Kaikki kirjoittajan Timo Soini artikkelit

Kataisen vihreä lempipuolue

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen on ennen kaikkea liberaali oikeistolainen eli kokoomuslainen.

Toissijaisesti Katainen symppaa puolueensa puisto-osastoa vihreitä, joiden uskottavuus romahti maailman ydinvoimamyönteisimmässä hallituksessa.

Katainen puhuu vihreitä myötäillen vihreistä veroista, vaikka sellaisia ei ole olemassakaan. On vain veroja, jotka kansa maksaa.

Kun omakotiasujaa tai kaukolämmön asiakasta kerrostalossa rokotetaan ei siinä ole mitään vihreää. Vero on vero.

Vihreydestä on puuhattu ekomerkkiä milloin millekin vouhotukselle. Parempi on kutsua asioita niiden oikeilla nimillä.

Vihreät myötäilevät Kokoomusta kaikissa hallituksen tärkeissä kysymyksissä. Vastapalveluksena tulee vihreää kokoomusretoriikkaa.

Yhdesä asiassa Katainen laski väärin. Poliittinen kesäkissa, sukupuolineutraali avioliitto, menee hietaan. Ben Zyskowicz äkkäsi vaaran ja niinpä Kokoomus ei kannatakaan vihkimysoikeuden poisottoa kirkolta. Se on kuulemma kirkon asia.

Vihreät on kokoomuksen nöyrä apupuolue myös pääkaupunkiseudun valtuustoissa.

Kokoomus on junaillut vihreitä jäsenkirjavirkamiehiä kaikkiin pääkaupunkiseudun kuntiin.

Kokoomuksessa on tutkittu tarkkaan äänestäjien liikkumista puolueiden välillä. Liikettä Kokoomuksen ja vihreiden välillä on etenkin naisissa paljon ja tämän tietäen Katainen peliään pelaa.

Vihreät eivät kestä marginalissa eli oppositiossa oloa. Siihen he ovat mielestään liian viisaita. Kokoomus osaa hyötykäyttää tämän vihreiden turhamaisuuden täydellisesti.

Siksi vihreiden hallitustaipaleen jatkon tärkein takuumies on Jyrki Katainen. Vihreät eivät vaadi lisää rahaa eläkkeisiin eikä työllisyyden hoitoon. Vihreät on harmiton hallituskumppani Kokoomukselle.

Perussuomalaiset ja vihreät eivät mahdu samaan hallitukseen. Jos Kokoomus pääsee valitsemaan valinta on vihreät.

Onneksi kaikki valta Suomessa ei ole Kokoomuksella vaan äänestäjillä.

Kokoomus ja Katainen tietävät mitä he tekevät. Kokoomuksessa mietitään asioita etukäteen tarkasti.

Perussuomalaisista Kokoomus puhuu mahdollisimman vähän; siis ei hyvää eikä pahaa.

Räksytyksen hoitaa puisto-osasto, vihreät. Lempipuolue.

Vaaliteemoja

Suomiareenan vaalikeskustelu näytti mitä tuleman pitää.

Vanhoilla puolueilla on nuoret puheenjohtajat – mikään ei ole muuttunut. Ääni on Jaakobin ääni, mutta kädet ovat Eesaun kädet.

Ainoa uusi asia, jota ” nuoret radikaalit ” puheenjohtajat haikailevat on
” sukupuolineutraali ” avioliitto.

Kansan syviä rivejä tämä kotkotus ei kiinnosta tipan vertaa.

Homorummutusta pitää yllä pieni, mutta äänekäs joukko, joka saa vanhat puolueet tanssimaan pillinsä mukaan.

Perussuomalaisten mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto, eikä tämä kanta rummutuksella mihinkään muutu.

Maahanmuuttopolitiikasta tulee vaaliteema – se kiinnostaa kansaa. Rasismikortin viljely pääministeriltä Suomiareenassa oli rimanalitus. Yhtä pöhköä kuin edellisen pääministerin Leijona-koruihin kohdistama kritiikki.

