Eduskuntaryhmän kesäkokous oli verraton tapahtuma. Tunnelma oli hyvä.

Rakastan kenttätyötä. Pidän ihmisistä. Politiikka on ihmisten asioiden hoitamista.

Perussuomalaisia on moitittu ja mollattu. Turhaan. En ole pettänyt vaalilupauksiani. Kaikkea en ole saanut läpi, vielä. En anna toriväittelyissä tuumaakaan periksi.

Minä en pelkää mennä kansan keskuuteen. En väistä, enkä valita. Persoonani jakaa ihmisiä. Sellaista se on jos on omia mielipiteitä, joihin ei lupia kysele. Saan paljon arvostusta siitä, että en luimistele, enkä pakene. Kuraakin tulee, se kuuluu asiaan.

Olen hommannut urani aikan perussuomalaisille satoja ehdokkaita. Sain tänäänkin muutaman lisää.

Kenttätyötä ei voita mikään. Viime eduskuntavaalien alla nousimme viimeisten viikkojen loppukirillä kuin usva suosta.  Sain ruoskittua itseni ja kentän raivoisaan työhön. Tämä tehtiin myös 2011, Jytkyssä.

Yleisradion Tero Koskinen kysyi minulta jatkohaluistani puheenjohtajana. Vastasin, että teidänhän tulisi minua ikävä.

Onko Iltalehdeltä rahat loppu, kun ei ollut toimittajaa lähettää kesäkokoukseemme? Olisi kannattanut tulla, olisi voinut oppia politiikasta jotakin ja pitää hauskaa.