Etä- elämä

Olen istunut sadoissa kokouksissa, jos en jopa tuhansissa.

Kaikenlaisissa palavereissa Suomessa ja ulkomailla.

Juonut kahvia, syönyt ja ollut kuivin suin.

Seurana ystäviä, kylänmiehiä, missejä ja ministereitä.

Hyödyllisissä ja hyödyttömissä. Palkitsevissa ja piinallisissa.

Nyt takasuoralla olen ” joutunut ” muutamiin ETÄ- kokouksiin . Phyi fan, kun ovat sieluttomia ja tylsiä kottaraispönttöön tuijottamisia.

EU: n Eurooppa- ja ulkoministerikokouksissa  tuli rampattua kymmeniä kertoja. Asialistalla olivat vuodesta toiseen Syyria, Afganistan, Ukraina, Lähi- itä ja Venezuela.

Mitä saimme yhdessä aikaan?

Parasta kokouksissa ei ole itse kokous ja ennalta hiottu koreografia repliikkeineen vaan mahdollisuus tavata. Puhua epävirallisesti, kahden kesken. Antaa ja saada tietoa. Olla läsnä.

En usko, että mitään merkittävää voi tehdä etä- kokouksissa. Jos asia on sinulle tärkeä, tee se itse ja mene paikan päälle. Markkinamiehet ovat toista mieltä, etenkin ne, jotka myyvät laitteita sinulle.

Itsekseen voi työskennellä, lukea ja kirjoittaa. Vaikka puhua, jos siltä tuntuu. Ei se ole mitään uutta.

Jokainen meistä on omassa seurassaan 24/7, joka päivä, joka hetki. Yhtäkään päivää ei jää välistä ennen kuin kuolema korjaa.

Kuolema ei tule etänä, se tulee tykö.

Olen ajatellut elää rohkeasti, kuten tähänkin asti. Läsnä.