Tunnustusta pitää antaa kun siihen on aihetta. Nyt on.

Kun vihervasemmisto masinoi minua vastaan poliittisen ajojahdin ja valhekampanjan, joka huipentui Eduskunnassa luottamuslauseäänestykseen, Perussuomalaiset äänestivät ryhmäkuripäätöksellä  tyhjää.

Kyse oli sanan- ja uskonnonvapaudesta ja siitä, koskeeko se ministeriä. Kristillisdemokraatit eivät olleet tyhjän panttina.

Minua kohtaan tunnettu vastenmielisyys sumensi tuolloin Persujen päät. Ei sanan- ja uskonnonvapauden puolustaminen pidä olla sanojan henkilöstä kiinni.

Tyhjää äänestäminen on poliittista selkärangattomuutta. Ymmärrätte kun vertaatte tuolloista omaa käytöstänne Kokoomuksen käytökseen elvytyspaketin tyhjää äänestämisessä. Kokoomukselle nauravat kaikki.

Perussuomalaiset on nyt löytänyt sanan- ja uskonnonvapautta puolustavan selkärankansa. Kirjoitin plokissa 17.6.2020 että 28.5.2020 tapaus Juha Mäenpäästä. Olin ja olen sitä mieltä, että puolue teki oikein, kun esti Mäenpään joutumisen oikeuteen Eduskunnassa pitämästään puheesta.

Olen ollut tyytyväinen, jopa ylpeä siitä ryhdistä, jolla Perussuomalaiset sekä kansanedustajat että muu väki on puolustanut kansanedustaja Päivi Räsäsen sanan- ja uskonnonvapautta. Sillä on merkitystä, valtava myönteinen merkitys, jotta ihmiset eivät alistu ja lannistu itsesensuuriin.

Media on parhaansa mukaan vaiennut perussuomalaisten kannasta, mutta  sana kiirii suusta suuhun, (epä)sosiaalisesta mediasta puhumattakaan. Saamani palaute on Persujen kohdalta murskaavan myönteinen. Eikä määrä ole vähäinen.

Sanan- ja uskonnonvapauden puolustaminen on demokratian ydintä.

Olen Vapun aamuna iloinen, että perustamani puolue pitää siitä kiinni. Se on tärkeätä, tärkeämpää lähes kuin mikään muu.