Tasavallan Presidentti kirjoitti, että puolueiden olisi vaalitaistelussa hyvä tuoda esiin näkemyksiään ulkopolitiikasta. Olen samaa mieltä.

Oppositio ei ole neljään vuoteen avauksillaan ja kysymyksillään juuri ulkoministeriä häirinnyt saati haastanut lukuun ottamatta poliittista ajojahtia viime syksyltä, joka sekin päättyi täydelliseen mahalaskuun ja tappioon henkilökohtaisen epäluottamuslauseen hävitessä salissa selvin numeroin.

Poikkeuksena on ulkoasiainvaliokunta, jossa keskustelua on käyty ja kysymyksiä tehty viljalti. Tästä annan valiokunnan jäsenille suuren tunnustuksen. Ne käynnit ovat olleet mieluisia. Valiokunnan kokoukset pidetään suljetuin ovin, joten julkisuudessa tuo keskustelu ei ole näkynyt.

Oppositiopuolueilla ei ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ole ollut mielenkiintoa. Jos olisi ollut, ulkoministeriä olisi haastettu kyselytunneilla tai kirjallisilla kysymyksillä. Niitä on ollut vain mallikappaleiksi. Toinen vaihtoehto on se, että ulkoministerin toimintaan ja työhön on oltu tyytyväisiä. Sitä en oppositiosta tohdi väittää. Totean vain opposition kyvyttömyyden ja haluttomuuden käydä keskustelua ja tehdä avauksia.

Lehdistö on ollut niin ikään patalaiska. Maan suurinta sanomalehteä ei ole näkynyt ulkoministeriön/ ulkoministerin  tiedotustilaisuuksissa kuukausikausiin.

YLE:n politiikkaradio teki pari viikkoa sitten virkistävän poikkeuksen haastattelemalla Brexitistä. MTV:n uutisissa olen ollut usein deskivieraana. YLE:n uutisissa en kertaakaan.

Asetin viisi prioriteettia itselleni kun aloitin ulkoministerinä.

1. Suomi- Ruotsi yhteistyö.

2. Itämeri- yhteistyö.

3. Arktinen yhteistyö.

4. Transatlanttinen yhteistyö.

5. Rauhanvälitys.

Kaikkia näitä olen vienyt johdonmukaisesti eteenpäin ja uskallan sanoa tuloksekkaasti. Olisi mukava kuulla jokaiselta puolueelta viisi ulkopolitiikan prioriteettia. Viimeisten galluppien mukaan ulkoministeri voi tulla viidestä eri puolueesta. Antti Rinne, Petteri Orpo, Pekka Haavisto, Jussi Halla-aho ja Juha Sipilä. Prioriteetit pöytään jo tänä sunnuntaina.