Kuoleman kulttuuri ajaa asiaansa kansalaisaloitteiden kautta. On surkea saldo, että kaikki läpimenneet kansalaisaloitteet liittyvät suoraan kristillisen ihmiskuvan kiistämiseen.

Eutanasia ei onnistunut vielä. Uusi yritys on tulossa, siksi kansanedustajaehdokkaat pitää laittaa lujille asiasta.

Belgialainen äiti ( vain pitäisikö poliittisesti korrektisti sanoa toinen vanhempi ) Genevieve Lhermitte tappoi viisi lastaan vuonna 2007. Nyt hän ” on saanut Belgiassa eutanasian ”.

Tarkoitetaanko tässä armomurhaa, armokuolemaa vai hyvää kuolemaa? Näinhän eutanasiaa on viime vuosina kuvattu.

Tosiasia on, että Lhermitte sai kuolemantuomion.

Eutanasiaa markkinoidaan meille loppusuoralla olevien tuskaisten ja kivuista kärsivien ihmisten armahtamiseksi.

Tosiasiassa eutanasia voi irti päästessään olla mitä vaan mielenvikaisten , kehitysvammaisten, murhaajien….tai kenen tahansa epäkelvoksi leimatun eliminointia.

Kuoleman kulttuuri ei säästä ketään, eikä mitään. Siihen liittyy aina elämän halveksinta kohdusta hautaan. Kaiken kukkuraksi se markkinoi itseään inhimillisyydellä.

Luodaanko Suomeen tulevalla vaalikaudella pyövelien ammattikunta, joilla on laillistettu oikeus tappaa elävä ihminen, sen lisäksi, että syntymätön lapsi on  ” laillista ” tappaa äitinsä kohtuun?

Toivon todella, että Päivi Räsänen äänestetään jatkokaudelle Eduskuntaan, jotta tästä asiasta käydään kunnon keskustelu, sillä pahaa pelkään, että moni näissä vaaleissa  läpipääsevä edustaja ei uskalla nousta kuoleman kulttuuria vastaan.

Daavid voitti Goljatin. Elämä voittaa kuoleman.