Erilainen Juhannus

Olen vanhan liiton liiton mies. Pidän perinteistä, tehdä asiat tutusti ja turvallisesti. Se antaa voimaa ja tuo lohtua.

Tämä juhannus on ollut erilainen. Kahdesta syystä. Isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen kesäkuun alussa ja siunaustilaisuus oli runsas viikko sitten. Isä on kuitenkin läsnä ajatuksissa ja muistoissa.

En usko kuolemaan. Uskon elämään.

Ilmestyskirjan sanoin: ” Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva. ”

Olen käynyt Kokemäen juhannusraveissa joka juhannus vuodesta 1977 lukuunottamatta vuotta 1988, jolloin olin armeijassa Haminassa, enkä saanut lomaa.

Korona vei juhannusravit. Raveja ei Kokemäellä tänä vuonna ajettu. Erityisesti olisin kaivannut hiilikanaa, hyvää savubroileria.

Isän uskon näkeväni taivaassa ja Kokemäen raveihin toivon pääseväni ensi kesänä. Erot eivät ole lopullisia.

Viime juhannuksena olin vast ikään lopettanut politiikan valtakunnan tasolla. Nyt kun siitä on ollut ammatillisesti erossa vuoden päivät, voi sanoa, että eipä ole maailman meno parempi.

Solmin Otavan kanssa kustannussopimuksen muistelmista pari viikkoa ennen koronarajoituksia. Ensi juhannuksena on valmista tekstiä jos Luoja suo viskaalit sallii. Suora kuin Soini.