Perussuomalaisten kannatus on pikkuhiljaa hilautunut oikeaan suuntaan. Vauhti on vielä vaatimatonta, mutta kiihtyy.

Olen ylpeä karaistuneesta kentästä. Sitä eivät tuulet heittele. Kokemus tuo arvokkuutta ja kykyä kestää vastatuulta.

Uusin HS-gallup oli yhtä suuri kun 1983 SMP: n suurvoitto, 9,7 %. Se osoittaa vain sen, kuinka sensaatiomainen Perussuomalaisten tuplajytky on ollut.

Me voimme vielä voittaa kuntavaalit. Ennakoin plokissa jo joku aika sitten, että saamme enemmän valtuutettuja kuin vihreät. Vasemmistoliitto kulkee kohti kellaria. Eihän kansa nyt kuuden tunnin työpäiviin usko.

Antti Rinne joutuu jatkamaan. Ei keulilta voi lopettaa. Enempää en sano, se on Antin asia, eikä sinänsä minulle kuulu.

SDP alkaa tuntea painetta. Gallup oli hyvä. Puheilla ja teoilla ei ole katetta. SDP ei tule perumaan yhtään tämän hallituksen leikkausta. Se joutuu kuntavaalien päämaaliksi. Esimerkiksi kotikaupungissani Espoossa SDP ei ole vaihtoehto millekään, eikä kenellekään.  Kupla odottaa kansan neulanpistoa.

Perussuomalaisten on edelleen terävöitettävä linjaa ja viestintää. Puolueen on oltava monikärkiohjus. Arvokonservatismilla on haastettava punavihreä arvojen sekasotku ja pakotettava Keskusta ja Kokoomus näyttämään värinsä. Kotihoidontuki kertoo paljon ja ilman meitä siihen ei tehdä muutoksia. Me emme taivu kotiäitivihaan.

Perussuomalaiset ovat Suomen paras kampanjapuolue. Todellinen toripuolue. Haetaan riittävä määrä ehdokkaita ja voitamme kuntavaalit.

Mitä yritettiin  viime eduskuntavaaleja haudata elävältä. Neljässä ja puolessa kuukaudessa 13,3 % galluptulos muuttui 17,7 % vaalitulokseksi. Me sen teimme ja tiedämme miten se tehtiin. Me pystymme siihen ja teemme sen uudestaan.

Kirves on jo puun juurella. Hillotolppa jököttää huhtikuussa. Kierretään raakasti kuin kokenut ravuri takakaarretta. Korvat auki ja maisema vaihtuu. Kuolainta purren perille asti.