Kuka vuotaa?

Toimittajan ja poliitikon välillä on aina jännite, jos perusta on terve.

Valta ja vallan vahtikoira. Tai sylikoira.

Ilman luottamusta yhteiskunta ei toimi. Sama pätee ihmissuhteisiin.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja ulkoministerinä minulla oli suuri vastuu luottamuksellisesta tiedosta.

Minulta pyydettiin kymmeniä kertoja arkaluonteista aineistoja.

Sama toimittaja, joka oli haukkunut minut pataluhaksi aborttikantani tähden, halusi tietää luottamuksella harjoitustoiminnasta tai ISIS- vaimojen kohtalosta.

Jukka Kuoppamäen sanoin: ” Mitä siitä kertoisin,kysyjille vastaisin…”

Suomi on niin pieni maa, että jos tuntee kysyjän, on mahdollista saada selville myös lähde, vaikka juttu tehtäisiin ” työryhmän ” nimissä.

Ei ole kaukaa haettu, että jos sosialisti vuotaa, juttu julkaistaan todennäköisimmin  Hesarissa tai Ylellä. Jos vuotaja on kepulainen,  Maikkarista on hyvä aloittaa. Kun katsoo viime aikojen kahta suurinta kohua aiheuttanutta vuotoa, pääministerin ja ex- valtiosihteerin sähköposteja tai Perustuslakivaliokunnan vihreiden törttöilyä, ei omena pudonne kauas puusta.

Synnistä saa lyhytaikaista ja väliaikaista hyötyä.

Toimittajat kokevat usein moraalista ylemmyyttä. On mahdollista, todennäköistä, etteivät he pidä vuotajaa kovin suuressa arvossa.

Sama pätee poliitikkoihin. Vuotaja katsoo sopivan toimittajan ! Hyödyllisimmän idiootin. Loput saa lukea lehdestä ja netistä.