Missä EU, siellä ongelma

Missä EU, siellä ongelma.

Kun katsoo Brexit- sekasotkua, EU- vaalinäkymiä kautta Euroopan, Uuden komission kokoamista, monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelemista, on totisesti selvää, että Suomen 1.7.2019 alkava EU- puheenjohtajuus on kova urakka.

EU- keskustelu loistaa vaalikeskusteluissa poissaolollaan samaten kuten ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Tämä johtuu pääasiassa kahdesta asiasta; toimittajat eivät tunne asioita, eivätkä osaa pistää poliitikkoja koville ja poliitikoista, jotka eivät halua puhua asioista, joita he eivät hallitse.

Kovasti sanottu. Totuuden saa sanoa. EU- politiikka on merkittävästi sisäpolitiikka, sitä ei käsitetä, eikä tunnusteta.

Suomi selviää EU- puheenjohtajuudesta, mutta meitä uhkaa kuiva virkamiesvetoisuus. Nyt on mahdollista ajaa myös omaa etua. Siihen tarvitaan poliittista taitoa ja tahtoa.

On sinänsä harmi, että kauteni loppuu juuri kun EU- puheenjohtajuus alkaa. Vaikka en ole EU- fani, eikä minusta sellaista tule, on meillä paljon voitettavaa ja puolustettavaa. Uusi ministeri hyppää altaan syvään päähän pahimmassa tapauksessa kahden viikon ministerikokemuksella.

Sisämarkkinoiden toimivuus tuo leivän moneen suomalaiseen pöytään. Sääntöperusteinen vapaakauppa on meidän etumme. Sen sijaan pysähtyneisyyden aika, joka tällä menolla on edessä vie meiltä muutakin kuin Sosialisti- Rinteen lupaamat vappusataset.

EU- vaalit uhkaavat jäädä hallitusneuvotteluiden varjoon. Se tietää kolmenkymmenen prosentin vaaliaktiivisuutta ja kumpujen yötä. Paitsi jos…kansakunnan parhaat voimat asettuvat ehdolle. Tarvitaan henkilöitä ja persoonia ehdolle, joita voi äänestää. Enkä puhu peilikuvastani.