Viimeaikaiset tapahtumat hämmentävät rehellistä osaa Perussuomalaista kenttää, jota on paljon.

Puhelimeni soivat jatkuvasti, sähköposti laulaa. Saan paljon tukea. Moni tajuaa, että aika paljon on pielessä, kun minä jätän perustamani puolueen. Se ei ole pikkujuttu.

Saamani viestit ovat selvät. Oikea tieto puolueen kaappauksesta on monille tosiasia. Puoluevaltuustovaali avasi silmiä. Suomen Sisun junttaporukka aikoi mielivaltaisesti muuttaa piirijärjestöjen yhteisesti sopiman listan. Teki se paljon muutakin. Ja pitkän aikaa.

Menettely oli niin härski ja hävytön, että tulkinnalle ei jää mitään sijaa.

Ikävä kyllä Perussuomalaiset ei ollut enää se sama puolue, kuin ennen puoluekokousta. Kyse ei ole henkilövalinnoista vaan kuukausien jopa yli vuoden salaisesta organisoidusta junttatyöstä suljetuilla keskustelupalstoilla. Hommaforumi on luku sinänsä. Se onnistui jo vuosia sitten tekemään monista mediaihmisistä niin sanottuja hyödyllisiä idiootteja. Ja pyöritys jatkuu.

Totuudessa on se hyvä puoli, että se murtautuu aina esiin, kaivaa sen kuinka syvälle hyvänsä.

On hyvä, että tuo viha kohdistuu minuun. Se on oikea osoite. En koskaan ajanut näiden palstanpitäjien asiaa. Noloa sen sijaan oli se, että ilmoitin jo maaliskuun  alussa, etten ole ehdolla. Miksi poislähtevää piti mustamaalata? Siksi, että kyse ei ollut pelkästään minusta vaan koko SMP- taustasta. Se haluttiin häpäistä.

Viime päivien tapahtumat saavat aikaan kaiken maailman agenttitarinoita. Niitä myydään ja niillä myydään. Medialla on tehtävänä tuottaa voittoa. Kyllä osa siellä on totuudenkin perässä.

Runsaan viikon takainen plokini on kirvoittanut paljon puhetta. Se oli kova teksti. Sillä oli sijansa.

Juudas meni ja hirtti itsensä. Minä kävelin ulos vallatusta kodistani. Omin jaloin, taakseni katsomatta.