Rankka tarina

Kävin Messussa. Päivän evankeliumiteksti oli Jeesuksen ja aviorikoksesta syytetyn naisen kohtaaminen. Rankka tarina.

Kehyskertomus ei armoa anna. Mikäli Mooseksen lain mukaan olisi menty nainen olisi kivitetty kuoliaaksi. Aviorikoksen toisesta osapuolesta ( miehestä) ei puhuttu mitään.

Fariseukset ja kirjanoppineet halusivat narauttaa Jeesuksen, syntinen nainen ei merkinnyt heille mitään. Hänen henkensä ja ihmisarvonsa oli halpa.

Jeesus näki asian toisin. Hän kehotti synnittömiä heittämään ensimmäisen kiven. Raastajat lähtivät yksi toisensa jälkeen pois, Lopulta Jeesus oli naisen kanssa kaksin.

Herra näki tästä ihmisestä kaiken olennaisen. Nainen oli kuin ming- dynastian riisiposliiniastia. Mittaamattoman arvokas. Ainoa mitä siinä voi pitää on katse. Kaikki muu sen särkee.

Tuo kohtaamisen hetki on jäänyt maailmanhistoriaan, satojen vuosien aikana sydämiin upotettuna. Minäkään en sinua tuomitse. Mene, äläke enää syntiä tee.

Tästä kristinuskossa on kysymys. Armosta, laupeudesta ja pelastuksesta. Siksi jokaisessa Messussa on ehtoollinen. Käsittämättömän kohtaaminen uskon varassa.

Ehtoollisen asettaminen opetuslasten kanssa, kun yksi heistä oli hänet kavaltava, toinen pian julkisesti kieltävä ja lauma hajoamassa joka suuntaan, on pysäyttävä. Juuri sellaisena hetkenä ja juuri heille tämä annettiin ja sitä kautta meille kaikille.

Uskon salaisuus. Siinä se on. Uskon galleriassa näkee toisin silmin.

Kirjailija Georges Bernanos päättää huikean romaaninsa Maalaispapin päiväkirjan lauseeseen: ” Mitä siitä, kaikki on armoa, ”

Saatana tietää: Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa( sinun sielusi).  Se on ajan- ja elämänkäsitys, jossa armoa ei tunneta.

Kristus näyttää toisen tien, armon. Näytti naiselle kivityksen uhatessa ja näyttää  meille tänäänkin, tilanteessa kuin tilanteessa.