Jätkät ja Jytkyt

Agenttitarinat myyvät asiaa paremmin. Ei pitäisi.

Jätkät & Jytkyt kirja jäi julkisuudessa liian vähälle huomiolle. Se ei ole helppo kirja, mutta hyvä se on. Mielestäni se on perusteellisin eepos, joka populismista on Suomessa kirjoitettu. Monipuolisesti koottu. Hyvä kokonaisuus.

Kirjan alku ei ole politiikan kevytlevitettä vaan kirnuvoita. Tuhtia tavaraa, jota saa tankata muutamaan kertaan ennen kuin sitä ymmärtää. Retoris- performatiivinen diskurssianalyysi ei helpolla aukea sen paremmin minulle kuin Iltalehden politiikan toimittajallekaan.

Jotta voimme ymmärtää toisiamme, meidän on puhuttava samaa kieltä. Politiikan tutkimuksen kielen ymmärtäminen ja tuottaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Siihen ei aina sen paremmin hinkua kuin haluakaan.

Ernesto Laclau ja Margaret Canovan ovat populismin tutkimuksen uranuurtajia. Canovan on minulle henkilökohtaisesti tärkeä. Kun tein omaa graduani , hänen tekstinsä olivat inspiraationa ja auttoivat  ymmärtämään mitä olen tutkimassa ja tekemässä.

Kirjan parasta antia ovat runsaat käytännön esimerkit ja niiden arviointi sekä palauttaminen ja paaluttaminen teoreettisiin viitekehyksiin.

Plokia on luettu tarkkaan.

Kaanaan kieli toimii, kun sekä puhuja että kuulijat ymmärtävät asiat samalla tavalla. Ei kannata kuurnia hyttystä, jos kuulija ei tiedä kamelista.

Kun pohtii mitä Perussuomalaiselle puolueelle on tapahtunut parinkymmenen vuoden aikana, on syytä ymmärtää puolueeseen syntyneet ja sisältyneet kerrostumat. Näiden väliset (valta)suhteet ovat muuttuneet ja niillä on ollut selvät seurauksensa.

Yksi kirjan parhaista oivalluksista ja hyvin perustelluista johtopäätöksistä on, että kristillinen usko ja ” kulttuurikristillisyys” eivät ole sama asia. Suvivirren puolustaminen sopii molemmille, mutta ei samasta syystä.

Samaten populismi ja äärioikeisto eivät ole sama asia.

Uskon vastakohta ei ole epäily vaan epäusko. Perussuomalaiset ei ole kristillinen puolue, vaikka sillä oli pitkään kristitty( roomalais-katolilainen) puheenjohtaja.

Politiikka, ollakseen tehokasta, on julkista. Julkisuuden ja julkaisemisen muodot ja mahdollisuudet ovat kehittyneet. Sosiaalinen media on paradoksaalisesti myös epäsosiaalinen. Silti se hyödyttää ja on hyödyttänyt populistista politiikkaa.

Mediat ja eliitit eivät enää pysty estämään populististen viestien pääsyä laajemmasti esille. Asioita ei voi enää vaieta kuoliaiksi. Tämä on iso muutos. On jokseenkin yhdentekevää julkaistaanko poliitikon juttuja saati kirjoituksia Helsingin Sanomissa vai ei.

Kun ilmiöstä ja myynnistä tulee tarpeeksi merkittävää, aukeavat sekä palstat että etusivu.

Jätkät ja Jytkyt kirjoittaa ja analysoi Soinia ja tämän tekemisiä.  On jotensakin sopimatonta arvioida itseään ja omaa toimintaani tässä yhteydessä, mutta sen verran voin sanoa, että luin mielenkiinnolla. Suurella mielenkiinnolla.

Kirjassa suoranaisia virheitä on vähän( tahattomia). Oikaistaan tässä nyt pari asiaa. Maisterisjätkä todellakin julkaistiin v 2008  – ei vaalikirjana vaan vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen.  Eduskuntavaalit olivat v 2007, ei 2008. Perussuomalaisten ja minun ryhmäni Euroopan Parlamentissa oli todellakin EFD, joka on lyhennys Europe of Freedom and Democracy sanoista, siis Vapaa ja Demokraattinen Eurooppa, ei Euroopan federalistien ja demokraattinen puolueryhmittymä.

Toimintani EFD- ryhmässä osin muutti ja osin vahvisti käsitystäni Euroopan Unionista. Saadut kokemukset ja luodut yhteydet ovat ammatillisesti korvaamattomia. Mitä tahansa mieltä me olemmekin Brexitistä…tai Nigel Faragesta.

Suosittelen tätä Jätkät ja Jytkyt teosta politiikan toimijoille , seuraajille ja medialle. Kirjan seurassa on kiva vaivata päätään ja tutustua niihin ihmis- ja poliitikkotyyppeihin , jotka nyt ja tulevaisuudessa aiheuttavat päänvaivaa.

Kiitos kirjasta.

Populismi ei mihinkään kuole. Se muuttaa muotoaan  ja matkustaa mantereelta toiselle.

Mies ja mikrofoni riittävät.

Kun on riittävän hyvä mies.

Voi se olla nainen(kin).