Puheeni Rukousaamiaisella

Kävin ministerinä neljä kertaa Yhdysvalloissa kongressin rukousaamiaisella. Niistä nostettiin aluksi kova kohu, ajan kuva sekin. Onko se sopivaa ministerille? Tottakai sanoin ja menin aina uudestaan, joka kerta niistä kirjoitettiin, mutta sävy muuttui pikku hiljaa neutraalimmaksi.

Olen ollut kaksi kertaa aiemmin rukousaamiaisen pääpuhuja; Unkarin Parlamentissa ja Euroopan Parlamentissa.

Tänään Suomessa.

En tiedä parempaa tapaa verkostoitua Yhdysvalloissa päättäjiin kuin tämä hieno konsepti. Kyse ei ole salaseurasta vaan ihmisten halusta tulla yhteen kristinuskon sanoman ympärille.

Teen tällä hetkellä yhdessä Kansanlähetyksen Leif Nummelan ja Samuli Virtasen kanssa podcastia Itseajattelijat nimeltään. Näkökulma on arvokonservatiivinen.

Syksyllä aloitan kolumnistina radiossa, puhutaan siitä sitten enemmän, kun lähetykset alkavat.

Elämäkerta valmistuu keväällä ja tulee myyntiin alkusyksystä.

Seuraan politiikkaa, vaikka en ole mukana päivänpolitiikassa.

Suomessa ja ulkomailla palaan puhujalavoille jahka rajat aukeavat ja rajoitukset hellittävät. Politiikkaa ja politiikasta, sitäkin.

Tänään puhuin evankeliumista.

Näin sanoen:

LUOTTAMUS TILEVAISUUTEEN

Hyvää huomenta koko Suomeen.

Luottamus tulevaisuuteen on tämän vuoden rukousaamiaisen teema. Mihin tässä maailmassa enää voi luottaa? Kaikki näyttää epävarmalta, todennäköisyyksiltä. Vaikka kuinka varautuisi, opiskelisi, treenaisi, kehittäisi itseään, tekisi enemmän töitä, jos niitä on ja rakastaisi lähimmäisiään, mitä se takaa ja varmistaa?

Olemme lukeneet vitsauksista Raamatusta. Ne ovat tuntuneet kaukaisilta, epätodellisilta. Ihminen, järki ja tiede. Siinä on ollut kolminaisuus, pyhästä kaukana, mutta joka päivä palvottu ja hehkutettu yhdistelmä. Järki ja tiede on annettu meille avuksi, ei jumalaksi.

Korona pandemia on osoittanut, että ihminen ei hallitse kaikkea, eikä kaikkia. Luottamus on horjunut. Maailma ehdottaa kaikkea muuta kuin kääntymistä Jumalan puoleen. Se ja vain se on oikea tapa lähestyä tätä koettelemusta. Luotammeko Jumalaan. Käännymmekö Hänen puoleensa? Vastoinkäymisten uhatessa tarjolla on katkeroitumisen tie, tarttuminen sielunvihollisen käteen, joka tarjoaa sapekasta sanomaansa. Miksi Jumala sallii kaiken pahan? Tämän ja monen muun? Hitlerit, Stalinit, onnettomuudet, luonnonkatastrofit, lista on loputon.

Enkeli ilmestyi Marialle.

Sanoma oli järisyttävä. Marian nuori elämä muuttuu ja mullistuu äkillisesti ja peruuttamattomasti. Hänestä tulee Jumalan äiti. Pyhä Henki verhoaa sinut ja tulet raskaaksi ja olet synnyttävä pojan, josta tulee maailman Vapahtaja.

Kuinka se on mahdollista, kysyy Maria, joka ei miehestä mitään tiedä. Hänet on kihlattu Josefille, mutta on koskematon. Miten Josef siihen suhtautuu? Mitä ajattelee? Josef uskoi kihlattuaan, sen jälkeen, kun enkeli oli puhutellut häntä.

Mikä oli Marian reaktio? Varmasti ensin hämmentynyt, epävarma, en ihmettelisi yhtään, jos pelko ja huoli kävi mielessä.

Minä olen Herran palvelijatar.
Maria hyväksyy Jumalan tahdon, koska hän uskoo Jumalaansa. Hän ei käsitä, eikä ymmärrä kaikkea, mutta hän uskoo, että Jumala pitää hänestä huolta ja hän toimii tämän uskonsa mukaisesti.

Maria luottaa tulevaisuuteen, koska Herra on hänen kanssaan.

Siinä on meidänkin turvamme. Luottaa Herraan. Hän on meidän kanssamme, sinun kanssasi, minun kanssani. Joka hetki, tilanteessa jos toisessakin.

Kristittyjä ei ole kutsuttu helppoon elämään vaan kristilliseen elämään. Hedelmöitymisestä luonnolliseen kuolemaan saakka. Me elämme ikuisesti, se ei ole meidän valintamme, se on meidän kohtalomme. Halusimme tai emme.

