Pääsiäinen ja suhteellisuudentaju

Vaaleja tulee ja vaaleja menee. Politiikka ei lopu koskaan. Olen saanut elää täysillä Perussuomalaisissa. Kiitollista, vaikka kovaa aikaa. Honor and privilege sanoisi engelsmanni.

Suhteellisuudentaju on hyvästä. Luin Pääsiäisenä Alpo Rusin kirjaa Etupiirin ote: Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700-2014. Erinomainen teos, joka auttaa ymmärtämään historiaa ja suuria kokonaisuuksia. Itsenäisyys on iso tarina, ei itsestäänselvyys.

Pääsiäinen on kristikunnan suuri juhla. Kyse on synnistä, sovituksesta ja ylösnousemuksesta. Ristin hullutuksesta.  Kaikki muu on kehällistä, paitsi ylösnousemus ja ikuinen elämä. Sen joko uskoo tai ei.

Minulla on saarnamiehen sielu. Olin viittä vaille menossa teologiseen tiedekuntaan. Menin valtiotieteelliseen. Jätin Lutheruksen lahkon, kuten sitä kiukuspäissäni kuvasin ja liityin katoliseen kirkkoon. Tie vei ja vie vieläkin.

Nuorena minulle kelpasi vain SMP, sen kaaduttua olin perustamassa Perussuomalaisia. Se on minulle tämänpuolista gospelia. Pääsiäinen tuonpuoleista. Olen onnekas mies, kahden gospelin kaveri.

xxx

Vaalien jälkeen maa on täynnä viisaita ja vähemmän viisaita asiantuntijoita. Toimittaja Juha Keskinen, Iltalehti, osoitti harvinaista siviilirohkeutta asettuessaan Helsingissä ehdokkaaksi. Vieläpä Kokoomukseen. Ääniä tuli 34.

Siinä on suhteellisuudentajulle käyttöä kun vertaa Keskisen saalista esimerkiksi Jussi Halla-ahon tai Sampo Terhon äänimääriin. Vaaleissa ei päätetä kuka on oikeassa ja kuka on väärässä vaan ehdokkaiden kannatus.

Minun silmissäni Keskisen uskottavuus nousi. Hän tietää nyt kokemuksesta, mitä vaaleissa ehdokkaana oleminen merkitsee. Se on aivan toista kuin monen toimittajan harrastama punavihreä tai feministinen viisastelu vailla käytännön kokemusta.