Istuvana kansanedustajana ja ministerinä minun ei olisi sopivaa arvostella valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista.
Paitsi, että hallitus, jonka jäsen olin, esitti häntä tehtävään ja tasavallan presidentti nimitti.
Päätös oli huono. Teimme vakavan virhearvion.
Raija Toiviainen jää syyskuussa eläkkeelle. Se on hyvä uutinen.
Tänään, Suomen kansalaisena voin vapaasti arvostella valtakunnansyyttäjää, joka toiminnallaan ja huonolla harkinnallaan pyrkii rajoittamaan sanan- ja uskonnonvapautta.
Kansanedustaja Päivi Räsänen ja Lähetysseurakunnan piispa Juhana Pohjola roikkuvat vielä vuoden löysässä hirreessä oikeudenkäynnissä, jota ei koskaan olisi pitänyt aloittaa.
Poliisi tutki Räsästä kohtaan tehdyn tutkintapyynnön ja tuli johtopäätökseen: ” Asiassa on kyse sallitusta sananvapauden käytöstä. Asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, esitutkintaa ei toimiteta. Tutkinta päätetty. ”
Tämä ei valtakunnansyyttäjälle kelvannut ja loppu on kalliiksi käyvää historiaa, jonka sinä, suomalainen, maksat.
Helsingin käräjäoikeus teki kolmen tuomarin voimalla päätöksen ja kumosi kaikki syytteet Räsästä ja Pohjola kohtaan.
Ajojahti kellahti selälleen, saalista ei tullut.
Mitä vielä. Valtakunnansyyttäjä valitti Hovioikeuteen, joka ilmoitti vastikään , että asia käsitellään vuoden päästä elokuussa 2023.
Päivi Räsänen joutuu menemään eduskuntavaaleihin ehdokkaana , jolla on rikosasia käsittelyssä hovioikeudessa. Onko tämä oikeus ja kohtuus? Ei ole.
Toiviainen seuraa asiaa katseellaan, eläkeläisenä.
Luterilainen kirkko on syntinsä ja häpeänsä kanssa hiljaa. Niin kuin tähänkin asti. Suolattomana, mauttomana, kaikin puolin tyhjänä.
Räsänen ja Pohjola voittavat juttunsa myös kaikissa lakituvissa.
Viimeisestä tuomiosta nyt puhumattakaan.
———
Lisäys 10.10.
Sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta on syyttäjän toimesta nyt poliisitutkinnassa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tämä syyttäjän linja on pohjamutia myöten väärä. Suomi on menossa vauhdilla väärään suuntaan. On käsittämätöntä, miten vähissä julkisuudessa on sanan- ja uskonnonvapauden puolustajat.