EU- maat ovat päässeet sopimukseen  Britannian kanssa ehdoista, joilla saarivaltio pysyisi EU: ssa, jos kansa hyväksyy neuvottelutuloksen kansanäänestyksessä.

Kuvio on aina sama. Päättäjät lätkivät  toisiaan olalle hyvin tehdystä työstä.”

Minun mielestäni jokainen sovittu asia on parannus nykytilaan. Askelia oikeaan suuntaan, mutta suuriin riemunkiljahduksiin ei kenelläkään ole aihetta.

Pääministeri David Cameron ei mene kotiin tyhjin käsin. Hän sai asioita lävitse, mutta ei selkävoittoa. Laiha sopu, paljon tyhjää parempi , mutta kaukana siitä, mitä kotiyleisö toivoi.

Luulenpa niin, että sopimus saa kovaa kritiikkiä Britanniassa. Olen ollut yhteydessä aamun aikana useisiin ystäviini. Itsenäisyyspuolueen kavereihin ei mikään vaikuta. He ovat eron kannalla. Yllättävän moni konservatiivikin on. Puoltajia löytyy puoluerakenteen yläkerroksista.

Minä en ota kantaa brittien puolesta. He äänestävät itsenäisesti, enkä yritä vaikuttaa siihen. Olen istunut itse  brittien  kanssa samassa europarlamenttiryhmässä ja puolue on osa konservatiivien johtamaa ECR-ryhmää. Suomen ja puolueen kannalta lähtö olisi menetys. Britit kyllä pärjäävät myös EU: n ulkopuolella.

Jos nyt saisin antaa yhden ainoan neuvon, niin brittiyleisöä ei kannata pelotella ylenpalttisesti lähdön seurauksilla. Samanlaista pöpinää talouden ja bisneksen katastrofista toitotettiin myös Ruotsin eurojäsenyydestä. Kansa äänesti vastaan, eikä maa revennyt.

Britannia lähtö olisi EU: lle katastrofi, mutta briteille? Ei välttämättä. Mikä ratkaisee? Kampanja. Jos minä vetäisin jomman kumman puolen kampanjaa, soittaisin ensin Boris Johnsonille.

Lähiviikot menevät neuvottelutulosta tulkittaessa. Yksi on varmaa, kaikki vakuttavat saaneensa hyvän tuloksen.  Kasvissyöjäkoira tietää, miltä nämä eväät maistuvat.