Kepu pitää puoluekokouksensa lauantaina Turussa.

Olli Rehn nimitetään presidenttiehdokkaaksi. Ihan hyvä ehdokas hän on. Olen tuntenut Ollin jo vuodesta 1983.

Tämän plokin viesti on puoluesihteerin tehtävän tärkeys.

Olin SMP: n puoluesihteeri 1992-1995.

Ensimmäisen kerran olin eduskuntavaaleissa ehdokkaana 1983. Kepun puoluesihteerinä oli tuolloin Seppo Kääriäinen.

Pääsin Eduskuntaan 2003, Kepun puoluesihteerinä oli Eero Lankia.

Pääsin Euroopan Parlamenttiin 2009. Kepun puoluesihteerinä oli Jarmo Korhonen.

Miksi mainitsen nämä kolme nimeä? He olivat eri aikoina minulle kova vastus. Kepu oli pääkilpailija ja nämä miehet onnistuivat olemaan, jos eivät tulppana, niin merkittävänä hidasteena SMP: n ja Perussuomalaisten nousulle.

Jytky tuli 2011 ja siitä lähtien Perussuomalaiset on ollut isompi tai pienempi harmi Kepulle. Minulla tai ilman minua.

Arvostan politiikan käsityöläisiä. Riippumatta siitä pidänkö heistä henkilöinä tai en. Ammattimies on ammattireiska. Nämä olivat ja ovat. Nimenomaan puoluesihteerinä.

Kepun laiva kyntää nyt syvällä.

Valittavana on puoluesihteeri. Suuret ovat saappaat.

Minulla ei ole äänioikeutta Kepussa. En tunne näitä ehdokkaita, enkä ota heihin kantaa, sillä asia ei minulle kuulu. Valittavalle toivon kyllä kohtuullista menestystä, sillä Suomessa on aika monta huonompaa vaihtoehtoa kuin Kepu.

Sitä ihmettelen, ettei tuo legendaarinen tehtävä kiinnostanut useampia hakemaan puoluesihteerin paikkaa. Miksi ei, mistä se kertoo ja mitä merkitsee? Nyt ja tulevaisuudelle.