Tämä pätee pappiin, poliitikkoon ja pisnesmieheen. Meihin kaikkiin miehiin ja naisiin.

Me olemme pyhiinvaellusmatkalla oleva Jumalan kansa, jokainen meistä on kutsuttu joukkoon, jokaiselle meistä on paikka ehtoollispöydässä ja jokainen meistä on tervetullut.

Maailma on monimutkainen, asiat ovat vaikeita, taloushuolet painavat, on sairautta, syntiä, petollisuutta, suoranaista pahuutta. Samaan aikaan on mykistävää kauneutta, uskollisuutta, hyvyyttä, pyyteetöntä rakkautta, anteeksiantoa, onnistumista ja iloa.

Tämä on Jumalan maailma – ei minun maailmani.

Sinä ja minä olemme viinitarhureita hänen viinitarhassaan.
Sinä ja minä, me, hänen maailmassaan.

Meillä jokaisella on tilikirjassa omat rätinkimme. Luvut, jotka eivät valehtele. Minkälainen viinitarhuri sinä olet? Minkälainen minä olen?

Me voimme luottaa Jumalan armoon. Publikaanin sanoin, ole minulle syntiselle armollinen. Tunnustus ja katumus, yhdessä lauseessa.

Sinä pääset sydämesi kanssa taivaaseen. Minä en usko, että sinä et tahdo.

Minä uskon, että sinä tahdot, sillä Taivaaseen mennään sydämen uskolla, Kristuksen tähden, ei omilla mielipiteillä, ei minun mielipiteilläni, eikä sinun mielipiteilläsi.

Kun ristiinnaulittu Kristus kolkuttaa. Sinä avaat, menet vastaan juosten.

Jeesuksen äiti, Neitsyt Maria joutui todistamaan oman poikansa väkivaltaista kuolemaa. En voi kuvitella kauheampaa kohtaloa. Jeesus ei jättänyt äitiään yksin. Jeesus sanoo kärsiessään ristillä äidilleen; ” vaimo, katso poikasi ” tarkoittaen opetuslastaan Johannesta ja Johannekselle; ” katso äitisi.”

Jeesuksella ei ollut rahaa, omaisuutta, taloa ja tavaroita. Hän kantoi huolta äidistään ja Johannes otti Marian vastuulleen. Maria luotti, että Johannes pitää hänestä huolta. Siihen ei tarvittu Sote- uudistusta, se oli sydämen sote sillä hetkellä. Mikä se on tällä hetkellä?

Tätä on luottamus tulevaisuuteen, että kaikki järjestyy. Maalliset ja taivaalliset. Pitkäperjantain tuska ja Ylösnousemuksen riemu. Kolmessa päivässä ja sen jälkeen aina.

Tämä on parempaa kuin pilates ja jooga. Hopeavedet ja henkisyys. Kiviterapia ja kuumat hauteet. Horoskoopit ja Tarot- kortit. Tinderi- ja eliittikumppanit. Tuorepuristetut mehut ja mehuttomat fitness- selfiet, futis ja formulat.

Usko ei vie iloa. Se vie perille. Sitten, kun aika on. Turvaan.

Sillä välin meillä kaikilla on oma elämä elettävänä, ihana elämä.

Voittoineen, vaivoineen ja vaikerruksineen.  Koronineen kaikkineen.

Meille on annettu rukous. Se on puhetta Jumalalle. Rukous ei muuta Jumalaa, se muuttaa Sinut ja on muuttanut minut.

Mietin jo pienenä poikana, miksi Jumalaa tarvitsee rukoilla, jos Hän jo tietää, mitä minä tarvitsen, vaikka en ole ehtinyt kysyäkään?

Miten hän voisi vastata, jos minä tai sinä emme kysy.

Parhaita rukouksia on kahdenlaisia, ne, jotka ovat toteutuneet ja, ne, jotka eivät ole toteutuneet. Kiitos, että kaikki pyynnöt eivät ole toteutuneet ja kiitos siitä, että kaikki rukoukset on kuultu. Rukous on puhetta Jumalalle, oli sitten kysymys pyynnöistä tai kiitoksesta.

On tärkeää rukoilla yhdessä, porukalla. On hyvä rukoilla ääneen, joko tuttuja rukouksia tai ihan omin sanoin, ne ovat molemmissa tapauksissa sinun sanojasi Jumalalle. Ne kertovat siitä, että Sinä luotat tulevaisuutesi ja hyvästä syystä.

Kristus on kanssasi nyt ja aina, Hän on ottava sinut vastaan.

Hän on mennyt edeltä valmistamaan meille sijaa. Tämä on meidän uskomme. Se ei ole uskoa omalla tavalla, se on uskoa Kristukseen, Häneen ja Hänen tavallaan.

Rukoilkaamme

Kiitos armosi ihmeestä. Kunnia sinulle Jumala, Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä, nyt ja iankaikkisesti. Aamen.