Syntyvyys laskee, mitä sitten?

Syntyvyyden lasku on selvä tosiasia. Kaikki ovat nyt siitä huolissaan.

Siihen yksimielisyys sitten päättyykin.

Tämä on aihe, jolla pääsee otsikoihin paheksuttavaksi, jos haluaa. Voi se onnistua haluamattakin.

Kun Antti Rinne esitti synnytystalkoita. Kritiikin taivas repesi. Ei tosin siihen malliin, jos minä olisin niitä esittänyt. Siinä on äijäfeministin ja äijän ero.  Mutta enpä nyt esitä.

Tässä kohtaa poliitikot rupeavat suureen ääneen huutamaan perhevapaauudistuksen perään. Ikään kuin se ratkaisisi syntyvyyden  alenemisen ja kaikki muut ihmis- ja perhe- elämään liittyvät ongelmat. Ei ratkaise.

Olen valinnanvapauden kannattaja. Nimenomaan perheiden valinnanvapauden kannattaja. En halua, että poliitikko, minä tai puhumattakaan muista, sanelee, miten kotihoidontuki pitää perheen sisällä jakaa ja käyttää.

Kotihoidontuki on valinnanvapautta. Sellaisena se pitää säilyttää. En ole varma auttaako se syntyvyyden lisääntymiseen, mutta siitä olen kohtuullisen varma, että kotihoidontuen romuttaminen ei ainakaan syntyvyyttä lisää. Kotiäitivihalla ei pitkälle potkita.

Syntyvyyden lasku on iso asia. Sopivan iso pikkupolitikoinnille, jonka tärkein viesti on, että ketään ei saa syyllistää. Niin kuin kaikessa muussakin. Keskustella pitäisi, mutta mitään ei saisi sanoa, josta joku voisi pahoittaa mielensä. Lätistään ja lässytetään yhdessä latteuksia.

Vaalien alla tätä pää pensaaseen- politikointia tarjoillaan kaikissa vaalikeskusteluissa. Puhutaan sanomatta mitään, koska pelätään someraivoa ja syyllistäjän- viittaa. Ei politiikassa pelkäämällä pärjää.

Lasta ei synny ilman isää ja äitiä. Se on tosi.  Kaikki muu on kehällistä.