Olipa kerran EFD – Mihin Eurooppa on menossa?

Minut valittiin Euroopan Parlamenttiin kesäkuussa 2009 Suomen suurimmalla äänimäärällä. Viestini oli tuolloin ; Missä EU, siellä ongelma.

Olin perustamassa parlamenttiin EFD- ryhmää, Europe of Freedom and Democracy. Tuon ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Nigel Farage, minusta tuli pari kuukautta ryhmän muodostamisen jälkeen ryhmän työvaliokunnan puheenjohtaja.

Ryhmään kuului myös tuolloin vielä rivijäsenenä muuan Matteo Salvini, josta sittemmin tuli Italialaisen Lega (Nord) puheenjohtaja. Nykyinen Italian sisäministeri.

EFD- ryhmä oli oiva paikka oppia asioita, sillä ryhmän henkilökunta oli ensiluokkaisia ammattilaisia. Minua kiinnosti EU ja olen ollut aina ahne työlle, joka on mielenkiintoista ja jolla on merkitystä.

Kaikesta tästä on ollut minulle oiva apu toimiessani myöhemmin Eurooppa- ministerinä ja ulkoministerinä.

Oma ryhmämme ei mitenkään rajoittanut yhteydenpitoa muihin ryhmiin. Tutustuin tuolloin myös brittikonservatiiveihin. Ei siitä mihinkään pääse, että britit ovat mukavaa seuraa, hyviä keskustelukumppaneita ja osaavat työnsä.

Opin paljon ja kerroin omista kokemuksistani. Minulla oli omassa toimistossani voittava tiimi, jonka kanssa luottamus toimi ja kaikki saivat loistaa.

Olen paljon miettinyt EU: n ja Euroopan kohtaloa. Eurooppaa tarvitaan. Mutta millaisena? Mitkä ovat ne perusarvot, joista ei voi tinkiä?

Ollessani EU- parlamentin jäsen niin sanottu Bail- out- kriisi iski Eurooppaan. Totuutta peiteltiin joka puolella. Kyse oli massiivisesta pankkien ja pankkipelureiden pelastamisesta veronmaksajien piikkiin. Moraalisesta hazardista.

Kaikki se mitä EU: lle on tämän jälkeen tapahtunut, johtuu näiden kuprujen peittelystä, vähättelystä ja vastuun pakoilusta. Brexitin siemenet iskettiin maahan. Toinen merkittävä tapahtumasarja oli Lissabonin sopimuksen kansanäänestykset, jotka nollattiin kepulikonsteilla yksi toisensa jälkeen.

Soppa alkoi olla sakeaa, mutta ei vielä valmista. Vuoden 2015 turvapaikkakriisi yhdistettynä edellisiin epäonnistumisiin loi tilanteen, joka johti Brexit äänestyksen lopputulokseen.

Voihan sitä puhua propagandasta. Sitä tehtiin  ennen ja jälkeen Brexitin joka puolella. Tosiasia on, että Brexit- tulos ei syntynyt tyhjästä vaan oli pitkän kehityksen tulos. Daavid voitti Goljatin. Niin kuin voittaa aina, jos sellainen ottelu käydään.

Samaan aikaa USA: ssa oli alkanut jo kehitys, joka johti Donald Trumpin valintaan USA: n presidentiksi. Sekään ei syntynyt tyhjästä. Merkit olivat olemassa. Paninpahan merkille, että Donald Trumpin kampanjatilaisuuksissa puhui muuan Nigel Farage.

Molemmille miehille on naurettu.

Nauru on loppunut.

Minä haluan USA: n ja Euroopan välille hyvät ja lujat suhteet. Se on talouden ja turvallisuuden liitto molempien onneksi, turvaksi ja hyvinvoinniksi.

Nyt tarvitaan tietoa, taitoa, henkilösuhteita, yhteistyötä ja avointa mieltä, jotta saamme tätä elintärkeää akselia lujitetuksi.

Tuleva NATO- huippukokous on tärkeä. Myös Suomelle, vaikka emme sotilasliittoon kuulukaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä tiedusteluyhteistyö on ensiluokkaisen tärkeätä.

Ilman Nigel Faragea ei olisi tullut Brexitiä. Jytky pohjustettiin Brysselistä. Legan uusi nousu vaati Matteo Salvinin.  Emme ole veljeksiä, mutta emme tulleet tyhjästä.

Mitään ei synny tyhjästä. On oltava olosuhteet ja mies ja mikrofoni. Voi se olla nainenkin.

Olipa kerran EFD.

Minä olen huolissani Suomesta ja Euroopasta. Siksi olen politiikassa. Ajamassa Suomen asiaa Euroopassa. Se on myös Euroopan etu. Tiedän myös, että jos totuudessa ei pysytä, mikä on seuraus ja minkälaiset miehet ja naiset tekevät muutoksen.

Nyt kannattaa kaiken muun ohella katsoa tarkasti Saksaa ja Ranskaa. Ja olla aktiivinen. Tapasin eilen Ranskan Eurooppa- ministerin. Terävä nainen. Kaikki ei ole niin kuin ennen, eikä mene niin kuin kuvitellaan.

Monivuotinen rahoituskehys EU: ssa on pöydällä ja ensi keväänä on EU- vaalit. Toivon viisautta tämän asian edessä. Tämä viisaus ei löydy Brysselistä ja komission esityksestä. Se löytyy pääkaupungeista, jos on löytyäkseen. Toivon todella sitä.

Mikäli järki ei voita, Euroopassakin alkaa suon kuivattaminen.