Tänään on eduskuntavaalien ehdokaslistojen viimeinen jättöpäivä.

Nimeäni ei ole millään listalla , vaikka olisi voinut olla, kuten 40- vuotta sitten, jolloin 20- vuotiaana olin ensimmäistä kertaa ehdokkaana SMP: n listalla saaden 836 ääntä.

Puhuin eilen puhelimessa Kiuruveden kirkkoherra Kimmo Kivelän kanssa, jonka keralla olin tuolloin Uudellamaalla ehdokkaana. Olimme myös SMP: n listan vaaliasiamiehet. Luottoa oli.

SMP voitti vaalit ja siitä tuli hallituspuolue. Kokoomus palveli edelleen isänmaata oppositiossa, vaikka oli taipunut kaikin tavoin ulkopoliittiseen nöyristelyyn  Kekkosen aikana. No, sittemmin ovet aukenivat myös heille.

Kimmo Kivelä toimi kansanedustajana 2011-2019.

Politiikassa, kuten elämässä, kaikille tapahtuu kaikki, jos on tarpeeksi aikaa. Tulee voittoja ja tappiota. Kysymys on siitä, miten ne ottaa ja miten niihin suhtautuu.

Politiikassa ei ole lopullisia totuuksia, eikä se lopu koskaan.

Vaaleissa ei päätetä siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Hyvä vai huono, vaan voimasuhteet. Tämä on tärkeätä ymmärtää.

Olen saanut kokea politiikassa kaikki tasot.

Äänestäjä on tämän mahdollistanut. Näihin vaaleihin osallistun äänestämällä ja olemalla mukana muutamien ehdokkaiden varainhankinnassa ja vaalitilaisuuksissa.

Demokratia ja vaalit ovat tärkeä asia, jos et äänestä, sinua ei lasketa.

Olen saanut politiikasta enemmän kuin koskaan osasin odottaa. Silti ensimmäinen ehdokkuus oli ratkaiseva. Se viitoitti elämäni suunnan.

Näiden vuosikymmenten aikana olen saanut tuntea lähes kaikki menestyneet politiikan toimijat henkilökohtaisesti. Suomella on ollut aika hyvä  ” herraonni ”. Tämä pätee myös naisiin.

Unohdettu kansa on minulle ollut kaikista merkittävin. Siksi menin mukaan ja siksi annan ääneni, jos en parhaalle, niin vähiten huonolle.

Median vallankumous on ollut suurempi kuin politiikan muutos. Ihminen ei ole miksikään muuttunut. Politiikan toimittajista nyt puhumattakaan.

Jos ikää ja terveyttä riittää, mikään ei ole poissuljettu. 😉