Kuntavaaleista tulee mittatikku

Kuntavaalit ovat paikallisvaalit. Maaseudulla myös suku- ja kylävaalit. Vaaliasetelma on joka kunnassa erilainen ja omanlaisensa. Kunnat ovat erilaisia niin  taloutensa kuin poliittisen kulttuurinsa puolesta.

Politiikasta on (epä)sosiaalisen median myötä tullut jokapäiväisen taistelun tanner myös kunnissa ja kaupungeissa.

Ensi kevään kuntavaalit ovat ensimmäinen ja lähitulevaisuudessa myös ainoa kohta mitata puolueiden välistä kannatusta. Eduskuntakausi lähenee keväällä puoliväliään.

Korona on sotkenut myös politiikan. Ei sen puoleen sekaista se olisi muutenkin, sillä Suomen poliittinen kenttä on pirstaloitunut, eikä muutosta ole näköpiirissä.

Kuntavaaleilla on aina, mutta etenkin tässä tilanteessa suuri yleispoliittinen merkitys. Niiden tuloksia peilataan eduskuntavaaleihin ja nykyhetkeen , vaikka oikea mittatikku on viime kuntavaalit.

Otetaan esimerkiksi Kepu. Sen gallupkannatus on noin 11 prosenttia. Eduskuntavaaleissa tuli vaajaat 14 prosenttia ja viime kuntavaaleissa  17, 5 prosenttia.

Mikä olisi Kepulle hyvä tulos kuntavaaleissa? On aivan selvää, että Kepu saa kuntavaaleissa  ( tuhdisti )enemmän  ääniä kuin nykyinen gallupkannatus on, mutta ei saa yhtä suurta kannatusta kuin neljä vuotta sitten.

Persut saa enemmän ääniä kun viime kuntavaaleissa, muttei lähellekään nykyisiä galluplukemiaan.

Kuntavaaleissa on vanhoilla puolueilla mahdollisuus pärjätä haastajia paremmin, koska ehdokasasettelu ratkaisee puolet vaalituloksesta ( jopa enemmän ).

Kuntavaaleissa on hyvä tilaisuus pohjustaa eduskuntavaaleja. Hakea ja värvätä uusi ehdokkaita, tuoreita kasvoja vanhoja väheksymättä.

Suomen talous ja politiikka kriisiytyy nykyistä pahemmin tulevana talvena. Rahanjako ei ikuisesti kestä ja ensimmäisenä tappelut alkavat kunnissa ( ovat alkaneet jo ). Monet kunnat ovat umpikujassa. Sote istuu kuin paska Junttilan tuvan seinässä.

Olen sanonut, että Suomen politiikassa on kraatterin kokoinen aukko. Vaikka valinnanvaraa nykyisissä eduskuntapuolueissa on yllin kyllin, niiden rajapinnoilla on suurta tyytymättömyyttä. Tilaa  on etenkin keskellä.

Olen ollut Espoon kaupunginvaltuustossa viisi kautta, kaksikymmentä vuotta. Jokohan se riittää?

Iivisniemestä ei ole ollut muita valtuutettuja kuin minä kymmeniin vuosiin. Jos jään pois, putoamme asuinalueena valtuustokartalta. Onko se riittävä syy jatkaa? Onko olemassa muita syitä?

Hallitus on mielestäni(  ideologisesti ) harhassa ja oppositio pääosin hengetön ja osaamaton.

Kokoomus niin kovasydäminen, jotta pahaa tekee.

Se mitä minä teen, on pientä sen rinnalla, mitä Suomelle lähikuukausina ja vuosina tapahtuu.

Kuntavaalit on poliittinen mittatikku ensi keväänä ja vaalien tuloksella on suuri merkitys etenkin hallitukselle, mutta politiikalle ylipäätään, käytöstapoja myöten.

Tällä hetkellä kauna ja katkeruus myyvät toivoa paremmin. Se ei kuitenkaan ikuisesti kestä. Ihminen elää tulevaisuuden toivosta. Pääministerin ja yritysjohtajien nokittelu on vastenmielisiltä seurattavaa. Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Olen vahvan ruuan ja reilun väittelyn ystävä, Hymyttömät ja huumorintajuttomat johtajat bisneksessä ja politiikassa eivät ole hyvästä, eikä heistä hyvä seuraa. Pitäisi nauraa välistä, myös itselleen.