Keltaliivien haaste

Pariisissa palaa.

Keltaliivien ” kapinasta ” on leikki kaukana.

Yhteiskuntia, myös Ranskaa, pitää uudistaa. Se kohtaa vastustusta niin kuin Suomessakin. Pitää käyttää järkeä ja malttia.

Keitä ovat keltaliivit? Mitä he haluavat ? Ja kuka heitä johtaa?

Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.

Mistä kaikki alkoi?

Liike alkoi vastalauseena polttoaineiden veronkorotuksille. Niiden pitäisi tulla voimaan vuoden vaihteessa.

Mitä veronkorotuksilla ajettiin takaa. Minne rahat menisivät?

Yksi rahanreikä on ekologinen transitio( siirtyminen)  ja autonvaihdossa ilmastoystävällisimpien  mallien tukeminen jopa 4000€ mallia kohden.

Tämä varoittava esimerkki on syytä ottaa vakavasti.

Hyvää tarkoittava ekointoilu sisältää pukinsorkan poikineen.

Yhteiskunnan yhtenäisyys hajoaa, jos köyhtyvät ihmiset laitetaan pääasiassa ekoilun maksumiehiksi. Niin ei pidä toimia.

Keltaliivit eivät ole ohimenevä ilmiö. Se saattaa olla uusi normaali Euroopan maissa. Nopeammin kuin luulemmekaan.

Syntyy uusia liikkeitä. Nopeasti. Vanhojen puolueiden ja valtarakenteiden ulkopuolella. Ajan merkit.

Presidentti Macron voitti nerokkaalla taktiikalla vanhat puolueet ja tuli valituksi. Nyt sama menetelmä, pienillä viilauksella, haastaa hänen valtansa ja politiikkansa.

Jos nyt Eurooppaa saisi neuvoa. Ruoka ja bensa eivät sovi kiristysruuveiksi. Se hiirenloukku tulee sormille.

Lihan ja leivän hinnankorotukset ovat pahinta myrkkyä.

Meilläkin Suomessa  poliittisissa nuorisojärjestöissä puuhataan lisäveroja lihalle ja ruualle. Sillä politiikalla saadaan keltaliivit kaduille.

Pähkähullua. Maanviljelijöitä ei saa sortaa. Päinvastoin, pitää auttaa.

Vihreät ja Vasemmistoliitto käyköön kasviksilla. Se vielä kestetään, mutta jos vanhat puolueet sekoavat, ollaan pulassa.

Minä en käy yrteillä. Mutta maustan niillä. Lihan, riistan ja kalan.

xxx

Hoosianna soi komeasti Messussa.

Kestävää kamaa. Ajatonta ja armollisia.

Tänä vuonna ilman adventtisohjoa.