Paheksun sitä, paheksun tätä

Kielessä on valtaa.

Tiedän tämän omasta kokemuksesta.

Vaalit voit voittaa kolmella sanalla. Kun on oikeat sanat.

Jos sanojen lanseeraamisesta saisi rojaltit , elelisin mukavasti. Ei tässä nyt tosin mitään isompaa vinkumista ole nytkään.

Jytky, Hillotolppa, Takiaispuolue…sileäkätinen, fillarikommunisti…

Sanan suola ja säilä kuuluvat politiikkaan. Sukupuolineutraali ilmaisu on kuiva kuin beduiinin sandaali. Silti se on mitä raakinta valtapolitiikkaa, joka pitää haastaa.

Poliittisen korrektiuden päättömyydet ” käsien pesuineen ” on orwellilaista uuskieltä, joka idiootteistaa ilmaisuamme. Mitä vikaa on vessassa?

Paheksun sitä, paheksun tätä. Uutiset eivät kerro enää siitä mitä tapahtuu, vaan mitä mieltä joku on jonkun toisen sanomisista. Tämän tien päästä ei mitään hyvää löydy.

En sano nyt mitään Markus Mustajärven sanomisista tai Linnan juhlista, kulkueista tai lipuista.

Kirjoitin plokissa jokin aika sitten sekä SDP: n ylpeydestä että Mestareista ja kisälleistä. Tämän päivän galluplukujen valossa ei mennyt paljon pieleen.

Somessa öyhöttäminen tyhmentää ja tylsyttää. Se on tarkoituskin. Paheksutaan milloin mitäkin ja  isot huijaukset jäävät huomaamatta. Kuurnitaan hyttystä ja niellään kameli.

Pitkätukkaisia jymäytetään. Aina.

Vastareaktio tulee varmasti. Suomen kielellä.

Ennemmin tai myöhemmin. Konservatiivijytky.