Piristävästi populismista

Poliitikon on viisasta olla arvostelematta mediaa tai kehua heitä. Sama pätee (apuraha)tutkijoihin. Jos arvostelee ei kestä kritiikkiä, jos kehuu syytetään liehittelystä.

Viisasta tai ei. Olen tehnyt molempia. Miten se nyt menikään. Älykäs ihminen selviää tilanteista, joihin viisas ei joudu. Enkä puhu itsestäni.

Populismista puhuminen ja kirjoittaminen, jostakin kumman syystä, kiinnostaa minua sekä teoriassa että käytännössä. Tein gradun aikanaan SMP: n populismista. SMP kuoli, populismi ei.

Juho Rahkonen on galluptutkija, joka esitti mielipiteen populismista Helsingin Sanomista. Siitä saa lunta tupaan, kuten plokissani 17.5 omalta osaltani annoin. Luin Niko Hatakan, Mari K. Niemen ja Emilia Palosen( tutkijoita) kirjoituksen aamun lehdestä.

He käyttivät samoja esimerkkejä Brexitistä ja Donald Trumpista, jotka otin esiin Rahkosen mielipidettä kommentoidessani.

Talous ei yksin ratkaise, sillä ihminen ei elä pelkästään leivästä.

Gallupit ovat siitä vaarallisia, että ne uutisoidaan ikään kuin totuutena. Median lähdekritiikki joskus toimii , toisinaan ei. Tutkijalla ei ole uskottavuutensa vuoksi varaa monistaa galluptuloksia.

Tämän tutkijat ymmärsivät päivän lehdessä.

Populismia on siellä sun täällä. Yleensä poliitikot, mediasta ja tutkijoista puhumattakaan, kiistävät olevansa pienimmässäkään määriä populistisia.

Ihmeen hyvin ilmiö jaksaa ja uudentaa itseään, vaikka kukaan ei sitä harjoita, saati kannata. Minäkin lopetan puheenjohtajana, mutta populismista tuskin pääsen tai haluan eroon. On se sen verran mielinkiintoista myös tutkijana.