Suomen politiikka näyttää rumalta.

Se ei ole ihmiselle eikä yhteiskunnalle hyvä.

En kaipaa syyllisiä, vaan Lahtista ja konekivääriä, sanoi Hietanen Tuntemattomassa Sotilaassa.

Siitä voisi oppia, mutta me emme opi mitään.

Ihminen on täysin sama kuin kaksituhatta vuotta sitten. Tappaa, pettää, varastaa, valehtelee, sotii, sovittelee, rakastaa, syö ja juo.

Anna barbaarille miekka, se tappaa muutaman, anna kynä, uhrit luetaan tuhansissa. Kuolleet ja haavoittuneet.

Persut ovat saaneet ansionsa mukaan, nekin, jotka eivät ole pahaa tehneet, koska monien silmissä ” ne ” ovat kaikki samanlaisia.

Kun sosialistit valitsivat puolesihteeriksi Mikkel Näkkäläjärven, niin minkälaisen herneen kuvittelette liikkuvan persu- Mäkelän päässä?

Kissantappaja ja rattijuoppo. Siitä on lyhyt matkan kissantappajien ja rattijuoppouden puolueeksi, vaaleilla puoluekokouksessa valittu puoluesihteeri demareiden vesileima vakuutena. Sitä tarinaa tulee nyt tuutti tötteröllä. Eivätkä viholliset , osa omistakaan, unohda.

Miten postmoderni pakana antaa anteeksi, kun ei usko syntiin?

RKP loukkaantuu kaikkien muiden puolesta ja pitää kiinni kaikista etuoikeuksistaan luopumatta mistään. Sairaaloita voidaan sulkea, muttei meidän reviirillä, eikä säätiöitä veroteta. Fariseusten ja publikaanien hallituksessa. Hurskaana, mistään luopumatta.

Kuinka tämä jatkuu?

Kahtiajako ja katkeruus kasvavat. Ainakin politiikassa.

Jos hallitus olisi kaatunut Persut olisivat päässeet kuin koira veräjästä ja RKP olisi pokannut moraaliposeeraamisen Nobelin. Nyt SDP ui syvään päätyyn ja pian saa Lindtman kuulla kyllästymiseen asti Toista oli Sannan aikaan levyä. Pesukone pyörii, puhdasta ei tule.

Kokoomus nauraa matkalla pankkiin.

Rasismia ja fasismia sopii vastustaa, vaikka mielenosoituksella. Vaalitulosta demokratiassa ei voi vastustaa, se pitää tunnustaa.

Nämä ovat eri asioita, mutta monen mielestä ne näyttävät samalta.

Vanhan Samurain vaisto sanoo, että pahempaa on tulossa.