Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Paavo Väyrynen, miksi?

Kepun johtoon valitaan kepulainen. Kuka voisi olla kepulaisempi kuin Paavo Väyrynen?

Väyrynen on varmasti maailman kepulaisin kepulainen. Miksi Väyrynen pitäisi valita?

Siksikö, että hän vastusti Suomen EU-jäsenyyttä? Suomen liittymistä yhteisvaluutta euroon? Vai peräti siksi, että hän äänesti Eduskunnassa EU-perustuslain (Lissabonin sopimuksen) puolesta, joka tehokkaasti mitätöi kaiken edellisen vastustuksen?

No ei hätää. Kyllä Paavo Väyrynen osaa selittää miksi hän oli oikeassa silloin ja miksi hän on jälleen oikeassa.

Väyrynen ei jää koskaan eläkkeelle. Väyrynen lives forever.

Puheenjohtajan palsta

Julkaisen tässä poikkeuksellisesti Puheenjohtajan palstan tuoreimmasta Perussuomalaiset-lehdestä:

Tony Halme oli yksi meistä

Tony Halme on kuollut, muistot elävät.

Perussuomalaiset ottavat osaa omaisten suruun samalla kun suremme itse kukin omalla tavallamme. Minulle Tony Halme oli edustajakollega ja ystävä. Olimme erilaisia, saman aikakauden miehiä, joiden polut perussuomalainen vaihtoehto yhdisti.

Voitimme ja hävisimme yhdessä. Muodostimme kolmisin Raimo Vistbackan kanssa legendaarisen Perussuomalaisten eduskuntaryhmän, joka loi pohjan puolueemme kasvulle. Saimme yhdessä peruskentän kanssa innostettua uusia ihmisiä mukaan ja kannatuksemme nousuun.

En ole Tony Halmeen kohdalla ollut puolueeton. Olin ja olen hänen puolellaan. Aina ei ollut helppoa. Kavereita oltiin, vaikka sydän märkäni. En hyväksy kaikkia Tonyn tekemisiä, mutta miehen hyväksyn.

Politiikassa Tony Halmeen asialistalla oli kaksi ylitse muiden; sotiemme veteraanien sekä kovaosaisten lasten asia. Nämä eivät jääneet häneltä puheiden tasolle. Raumanmeren juhannuksen nyrkkeilyottelun varat menivät lyhentämättömänä veteraanityön tilille. Kovaosaisia lapsia Tony Halme kävi tapaamassa useissa eri yhteyksissä omasta halustaan. Lasten hyväksikäyttöä Tony kammoksui. Hänen eduskunta-aloitteensa keskittyivät pääasiassa näiden ryhmien aseman ja tilanteen kohentamiseen.

Eduskunnassa Tony oli vierailijaryhmien suosikki; hän lähti aina tervehtimään eri puolueen kansanedustajien vieraita kun pyyntö tuli.

Tony Halme oli elämässään ehdolla kaksissa vaaleissa, eduskuntavaaleissa 2003 sekä kunnallisvaaleissa 2004, ja tuli molemmissa valituksi. Hän herätti Helsingin lähiöt ja osoitti, että Perussuomalaiset voivat menestyä kaupungeissa.

Mies tiesi, mitä betonilähiöissä ajatellaan. Hän ei kysynyt lupaa mielipiteilleen kaapinpäältä huutajilta tai vanhoilta puolueilta.

Raimo Vistbacka, Timo Soini ja Tony Halme oli yhtenäinen eduskuntaryhmä. Olemme kolme täysin erilaista persoonaa, tulimme keskenämme hyvin toimeen, täydensimme toisiamme ja pidimme toistemme puolta – joka tilanteessa. Vastatuulta oli ja tuli, ketju piti.

Perussuomalaisesta puolueväestä Tony piti sydämestään. Hän oli yksi meistä. Me perussuomalaiset emme ole helppoja ihmisiä, usealle meistä elämäkään ei ole helppo. Kritiikkiä annetaan, sitä kestetään, kuka enemmän, kuka vähemmän. Anteeksi annetaan, jos pyydetään, aina ei osata pyytää.

