Espoon Tikka ja Nuorten ilta

Iivisniemessä oli eilen juhlapäivä. Vietimme paikallisen urheiluseuramme, Espoon Tikan, 50- vuotisjuhlia.

Sain kunnian pitää juhlapuheen.

Koin suurta iloa ja kiitollisuutta puhua oman lähiön hyville ihmisille koulun jumppasalissa, jossa olin päässyt ylioppilaaksi 38- vuotta aikaisemmin.

Istuin samassa pöydässä Kanniston Jarmon kanssa, jonka kanssa oli pelattu 1970- luvulla kymmenet tunnit jalkapalloa ja pihalätkää koulun kentällä.

Nyt tuo kenttä on Kaitaan tekonurmi, jossa uudet sukupolvet pelaavat illasta toiseen. Kokevat samaa iloa kuin me silloin.

Espoon Tikka on hieno pikkuseura. Paikallinen ja pyyteetön.

Meillä oli kunnon kyläjuhla, kiva iltapäivä yhdessä.

Yhdessä on kiva tehdä asioita ja yhdessä on hyvä olla.

Kirsikkana kakun päälle sain käydä paiskaamassa kättä Tikan miesten valmentajien ja muutamien pelaajien kanssa. Miehet nousivat kolmoseen!

Se on kova saavutus!

Ennen kaikkea olin iloinen siitä, että jumppasalissa viiletti kymmenmäärin oranssipaitaisia tikanpoikia ja – tyttöjä. Seuramme tulevaisuus.

Juhlan järjestäjille lämmin kiitos! Sain olla mukana.

xxx

Illalla kävin Sarin Essayahin kanssa SLEY- nuorten illassa Luther- kirkolla keskustelemassa Pyhästä ja politiikasta.

Se oli toisenlainen tupailta. Lämmin keskustelutilaisuus siitä, mitä politiikka parhaimmillaan ja pahimmillaan on.

Oma polkuni politiikassa on ollut jokseenkin uskomaton.

Iivisniemen hiekkakentältä on matka vienyt maailman mahtavien pe(i)lisaleihin ja takaisin Iivisniemeen, koulun jumppasaliin.

Olen kiitollinen ja tyytyväinen mies.