Kidutetun miehen todistaja

Olen kristitty. Kidutetun miehen todistaja. Yksi, mutta en yksin.

Sain muutamia kutsuja puhua kesäjuhlissa. Hengellisissä ja hengettömissä. En mennyt tänä kesänä.  Saarna syntyi silti. Siitä seuraavat rivit. Sellaisia kirjoittelen, Pääsiäissaarnan julkaisinkin.

Kristus kuoli kidutettuna, runneltuna miehenä. Totuuden tähden.

Hän kävi vallasväen ja joidenkin muiden hermoille. Puhui synnistä ja sen seurauksista. Pelastuksesta ja tiestä. Itsestään. Ovesta uuteen maailmaan, jossa ei ole tuskaa ja valheita.

Hieman ennen häntä väkeä kokosi ja kastoi Johannes Kastaja. Huutavan ääni erämaassa, joka menetti päänsä arvosteltuaan hallitsijaväen haureutta. Tiedämmekö me nykymaailmassa edes mitä haureus tarkoittaa?

Koska viimeksi joku pappi on julkisesti saarnannut haureudesta? Johannes Kastaja katsoi sen ongelmaksi silloin, onko se ongelma enää vai katkesiko kaikki tuo kaulan mukana? Pään vieriessä pärekoriin.

Kristus tiesi, mikä häntä odotti. Johannes Kastaja menetti päänsä tuodessaan turmeluksen esille.  Jokapäiväisen elämän, sellaisena kuin sen kaikki tiesivät olevan, mutta kukaan ei tohtinut sanoa tai ei kertakaikkiaan välittänyt, piitannut pätkän vertaa.

Tulla ja sanoa, että Minä olen tie, totuus ja elämä , on vahvaa ruokaa. Kukaan ei tule Isän luo kuin minun kauttani. Se on kovaa puhetta. Kenen korvat sitä kestää kuulla?

Tajuta olla Jumalan lähettämä. Jumalasta lähtöisin. Pyhä kolmiyhteinen. On siinä ollut paikka asetella paula- anturoita jalkaan  ja lähteä saattamaan Sanaa.

Ensin maailma hurrasi. Ja maailman lapset. Toisiko tämä minulle apua, hetken helpotusta. Maallista hyvää tai peräti mammonaa. Olisiko Messias, joka tekisi meistä suuria?

Kaikki päätyi Golgatalle. Ruoskittuna, kidutettuna miehenä. Pappien painajainen oli saanut loppunsa valloittajamaan viranomaisten teloittamana.

Siinä roikkuu teidän sankarinne.  Kidutettu mies.

Tässäkö se on maailmanhistorian suurin hetki? Sehän on aivan pähkähullua.

Tähän sinä Kristitty uskot. Eikö olekin vapauttavaa? Sinä uskot, etkä järkeile. Uskot uskomattomaan tarinaan, kidutettuun mieheen, joka ei ristiinnaulitsijoiden mielestä pystynyt itseään auttamaan, mutta hän auttaa sinua.

Jos hän olisi ristillä auttanut itseään, ei hän voisi nyt auttaa sinua, sillä Hän ei olisi syntien sovittaja. Kertakaikkinen ja riittävä uhri.

Maailma menee menojaan. Voiko todella olla niin, että totuus pääsi irti Jerusalemissa pari tuhatta vuotta sitten? Entä kaikki muu? Monet uskonnot, uskottomat, tieteet, taiteet, tietokoneet…kabbalat ja kapiset luut.

Sinulle käy uskosi mukaan.

Usko kidutettuun mieheen. Kristukseen. Tuskan hetkellä sano,  auta minua epäuskoista. Auta minua, multamajaa, auta meitä.

xxx

Olen nyt pari viikkoa kesälomalla ja pidän paussia plokista ja politiikasta. Avaan siipeni ja annan auringon paistaa. Pelotta.