Tony Halme oli suustaan lahjakas. Mieleeni on voimallisesti piirtynyt Tonyn ja noin viisivuotiaan pojan kohtaaminen vuoden 2003 eduskuntavaalien alla, Espoon lippulaivassa. Toni jakeli nimikirjoituksia ja Viikinkikortti kädessään tuo poika pyysi nimmaria isolta mieheltä.
Tony kyykistyi pienen pojan eteen ja kysyy: ”Pelottaako koskaan mennä nukkumaan?” ”Joskus”, vastasi pieni poika. ”Laita tämä kuva sänkysi päätyyn, niin ei tule mörköjä”, sanoi Tony. Pikkumiehen ilme kirkastui ja hän pinkoi äitinsä luokse korttiaan heiluttaen, Tony hymyili perään. Myhäilin minäkin.

Tony Halme ei ollut itse tyytyväinen panokseensa kansanedustajana ja kantoi huolta puolueen menestyksestä toilailujensa jäljiltä. Hänen helpotuksensa oli suuri, kun pärjäsimme vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Uskon, että Tony haluaa teidän kaikkien tietävän, että hänessä oli myös kannustava ja toiset syvästi huomioon ottava ihminen.

Liitän oheen lopuksi muutaman Tonylta saamani tekstiviestin, joissa hän puki tärkeitä asioita sanoiksi seuraavasti:

*1.2.2007: Joo kyllä mä pärjään, kiitos vain tuhannesti tuesta ja avusta…ja olen pahoillani että joudut oleen tän mun asian keskipisteenä…mutta tuhannet kiitokset siitä että olet jaksanut hoitaa näitä mun asioita…Halme.

*19.2.2007 huolestuneena lähestyvistä vaaleista: No hyvä. Onnea vaaleihin…terveisiä Ramille…Halme

*18.3.2007 eduskuntavaaliyönä: Onneksi olkoon vaalituloksesta… Hyvä, että tulos nousi mun mokailusta huolimatta…Halme.

*11.5.2007, kun olin keuhkokuumeessa Jorvin sairaalassa: Paranemista ja voimia…Ystäväni…Halme.

* 7.6.2009: Onneksi olkoon…ÄÄNIHARAVA…näytit niille sitten kuka on Suomen Kuningas…Halme

*15.10.2005 erään tempauksen jälkeen: Joo ei hätää munankuorilla kävellään…Halme

Niin, ei enää hätää, tuskaa ja menestystä.

Lepää rauhassa Tony Halme; uskomme mukaan tapaamme vielä.

Murhaajat keskuudessamme

Vantaan Myyrmanni, Jokela, Kauhajoki ja Espoon Sello. Murhaaja jättää jälkensä meihin kaikkiin.

Syitä ja syyllisiä etsitään – yksi on varma. Murhaaja on syyllinen.

Persoonallinen paha on olemassa. Se on kansainvälistä, myös suomalaista.

Sain ensimmäiset hämmästyneet kyselyt ystäviltäni Englannista noin puoli tuntia sen jälkeen, kun oli

saanut STT:n viestin kännykkääni.

He kysyivät: Suomessa, taas?

En osannut vastata. En tiedä mitä murhaajan päässä liikkuu.

Murhaajat ovat keskuudessamme; meillä ja maailmassa.

Suomalaiset massamurhaajat ovat iskeneet ja valinneet suuren osan uhreistaan täysin

umpimähkäisesti.

Lentokoneterroristi ei välitä keitä kyydissä istuu.

Poliittiset murhat. Pim Fortyin, Theo van Gogh, Anna Lindh… Kuka seuraavaksi ja missä? Miksi?

Murhaaja ei ansaitse sympatiaa. Vain rakkaus voittaa pelon. Pelolla ei saa hallita, eikä päättäjän pidä

pelätä. Ei meillä, eikä muualla.

