Nuorten ääni ja oma ääni

Kävin eilen Sörnäisissä Nuorten Ääni- toimituksen vieraana.

Minulla oli mukavaa. Kysymykset olivat fiksuja. Paljon fiksumpia kun vaalitenteissä, joiden kysymykset ja käsikirjoituksen tietää ennalta.

Monet politiikan toimittajat voisi pistää Nuorten Ääni- kurssille reivaamaan ennakkoluulojaan ja ravistelemaan kyynisiä käsityksiään maailman menosta.

Tuntti ja vartti meni kuin siivillä.

Kun itse olin nuori vastaavia ” pajoja ” ei ollut. On todella hienoa toimintaa olla uteliaita yhdessä. Katsoa maailman menon perään.

Minulta kysyttiin omasta nuoruudesta. Kerroin. Se tuntui mukavalta, palata ajassa taaksepäin, mutta katse eteenpäin.

Nuoret olivat hyvin perillä siitä mitä edustan ja myös siitä, mikä on miehen maine. Viimeisiä tapahtumia myöten. Olin iloinen, että oltiin kohtuullisia, mutta ei liian kohteliaita.

Konservatiivi sai kertoa kantansa.

Minulla on voimakas tahto. Tahto miehessä maksaa.

En ole salaa mitään mieltä.

Olen saanut viime aikoina runsaasti puhujäpyyntöjä kristillisistä teemoista. Etenkin kansainvälinen kysyntä on lisääntynyt huimasti.

Päätin hyväksyä kutsun pääpuhujaksi Euroopan Parlamentin Rukousaamiaiselle Brysseliin huomenna aamusta. Ennakkoilmoittautuneita on nelisen sataa.

Puhe on aina henkilökohtainen. Sana on vapaa ja tekee vapaaksi.