Punavihreä oppositio näyttää kärsivän Perussuomalaisten hallitusasemasta. Tuska on käsin kosketeltavissa. Perussuomalaisten vastustus on ytimessä, ei oma linja.

Vasemmistoliiton budjettilinja oli aivan posketon ja pohjaton. Muutenkin puolue on menettänyt suhteellisuuden tajunsa. Paavo Arhinmäki vaihtui Li Anderssoniin.  Talousrealismin rippeet hävisivät.

SDP on valtataistelun kourissa. Ennakoiko kunniakas historia kunniatonta tulevaisuutta. On harmi, jos SDP liukuu Ei,Ei,Ei- puolueeksi. Se ei auta työmiestä.

Vihreiden Ville Niinistö alkaa turhautua. Pakkolähtö puheenjohtajan paikalta ottaa koville. Tyhmistä säännöistä kärsii koko liike.

Oppositiosta ei peruta yhtään leikkausta. Eivätkä nykyiset oppositiopuolueet peru niitä seuraavassakaan hallituksessa, kaikki niistä eivät sinne edes pääse. Eivätkä peru nekään, jos jotkut sinne pääsevät.

Hallitusta pitää haastaa, tehkää se paremmin. Perussuomalaiset osasivat oppositiopolitiikan.  Nyky- Oppositio ei käsitykseni mukaan saanut syyskaudella aikaan yhtäkään välikysymystä. Lieneekö Suomen ennätys? Saamattomuudessa. Räksytystä on riittänyt. Jo riittää räksytys, pankaa jotakin paperille.