Taloudesta ja työllisyydestä tulee vaaliteema ja pitääkin. Miten saadaan työtä ja toimeentuloa? – Se kiinnostaa kansaa.

EU-politiikasta tulee vaaliteema. Kokoomuksen Kataisen johdolla Suomi on asetettu Zorbasten ja kabardiinihousujen taloudelliseksi takuumieheksi. Se kiinnostaa kansaa.

Leikkauslistat tulevat vaaliteemaksi, sillä seuraava hallitus leikkaa. Kehitysavusta nykymuodossaan voi aloittaa.

Terveyden- ja vanhustenhuollosta sekä omaishoidosta tulee vaaliteema. Se kiinnostaa kansaa.

Veropolitiikasta tulee vaaliteema. Luonnonsuojelun ja ilmastonmuutoksen varjolla tavallisen kansan verorasitusta lisätään korottamalla energiaveroja. Perussuomalaiset katsovat, että verot tulee asettaa maksukyvyn mukaan, eivätkä hyväksy ” vihreitä veroja”. Verot kiinnostavat kansaa. Niistä tulee vaaliteema.

Tiedotusvälineiden sokeista pisteistä ei tule vaaliteemaa, vaikka niin toivoisin, sillä median itsekritiikki EU:n suhteen on olematonta.

MTV-pomo Pekka Karhuvaara kertoi Suomiareenassa ryhdikkäästi ja itsekriittisesti siitä aivopesusta, jota keskeiset mediavoimat harjoittivat Suomen EU-jäsenyyden alla.

Hesarikin revittää palsta- ja kolumnitilaa mieluimmin neutraaliasioista kuin muistelee menneitä.

Todistin viime syksynä Irlannissa paikan päällä ” EU-demokratian ” rappiota, kun irlantilaiset pistettiin äänestämään EU-perustuslaista toiseen kertaan. Pohjoiskorealaista menoa.

Netti, plokit, facebookit ja twitterit ohittavat vaaliteemojen sopivaisuutta kontrolloimaan pyrkivät vanhat voimat. Sieltä nousee vielä uusia vaaliteemoja.

Perussuomalaisten kannatuksen noususta on tullut vaaliteema. Tähän haasteeseen vanhojen puolueiden on pakko reagoida.

Perussuomalaiset esittävät vaaliohjelmassaan omat vaaliteemansa. Kannatuksemme nousun myötä niitä ei voida vaieta kuoliaaksi, sillä ne kiinnostavat kansaa.

Presidenttipeliä

Tasavallan Presidentin valtaoikeuksia ei pidä karsia.

Presidentillä pitää olla valtaa. Pelkkä joulukalan vastaanottaminen ei riitä.

Mediassa on virinnyt keskustelu eri puolueiden presidenttiehdokkaista.

SDP:ssa on selvästi istuttu alas ja ruvettu tekemään politiikkaa uuden puoluesihteerin myötä.

Lasse Lehtisen saaminen keskustelun avaajaksi on vaatinut pari paremman puoleista lounasta; jälki näkyy jo.

Lehtinen avasi peli; viikon päästä presidenttiehdokkuutta harkitsee Eero Heinäluoma, sarja jatkuu viikon , parin sisällä.

Keskusta on hiljaa ja toivoo, että joku muu saa asiassa suunsa auki ennen Paavo Väyrystä, sillä hän on mielestään erinomainen ehdokas paitsi Eduskuntaan Uudeltamaalta myös Tasavallan Presidentiksi.

Keskustan todennäköisin ehdokas on joko Mari Kiviniemi tai Anneli Jäätteenmäki.

Kokoomus toivoo tai ei toivo toivojasta riippuen, että Sauli Niinistö olisi ehdokkaana. Tähän kysymykseen ei vastausta tiedä vielä edes Sauli Niinistö.

Miksi Niinistö lähtisi ehdokkaaksi? Hän on ainoa ehdokas, joka on hävitessään voittanut vaalit.

Kokoomuksen ehdokas on joko Sauli Niinistö tai Jyrki Katainen. Aleksander Stubb haluaa EU:n presidentiksi tai komissaariksi. Hänelle olisi kauhistus olla avaamassa maatalousnäyttelyitä ja kohdata lehmä livenä.

