Journalismin rapistuminen

Kalan mätäneminen alkaa päästä.

Journalismin , journalistiliitosta ja päätoimittajasta.

En ole eläessäni kuulunut yhtään päivää ammattiliittoon.

Loimaan kassaan liityin  v 1992.

Olin politiikassa ammatikseni 35 vuotta.

Minua on haastateltu satoja kertoja ja kirjoitettu lukemattomia ja luettuja juttuja.

Hyviä ja huonoja.

Journalismin rapistuminen alkoi siitä, kun uutisjuttujen ja haastattelujen viereen tai yhteyteen alettiin kirjoittamaan  yliöitä, alioita, kommentteja, näkökulmia ja tulokulmia.

Toimittajat alkoivat politikoimaan. Journalismi pulliaistui.

Toimittaja ei ole tärkeä. Uutinen on.

Poliittinen korruptio kiinnostaa. Nuuskimalla poliitikkojen saamia vapaalippuja, toimittajat menevät samoihin tilaisuusuuksiin ilmaiseksi median edustajina.

Alennukset kulkuvälineissä olivat itsestään selvyyksiä. Kyyti kelpasi.

Journalistiliiton rappio on vain looginen seuraus journalismin rapistumisesta. Ette ole poliitikkoja parempia, olette samanlaisia.

Erehtyviä ihmisiä. Harvat pahoja, hyvän puutetta enemmän  ja jotkut hyviä. Niin kuin kaikki ihmiset.

Pettersson lähtee ennemmin tai myöhemmin. Mitä nopeammin, sen parempi teille liittoon kuuluville.  Synti on sitä, että ihminen itse tietää, häpeä sitä, että kaikki tietävät.

Postmoderni pakana ei enää kykene uskomaan. Syyllisyys on kaikkialla, eikä pelastusta ole missään. Mieli on musta kuin ateistin paska. Vähempikin ahdistaa, mutta kaveria ei jätetä.

Lepokivet käyvät vähiin. Lopulta liekit tavoittavat liitonnaiset!