Kuusi vuotta sitten

Jotkut päivät jäävät mieleen. Hyvät ja huonot.

Kuusi vuotta sitten, 30.12.2014 tuli  YLE: n gallupissa lunta tupaan.

Tulos 13,3 % oli koko vaalikauden huonoin. Muistan kuinka vitu… Tunnetta on vuosien jälkeen mahdotonta muuksi muuttaa.

Kirjoitin juuri elämäkertani osion 2015 eduskuntavaalit, joten asiat ovat tuoreena mielessä ja myllättynä. Ihan samaan tunnetilaan ei matkan päästä pääse, mutta riittävän lähelle kumminkin.

Tunsin kosmista kylmää. Yksinäisyyttä. Puheenjohtaja on yksin.

Viisastelijoiden armeija nousi yhtä aikaa auringon kanssa. Arvostelu oli kovaa ja se sattui.  Etelä- Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Tapio Pihlaja oli soittoineen ainoa kannustava poikkeus. Se jäi mieleen.

Päätin, että perkele. Kerran vielä. Persoona peliin, pää pölkylle.

Seuraavina kuukausina en ollut hauskimmillani. Otin puolueen käsiohjaukseen, enkä paljon neuvoja ja mielipiteitä kysellyt. Onneksi puoluesihteeri Riikka Slunga- Poutsalo kesti kaiken ärinän. Hän oli hyvä aisapari ja nyt kansanedustaja.

Revin itseni vaalitaistelussa äärirajoille, hajalle. Kirjassa lisää.

Puolue nousi. Neljä kuukautta karmeasta gallupista ja vaalipäivä. Kannatus 17,7% ja kakkossija. Vaalipäivän äänillä Perussuomalaiset oli suurin, vaikka Kepu oli gallupissa neljä kuukautta aikaisemmin ollut kaksi kertaa suurempi. Saavutus on uskomaton.

Ne olivat viimeiset vaalini. Tulos oli hyvä, hinta oli kova.

Kuusi vuotta sitten oli paha päivä. Sanoin tuolloin Iltalehdelle:

” Yksi asia on varma. Minä en luovuta. Enkä luovu uskostani. ”

Olin yhden miehen enemmistö.