Hölösuiden maailma

Panen paperille muisteloita ajastani valtakunnanpolitiikassa.

Paljon muistan ja paljosta olen muistavinani.

Yritän välttää sitä, etten muistelisi maailmaa ja pientä ( muttei mitätöntä ) osaani siinä  mieleisekseni.

Olin vuosia luottamuksellisen ja salaisen tiedon lähteillä.

Hämmentyneenä luen vastaavissa asemissa eri puolilla maailmaa olleiden ihmisten vuodatuksia. Katkeruus ja otaksuttu henkilökohtainen hyöty sanelee puhetta ja kirjoitusta.

Luottamus ei lopu palkanmaksuun.

Mitä uskaltaa sanoa ja tehdä, jos ja kun on odotettavissa, että jopa maan sisäistä ja ulkoista turvallisuutta koskevat asiat kailotetaan katoilta ja turistaan toreilla.

Media ja erilaiset tiedusteluorganisaatiot pääsevät helpolla hölösuiden maailmassa. Suuri osa ihmisistä kertoo sosiaalisessa mediassa kaiken tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Kun menen konserttiin, haluan kuulla musiikkia. En kitarakorvien poliittisia monologeja kaiken maailman friikkien  ” ongelmista. ”

Sama periaate pätee urheilukisoihin.

Kirkossa haluan kuulla gospelia ja evankeliumia.

Hölösuiden maailma ei hyvältä näytä.

USA: n presidentinvaali kärjistyy kysymykseen laista ja järjestyksestä. Biden voittaa paitsi jos Trump saa sanomansa läpi siitä, että patsaiden kaatelu ja poliisien vihaaminen vie demokraattien johdolla Venezuelan tielle.

EU ja Britannia päätyvät kovaan brexitiin. Luottamusta ei ole.

Suomi ottaa velkaa suut ja silmät täyteen. Minne rahat menevät ja mistä ne tulevat. Kukaan ei tiedä. Pahinta on se, ettei kukaan kysy.

Hölösuiden maailmassa ihmisten välinen luottamus menee. Se on pahinta. Vaikeuksia on kaikilla ja meille kaikille tapahtuu kaikki, jos on tarpeeksi aikaa. Ei taakkoja pidä pelätä, vaan kantaa.

Hölösuiden maailmassa kaikki on julkista ja kaupan, eikä pelastusta ole missään. Paitsi siinä, että käytöksemme muuttuu.

Luottamuksellinen asiaa pysyy luotetuilla. Saahan sitä toivoa.