Sumiaisten miesten piiri

Late- pastori kutsui minut Sumiaisten miesten piiriin.

Keikka piti hoitaa jo huhtikuun lopulla, mutta Brysseli iski väliin.

Torstaina kävi suunnitelmat toteen, ajoin 345 kilometriä Sumiaisten kauniille seurakuntatalolle.

Salme oli apulaisineen loihtinut meille miehille mieluisat eväät.

Menin pönttöön puhumaan.

On aivan turha väittää, etteikö kristinuskosta voi  ja saa puhua. Tyhjä sali täyttyi miehistä, yhdeksänkymmentä sanoi joku lukumääräksi. Joukossa tuttuja vuosien takaa.

Saatiin vielä nähdä, näissäkin merkeissä.

Oli sekä hyödyllistä että hauskaa.

Suomi on tuttu ristiin rastiin. Tie vie ja vetää. Kuin silloin ennen.

Olen keittänyt  sopan ja saan sen syödä viimeistä lusikallista myöten.

Olin liikkeellä isäni syntymäpäivänä. Isä olisi täyttänyt Martin päivänä 87- vuotta. Minä uskon näkeväni hänet vielä.

Miesten piirissä mies saa olla mies. Henkilö ei niitä housuja täytä.

Me miehet voimme muuttaa Suomen suunnan. Vai voittavatko onkivapa ja golf- kenttä? Valinta on meidän.

Tahto miehessä maksaa.