Perussuomalaista politiikkaa

Politiikan syksy alkaa. Eduskunta on hieno paikka. Suurin poliittinen saavutukseni on ollut päästä Eduskuntaan. Se mahdollisti kaiken muun, mitä minulle on politiikassa tapahtunut.

Perustin Perussuomalaiset yhdessä Raimo Vistbackan, Urpo Leppäsen ja Kari J . Bärlundin kanssa vuonna 1995 SMP: n konkurssin jälkeen.  Synnytimme ainutlaatuisen kansanliikkeen. Paljon on kärsitty, tehty virheitä ja voitettu.

Meihin ei uskonut kukaan muu kuin me itse. Elämässä kannattaa harkita, mitä toivoo, se voi toteutua.

Perussuomalaisista tuli kohtaloni. Onneksi. Saa elää, niin, että tuntuu. Joka päivä. Menestystä ja pettymystä on riittänyt, joskus jopa samoihin päiviin.

Ministerinä oleminen on väliaikaista, ei siihen kannata rakastua. On silti mukavampaa tehdä itse kuin arvostella muiden tekemisiä tai kirjoittaa niistä. Kokemusta on kaikista. Se voi olla myös tulevaisuutta.

En ole koskaan paljon piitannut siitä, mitä mieltä minusta ollaan. Onhan se kivempaa olla pidetty kuin pelätty tai halveksittu. Kaikesta on kokemusta.

Puolueen kasvettua siihen tulee uutta väriä ja voimaa. Kelkkaan on tulijoita, kun kyyti riittää. Tuulenhaistelijat lähtevät samassa järjestyksessä kuin tulivatkin...tulivat viimeisenä, lähtevät ensimmäisenä.So what? Ei puolue mikään vankila ole. Siitä pääsee pois.

Perussuomalaisten idea on olla kansan kielellä kansan asialla. Sen suurempaa salaisuutta siinä ei ole. Olla oma itsensä ja ottaa toiset huomioon. Puolue on ollut turvasatama monenlaisille ihmisille.

Olen populisti. Tottahan se on. Patamusta konservatiivi ja suuri sydän. Teen Perussuomalaista politiikkaa. Politiikan syksy on aina kohokohta. Kilpailijat kohdataan kehässä. Sanasta miestä, sarvista härkää.

Juttelin Boris Johnsonin kanssa Bratislavassa aimo tuokion. Kaksi ulkoministeriä, joita yhdistää Daily Mailin mukaan äly, karisma ja huono pukeutuminen. Huonommankin yhdistelmän noista sanoista saa.

Kun taas taisto alkaa, ei olla tosikoita. Se pätee ministereihin, kansanedustajiin ja toimittajiin. Huumorilla höystettynä on hauskempaa. Totuudesta tinkimättä.

xxx

Äiti Teresa julistettiin Roomassa  tänään pyhimykseksi. Olen lapsesta saakka arvostanut häntä. Itse asiassa Äiti Teresalla on oma osuutensa siihen, että pidän ihmiselämää pyhänä.  Ratkaisevasti asiaan vaikuttava asia juontuu jo peruskouluajoista.

Vakaumusta ei pidä hävetä, eikä pelätä. Suomi on siitäkin hieno maa, että täällä saa puolustaa ihmiselämää kohdusta hautaan. Tosin joku siitäkin kulmaansa rypistää, vainoa ei ole. Äiti Teresa ei päässyt näin helpolla. Mutta perille hän pääsi.