kuka vei, kuului vastaus.

Se oli siinä sillä kertaa.

Perussuomalaisten vaalivankkurit kulkevat, kun niitä itse vetää ja Kepu työntää.