Oikeus elämään – hyvä hokema

Luojalla on totisesti huumorintajua.

Moni poliitikko, minä mukaan lukien, on saanut kokea ja kohdata sen, että joutuu lapioimaan juuri sitä sontaa, jota ei haluaisi.

Euroopan laajuinen maahanmuutto – ja pakolaiskriisi iski suurella voimalla myös Suomeen syksyllä 2015. Samoihin aikoihin Venäjän rajalta tuli maahanpyrkijöitä. Siitä selvittiin, mutta ei kuivin jaloin.

Suomen kilpailukykyongelmat ja velkaantuminen vaativat  kovia toimia Sipilän hallitukselta. Ne tehtiin. Turpaan tuli monelta taholta. Henkiin jäätiin ja itsekunnioitus säilyi, vaikka lujaa lyötiin.

Sote jäi tekemättä.

Sotea kaikin voimin jarruttanut Krista Kiuru on nyt koronakriisin keskellä itse vastuussa Sosiaali- ja terveysministeriöstä. Se kuuluisa noutaja norkoilee nurkissa.

Huulipunamultahallitus velkaannuttaa Suomen äärimmilleen, jakaa yritystukia, joista se oppositiossa huutaisi suu napaan asti auki ja pisti rajat kiinni.

Kukapa olisi uskonut? Luojalla on huumorintajua.

Meille kaikille tapahtuu kaikki, kun on vain tarpeeksi aikaa. Molekyyli – ja solukasa, ihmiseksi kutsuttu, ei ole rajaton, eikä kaikkivoipa. Pieni on, muttei mitätön.

Oikeus elämään on abortinvastaisen  liikkeen tehokas taisteluhuuto.

Hyvät ideat ovat universaaleja.

Koronakriisissä hallitusten ja viranomaisten useimmiten käyttämä perustelu toiminnalleen on ” oikeus elämään ”, nyt mennään terveys edellä. Jopa yliopiston pääsykokeiden peruuttamista perusteltiin oikeudella elämään.

Kuolemankulttuurin advokaatit ovat hetkeksi hiljenneet. Nyt ei ole sopiva aika ajaa eutanasiaa, kun kaikin keinoin suojellaan riskiryhmiä ja vanhuksia ” oikeus elämään” – iskulauseella.

Oikeus elämään on hyvä hokema.

Sen viesti on vielä parempi. Ihmiselämä on pyhä kohdusta hautaan.