Porvareiden yhteisehdokas päivän politiikan ulkopuolelta on poliittista humpuukia.

Vihreiden ehdokas on Pekka Haavisto.

Oma ehdokkuuteni on todennäköinen.

Presidenttipeli kiihtyy pikku hiljaa. Jokaisen puolueen on oltava siinä mukana. Pellit lyödään auki ensi keväänä eduskuntavaalaien jälkeen, kun hallitus on muodostettu.

Sadankomitea ehdottaa varuskuntien karsimista kuuteen ja yleisen asevelvollisuuden lakkauttamista. Mitähän seuraavaksi? Joku punavihreä porukka varmaan vaatii riukupaskalla käynnin lopettamista luonnonsuojelullisista syistä ja Bajamajojen raahaamista metsäkeikoille mukaan.

Anna mun kaikki kestää.

Suomalaista työtä puolustettava

Stora Enson Varkauden tehtaiden irtisanomiset ovat johdonmukainen seuraus EU:n ja Suomen valtaapitävien vääränlaisen ilmastopolitiikalle alisteiselle teollisuuspolitiikalle ja EU:n sinisilmäiselle vapaakauppalinjalle. Teollisuuden kustannuksia lisätään milloin minkäkinlaisin ilmastopoliittisin tarroin. Samaan aikaan Kiina ja muut ns. kehittyvät maat saavat vapaasti ihmisoikeuksia polkien ja ympäristöä saastuttaen tuoda Eurooppaan dumpatuin hinnoin tuotteensa.

Vihreät militantit väittävät suomalaisen metsäteollisuuden tuhoavan Euroopan viimeiset erämaat. He ovat vaatineet ostoboikottiuhkilla eurooppalaisia lehtitaloja ja kirjapainoja vaihtamaan suomalaisen neitseellisestä kuidusta valmistetun paperin
kierrätyskuitupohjaiseksi, vaikka se on huomattavasti saastuttavampaa ja usein
alunperin epäeettisesti tuotettua.

Esitän maan hallitukselle kolmen kohdan ohjelmaa metsäteollisuutemme pelastamiseksi:

1) EU:n kauppapolitiikkaan täyskäännös

Oikeudenmukainen vapaakauppa vaatii kaikilta samoja pelisääntöjä. Maan hallituksen on annettava tukensa tullien ja lisenssien asettamiseksi Kiinalle ja muille kehittyville maille niin kauan, kun ne ihmisoikeuksia polkien ja ympäristöä saastuttaen dumppaavat tuotteitaan Eurooppaan aiheuttaen näin ylitarjontaa esim. sanomalehtipaperin suhteen. Tämän esityksen voi tehdä vain maan hallitus EU-komissiolle.

2) Ilmastopolitiikkaan järkeä

Suomen on esitettävä EU:lle koko nykyisen ilmastopolitiikan romuttamista ja ominaispäästöpohjaiseen ilmastopolitiikkaan siirtymistä. Näin voidaan luopua kustannuksia nostavasta päästökaupasta ja päästään nopeammin YK:n ilmastotavoitteisiin.

3) Maineenpalautuskampanja

Vihreiden militanttien virheellisillä tiedoilla tuhrima suomalaisen metsäteollisuuden maine on palautettava ympäristöministeriön, metsäteollisuuden ja alan työmarkkinajärjestöjen Euroopan-laajuisella yhteiskampanjalla. Kampanjalla kerrottaisiin, kuinka teollisuutemme on jo toiminnoissaan aina raaka-ainehankintaketjuineen maailman ympäristöystävällisin. Ympäristöministeriö siirtää suojelurahoista miljoonan tämän kampanjan toteuttamiseksi. Suomalaisten työpaikkoja pitää suojella. Ihminen on tärkeämpi kuin kaiken maailman ötökät.

Näillä  päätöksillä on kiire, jotta voidaan vielä estää Varkauden irtisanomiset ja muukin metsäteollisuuden alasajo.