Donner oli persoona

Maalla, kun saa persoonan maineen, täytyy olla särmää.

Donnerissa oli.

Hän teki mitä tahtoi ja miten tahtoi.

Polittisesti hän meni kukasta kukkaan. Meni muutenkin.

Ottajia oli aina. Ja äänestäjiä.

Olin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja, kun Donner tuli valiokuntaan. Christina Gestrin sai tehdä tilaa. Se ei ollut kaunista.

Donner oli hyvä valiokunnan jäsen. Kuunteli, osallistui, teki kysymyksiä, sanoi nasevasti ja nakkasi nillittäjille nenään.

Eikä räpelöinyt kännykkää kokouksissa.

Ikimuistoisella valiokuntamatkalla New Yorkiin Jörkka oli oma itsensä. Hauska seuramies osteribaarissa New Yorkin päärautatieasemalla ja jos osio ohjelmasta ei huvittanut – se jäi.

Donner sai presidentin ja ulkoministeriön nimittämiään hänet konsuliksi Los Angelesiin 1990- luvun puolivälissä.  Valiokunnan vierailusta Donnerin luona Ilkka Kanerva kertoi entisten ulkoministerien joululounaalla mainion tarinan.

Nauratti pirusti.

Ankkalammikossa pitää vettä loiskuttaa. Donner myös roiski. Ronskisti ruotsiksi. Samma på svenska.

Suomessa on yksi persoona vähemmän.