Häpeämättömät fillarikommunistit

Vihreä varapuheenjohtaja halusi ilmaisen sähköpyörän. Kun hän sellaisen sponsorilta sai, oli ilo ylimmillään. Hetken.

Tämä ei mennytkään niin kuin fillarikommunisteilla yleensä. Muiden piikkiin ( lue veronmaksaja ). Nousi meteli, vihreä maksoi pyörän.

Käräjäkivillä ihmetellään, miksi meitä vihreitä kiusataan. Espoonkin valtuustosta meitä aina lähtee kaksi pyörällä kotiin, kun muut moraalittomat ajelevat polttomoottoreillaan. Bussipysäkillä valtuutettuja ei näy.

Fillarikommunismi oli suorastaan profeetallinen näky. Itsensäylentäjien tapa toitottaa omaa erinomaisuuttaan ( ei synnittömyyttään, koska he eivät syntiin usko).

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Helsingin kaupunginvaltuusto myönsi itselleen ilmaiset kaupunkipyörät. Mikäs siiinä on korruptiotötteröllä ajellessa.

Selvyyden vuoksi on sanottava, että Halla- aho ei ole fillarikommunisti, vaikka näyttääkin siltä ja on Helsingin valtuustossa.

Maaseudun rauhassa luen uutisia joukkoliikenteen matkustajamäärien romahtamisesta pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä.

Fillarikommunisteilla on tähänkin vakiovastaus, lisää rahaa joukkoliikenteeseen eli kaikki muut maksamaan. Mieluiten koko Suomi.

Tässä kohtaa yleensä pitäisi kai sanoa, että minulla ei ole mitään pyöräilyä vastaan. Jätän kuitenkin sanomatta.

Mitä maksaa päivä mielenterveyttä? Sille ei ole mitään hintaa.

Tuomari Nurmio lauloi: ” Huorat huutakoon kapakoissa, pummit tapelkoot puistoissa…”.

Kuinka oikeassa hän olikaan.