Helatorstai – Taivas kutsuu

Kristuksen Taivaaseen astumisen päivä.

Mahtavaa.

Aurinko paistaa suoraan sieluun.

Korona- aikana kuolema on julkista. Arkielämässä kuolema on piilotettu, sysätty syrjään. Kuolema pelottaa monia.

Lääkärit voivat auttaa koronan voittamisessa, ekonomistit auttaa talouden tervehdyttämisessä. Kuoleman edessä ei auta kuin usko.

Kristinuskossa on kysymys tästä. Kristuksen valtakunta ei ole tästä maailmasta. Kirkko voi tehdä ja tekee paljon hyvää köyhien eteen, jakaa leipää, puhuu oikeudenmukaisuudesta, viljelystä ja varjelusta, mutta sen tehtävä on puhua iankaikkisesta elämästä. Saarnata sitä.

Kirkko ei ole maallinen instituutio. Se on pyhiinvaellusmatkalla oleva Jumalan kansa. Sellaisena sillä on elämä ja tehtävä.

Pääsiäisestä on neljäkymmentä päivää. Siitä kun Kristus kuolemalla kuoleman voitti. Tänään Hän astuu Taivaaseen.

Suurelle osalle ihmisistä tällainen puhe on täyttä hepreaa.

Ymmärrys puuttuu, sitä ei ole, eikä sitä tule.

Antaa kuolleiden haudata kuolleensa.

Tyhjä hauta on järisyttävä asia. Taivaaseen astuminen ylittää järjen.

Usko on siitä hieno asia, että se ei kysy järkeä, oppiarvoja, kauneutta, varallisuutta, tietoa tai tyhmyyttä. Sinulla ei ole mitään muuta antaa kuin uskosi. Jos sitä ei ole, ei ole mitään.

Raamatun mukaan rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. Voisin kuvitella, että sama vaiva on itseään viisaana pitävillä. Taantua nyt lapsen tasolle ja ottaa vastaan ikuinen elämä. Rahatta, hinnatta ja ansiotta.

Usko pois. Sinulle käy uskosi mukaan.