Perussuomalaiset eivät ota ohjeita puolueen ulkopuolelta. Jos meihin haluaa vaikuttaa, on liityttävä jäseneksi. Meitä saa ja pitääkin arvostella, mutta olen huomannut vaikutukset vaisuiksi. Perussuomalainen on itsenäinen ja itsepäinen.

Jokavuotinen Perussuomalaisten elävältä hautaaminen saa samat sopulit liikkeelle vuodesta toiseen.  Onneksi en ole heidän neuvojaan noudattanut, jos olisin, ei politiikasta ja puolueesta olisi tullut yhtään mitään.

Puolueella pitää olla ajatus, idea. Tyhjästä ei voi mitään nyhjäistä. Perussuomalaisia on analysoitu monella tapaan, useimmat tutkimukset olen lukenut. Olen saanut lunta tupaan ja turpaan, kun olen antanut niistä kriittisen arvion. Silti Mari Koo on aika hyvä.

Poliitikkoa saa arvostella, mutta poliitikko ei saisi arvostella. Tuohdutaan ja loukkaannutaan.Vitteri täyttyy valituksesta, jossa samanmieliset vahvistavat uskoaan omaan erehtymättömyyteensä.

Katson tietäväni jotakin Perussuomalaisista ja populismista Suomessa. Karismaa ei saa kaupasta. On elettävä sellainen elämä, joka koulii ja antaa uskalluksen laittaa itsensä peliin. Karisma ei synny kaunasta tai kateudesta. Se saa alkunsa elävästä ihmisestä suomalaisissa olosuhteissa.

Kun ihminen uskoo asiaansa ja itseensä. Se näkyy hänestä. Seuraavaksi se kuuluu hänestä, säteilee sanoista. Teot ovat sanoja.

Karisma on läsnäoloa. Presenssiä herrojen kielellä.

Karismaattinen puhuja ei puhu liian pitkään. Häntä olisi kuunnellut vielä vähän enemmän. Se on mahdollista …seuraavalla kerralla. Tervetuloa uudestaan.

Tunne on tärkeää. Matti ja Teppo laulaa: ” Saat multa aidon tunteen, etkä mitä tahansa,” Se on siinä kiteytettynä. Tuskin Ruohosen veljekset politiikkaa ajattelivat, kun laulun tekivät. Rakkaus on tunne ja tahtoa, joka jalostuu pysyväksi mielen asenteeksi.

Pysyvä mielen asenne vakuuttaa. On uskottava. Siitä syntyy karisma.  Sitä joko on tai ei ole. Sitä ei saa kaupasta, mutta se käy kaupaksi.