Ruumis voidaan tappaa, henkeä ei.

Olen surullinen. Pahan ja kärsimyksen ongelma on todellinen. Kun on olemassa persoonallinen paha,

on olemassa myös persoonallinen hyvä.

Sumusta nousee risti.

Uusi vuosi tuo isoja muutoksia

Vuosi 2009 on täyttymässä. Täyttä elämää se oli voittoineen ja tappioineen. Pitää elää niin että tuntuu.

Suurin tappio oli EU-perustuslain läpirunnominen. Kävin paikan päällä Irlannissa seuraamassa

massiivisinta aivopesua, mitä länsimaissa olen nähnyt. Valhe rehotti.

Itsemääräämisoikeutemme supistuu rajusti. Entistä enemmän asioistamme päätetään EU:ssa, jossa

Suomi on pieni, muttei merkityksetön

Halusin nähdä ja kokea EU:n livenä. Kielteinen kuva on vahvistunut.

Ei ollut Neuvostoliitto ikuinen – ei ole Euroopan unionikaan.

Olen hämmästynyt siitä, kuinka helposti näennäisen avoimessa lännessä ollaan valmiita luopumaan

kansallisesta demokratiasta. Perverssillä tavalla Neuvostoliiton uhka piti länsimaisen demokratian

vireänä ja valppaana.

Jumalan myllyt jauhavat hitaasti.

Uusi vuosi tuo isoja muutoksia.

Työttömyys pahenee, sillä hallitus on EU:n keskuspankin talutusnuorassa. Euro on liian vahva, se vie

työpaikkoja – tuhansittain.

Maahanmuuttopolitiikasta tulee entistä isompi teema sekä EU:ssa että Suomessa. EU:ssa paine ns.

taakanjakoa kohtaan kasvaa.

Suorille mielipiteille tulee entistä kovempi kysyntä.

Ilmastonmuutoksella pelottelu kiihtyy. Siinä asiassa kannattaa seurata rahaa. Kuka hyötyy? Kuka saa

lisää valtaa? Ketkä hallitsevat? Mikä on kriitikkojen kohtalo ja kohtelu?

Obaman kannatus laskee, republikaanit elpyvät. Konservatiivit ottavat vallan työvänpuolueelta

Britanniassa.

Iran kriisiytyy. Kiina militarisoituu. Kuolemantuomiot kuuluvat molempien arkeen, mutta kauppa käy.

Perussuomalaiset saavat tehdä hartiavoimin töitä. Realismi tunkee sisään ovista ja ikkunoista.

Voitimme vaalit, häviämme gallupeissa. Mieluummin niin päin.

Voittavan joukkueen rakentaminen vie aikaa.

Vanhat puolueet eivät ole miksikään muuttuneet, eivätkä muutu. Kepua johtaa tulevaisuudessakin

kepulainen.

Sota ei yhtä miestä kaipaa, mutta saa sen.

Perussuomalaisille on hyväksi, että kannatus hieman notkahtaa. Kestävät voitot ovat aina tiukkaan

poljettuja. Todellinen kannatus mitataan vaaleissa. Ehdokasasettelulla on suuri merkitys. Se sisältää

yllätyksiä.

Eduskuntavaalien lähestyminen korostaa entisestään puolueiden puheenjohtajien roolia. Eiköhän siinä

kisassa pärjätä.

Perussuomalaisten aktiivien on lähdettävä liikkeelle. Siihen tulee nyt tilaisuus, sillä muiden puolueiden

kannattajat ja kansalaiset ottavat asian puheeksi.Kuntavaalit voitettiin sillä reseptillä. EU-vaalin ratkaisi

ehdokasasettelu. Nämä yhdistämällä voitetaan eduskuntavaalit.

Hyvää uutta vuotta plokin lukijoille. Teitä on paljon.

Sanalla suolataan myös ensi vuonna.