Millwallin mies

Olen kannattanut lontoolaista Millwallia yli neljäkymmentä vuotta. Näin joukkueen pelaavan 13.11.1976 Suomen televisiossa ja se oli siinä.  Peli Lutonia vastaan päättyi 4-2. Ilokseni YouTubesta löytyy maalikooste.

Lapsuuden ystäväni HL ja TJ olivat tasan 34 vuotta sitten kanssani Huddersfieldissä ( 17.8.1985) kun näin Millwallin ensimmäisen kerran livenä. Turpaan tuli yliaikamaalilla ja alahuuli oli kuin pajatson kuppi matkalla majapaikkaan.

Sittemmin olen nähnyt Millwallin pelaavan livenä kymmeniä kertoja. Paljon keskinkertaista jalkapalloa, suuria tunteita, syvää ystävyyttä. Tatuointi on vieras esine iholla ja kertoo ihmisen arvostelukyvystä. Kaksi niitä olisi;  Millwallin Leijona ja Neitsyt Maria. Mutta kun ei ole.

Tänään katsoin netistä suorana Millwallin ja Sheffield Wednesdayn matsin. Millwall voitti 1-0, vaikka pelasi koko toisen puoliajan vajaalla. Hyvää teki herkälle sielulle. Mieleen tuli turpakeikka alkukeväästä 1989, jolloin oli paikan päällä Sheffieldissä ja turpaan tuli 0-3. Samalla stadionilla tapahtui ns Hillsboroughin katastrofi vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun olin siellä ja juuri siinä päädyssä.

Olen kiitollinen kaikesta. Kaikki on ollut tarpeen, vaikka kaikki ei ole ollut hyödyllistä. Elämä on ihmisen parasta aikaa. Tänään mieli kiinnittyi Millwalliin. Yhteen rakkauksista.

Rakasta ja tee mitä haluat.